Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä voimia huomiseen "työpäivään"
Huominen ahdistaa
26.02.2017 |
Olen 55-vuotias vuoden työttömänä ollut nainen. Tällä hetkellä olen työvoimakoulutuksessa ja siihen kuuluvassa 3 kk ilmaisessa "asiantuntijaharjoittelussa" eräässä suuressa tunnetussa logistiikka-alan yrityksessä. Koko harjoittelu on ollut rasittava henkisesti. Pari työkaveria ovat koko ajan alusta asti olleet jotenkin vihamielisiä, mitään ei oikein uskalla kysyä, vastaus on joko hiljaisuus tai ylimielinen töksäytys. Joskus toki on tullut asiallisia vastauksiakin. Mutta vihamielisyyden tuntee katseessa ja kohtelussa, äänensävyssä. Kaikessa. Pari kertaa tilanne on "räjähtänyt", minua on suureen ääneen moitittu siitä, etten ole tarpeeksi nopea tai etten osaa organisoida työtäni kunnolla. Koen kritiikin asiattomaksi ja epäkohteliaaksi. Ja olen kyllä katsonut peiliin, mutta mielestäni teen työni ihan tarpeeksi ok. Harjoittelua on takana vasta pari kuukautta, joten opettelen vielä. Nyt heräilen öisin ahdistavaan oloon. Olen tehnyt aiemmin yli 10 vuotta samankaltaista hektistä työtä, ollut siinä hyvä ja nauttinut kiireisestä tahdista. "Töihinmeno" tuntuu nyt hyvin ahdistavalta ja yritän koko ajan keksiä miten voisin olla menemättä. Minulle on kuitenkin alustavasti luvattu pätkätöitä tästä firmasta ja todella tarvitsisin tämän työn. Muutoin emme tule toimeen. Ja tässä iässä olisi lottovoitto päästä taas työn syrjään kiinni. Olen miettinyt esimiehelle puhumista, mutta hänkin tuntuu olevan aika heikko, enkä usko hänelle puhumisesta olevan apua. Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa? Purenko vaan hampaita yhteen ja yritän kestää....
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, on ihan normaalia että työstä tai muusta tulee rasitusta, olet tottunut olemaan tekemättä mitään. Mikä sun asenne on? Ootko onnellinen että opit jotain ja Meet eteenpäin? Että joutuu pinnistelemään.
Ei muuta kun pure hammasta, oothan jo 2 kk kestänyt 3 kuukaudesta. Jossain paikoissa meno on tosi aggressiivista ja onhan se ihan hirveää. Kun kerran kyseessä on iso organisaatio, voi jossain toisaalla organisaatiossa olla ihan erilaista, jopa kivaa. Tai jossain toisessa firmassa. Jos vaan mitenkään pystyt, niin pidä mölyt mahassa ja suorita harjoittelu loppuun niin hyvin kuin pystyt. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kun pure hammasta, oothan jo 2 kk kestänyt 3 kuukaudesta. Jossain paikoissa meno on tosi aggressiivista ja onhan se ihan hirveää. Kun kerran kyseessä on iso organisaatio, voi jossain toisaalla organisaatiossa olla ihan erilaista, jopa kivaa. Tai jossain toisessa firmassa. Jos vaan mitenkään pystyt, niin pidä mölyt mahassa ja suorita harjoittelu loppuun niin hyvin kuin pystyt. Tsemppiä!
Niin ja vielä, käy purkautumassa psykologilla, terveydenhoitajalla tms. jos luulet, että se auttaa jaksamaan ja on rahaa ja aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen työilmapiiri tuolla työpaikalla yleensä ottaen on eli oletko sen selvittänyt jo parin kuukauden aikana? Monissa firmoissa on YT:t päällä, ja ilmapiiri tosi huono.
Ovatko työt itsestään muuttuneet paljon siinä aikana kun olit työtön? Eli ilmeisesti, kun sinulla on aiempaa kokemusta, sinua ei haluta siksi neuvoa, koska oletetaan, että tiedät jo kaiken tai etsit tiedon itse googlettamalla.
Olen vastaavassa tilanteessa omaehtoisen koulutuksen kanssa. Harjoittelupaikka ei ole hyvä. En opi oikein mitään, kysymyksiä on todella vaikea esittää, sillä niille tuhahdellaan, minulle laitetaan kaikki paskat vuorot. Ei yhtään oteta huomioon mm. päiväkodin aukioloaikoja. (Näin lyhyen ajan vuoksi ei pääse vuoropäiväkotiin täällä.) Yksi kuukausi enää jäljellä ja sitten ei tarvitse enää kestää. Nyt mulla on aamukampa jääkaapin ovessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50+ tavallinen duunari (et kyllä kertonut omaa asemaasi) on nykyään työpaikalla kaikkien halveksima ja samalla hyväksikäytetty. Itse olen sen kokenut. Kokemustasi ei arvosteta yhtään kun nuoret pikkupomot luulevat tietävänsä kaiken ja nuoret työkaverit nuolevat pomojen persettä minkä ehtivät. Pelkkiä paskahommia saa ja jos yrittää päästä vähän paremmalle oksalle tai edes helpotusta töihin sanotaan että oven takana on nuoria nälkäisiä tekijöitä jonoksi asti.
Itse inhoan työtäni. Viimeisten kuukausien aikana olen tajunnut, etten saa siitä mitään, se ei ole kiinnostavaa, mieleistä ja palkkaus on työn vastuullisuuteen nähden naurettava. Vihaan jokaista hetkeä ja odotan vaan vapaa-aikaa.
Olen "ratkaissut" asian niin, että panostan ihanaan vapaa-aikaani. Työssä teen sen mitä minulta odotetaan, ja sen paskan kärsii "työminä", jonka koetan pitää erillään "oikeasta, vapaa-ajan minästä".
Ajattelen, että työssäni työnantajani maksaa minulle vapaa-ajan luksukseni, eli kaiken sen mitä vapaallani teen; matkustelut, ravintolaillalliset, konsertit jne. Eihän noita toki usein ole, mutta kuitenkin.
Työajan ulkopuolella vaihdan omaan minääni, joka piutpaut välittää siitä paskapuljusta. Keskityn vain ja ainoastaan asioihin joista nautin ja joita rakastan. Työnantajani kustantaa tämän.
Tämä ajattelumalli antaa minulle voimaa kestää.
Ja kyllä, vielä pari vuotta ja ollaan lainattomia ja lähetään helkuttiin tästä arjesta parempaa elämää etsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen työilmapiiri tuolla työpaikalla yleensä ottaen on eli oletko sen selvittänyt jo parin kuukauden aikana? Monissa firmoissa on YT:t päällä, ja ilmapiiri tosi huono.
Ovatko työt itsestään muuttuneet paljon siinä aikana kun olit työtön? Eli ilmeisesti, kun sinulla on aiempaa kokemusta, sinua ei haluta siksi neuvoa, koska oletetaan, että tiedät jo kaiken tai etsit tiedon itse googlettamalla.
Hei, ilmapiiri tuntuu olevan huono. Tyytymättömyyttä on paljon. Työ sinänsä erilaista, että edellisessä työssäni oli tyystin eri ohjelmat. Nyt uusia opeteltavia ohjelmia on yhteensä neljä.
Kiitos kaikille. Ihmeesti sitä nettikirjoituksistakin saa voimaa. Taidanpa purra hammasta ja yrittää kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse inhoan työtäni. Viimeisten kuukausien aikana olen tajunnut, etten saa siitä mitään, se ei ole kiinnostavaa, mieleistä ja palkkaus on työn vastuullisuuteen nähden naurettava. Vihaan jokaista hetkeä ja odotan vaan vapaa-aikaa.
Olen "ratkaissut" asian niin, että panostan ihanaan vapaa-aikaani. Työssä teen sen mitä minulta odotetaan, ja sen paskan kärsii "työminä", jonka koetan pitää erillään "oikeasta, vapaa-ajan minästä".
Ajattelen, että työssäni työnantajani maksaa minulle vapaa-ajan luksukseni, eli kaiken sen mitä vapaallani teen; matkustelut, ravintolaillalliset, konsertit jne. Eihän noita toki usein ole, mutta kuitenkin.
Työajan ulkopuolella vaihdan omaan minääni, joka piutpaut välittää siitä paskapuljusta. Keskityn vain ja ainoastaan asioihin joista nautin ja joita rakastan. Työnantajani kustantaa tämän.
Tämä ajattelumalli antaa minulle voimaa kestää.
Ja kyllä, vielä pari vuotta ja ollaan lainattomia ja lähetään helkuttiin tästä arjesta parempaa elämää etsimään.
Sulla on hyvä tilanne jos pystyt panostamaan vapaa-aikaan. Mun palkka vanhana duunarina ei riitä mihinkään muuhun kuin välttämättömään. Tämä syö ihmistä kyllä aika vahvasti.
Minusta tuntuu, että todella monessa paikassa on surkea työilmapiiri. Syynä YT:t ja kyynärpäätaktiikka. Ja kyllä tunnen sympatiaa sinua kohtaan, olen itsekin 42-vuotias ja edelleen 15 vuotta valmistumisen jälkeen pätkätöiden kierteessä. Harmittaa, kun elämä ei mennyt ihan niin kuin kuvittelin nuorempana yliopistolla. Pelkkää työnhakua ja uusia paikkoja, joissa joutuu aina aloittamaan alusta. Ei kiinteitä työpaikkoja, työkaverisuhteita jne. Se syö ihmistä, kun pitää aina olla 110 % työtehtävässä ja -paikassa mukana, vaikka tietää samalla, että on jo poissa 3-6 kk:n päästä. Turhauttaa suunnitella työtehtäviä kalenterin kanssa ajalle, jolloin on itse jo poissa ja seuraava jatkaa.
Itse tsemppaan itseäni siten, että joka hommasta oppii jotakin ja koskaan ei voi tietää, missä on töissä X kk:n kuluttua, sinua saattaa odottaa mukavampikin paikka (tottahan AP haet koko ajan töitä muualta?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, on ihan normaalia että työstä tai muusta tulee rasitusta, olet tottunut olemaan tekemättä mitään. Mikä sun asenne on? Ootko onnellinen että opit jotain ja Meet eteenpäin? Että joutuu pinnistelemään.
Tällekin vastaajalle tulee vielä ikärasimi eteen. Nyt on ikää jotain 26 wee. Hänkin tulee jotain 15 vuoden kuluttua huomaamaan että ei niitä töitä niin vaan löydykään. On varmaan duunissa yksityisellä, jokin myynti tai markkinointi. Siellä pärjää vain nuoret ja kauniit, jolloin vastaajalla ei ole enää mitään saumaa. Voi että mä olen vahingoniloinen jo nyt.
Alue: Aihe vapaa
Työterveyshuolto?
Voi että, tuntuu niin pahalta. Itsekin olen pätkätyössä, jossa minua kohdellaan huonosti joten tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Voimia ja halauksia