Onnellinen, mutkaton suku - onko sellaista?

Kyllä sieltä valitettavasti jokaisesta suvusta musta lammas tai useampi löytyy.

Taitaa olla urbaanilegendaa. 

Meillä on aika lähellä. Äidilläni on monen monta sisarusta joista pari vähemmän läheisiä alkoholismin ym takia, mutta suuren perheen hyvänä puolena on se että jäljelle jää monta suurimmaksi osaksi hyvää sisarusta. Kaikki asumme lähekkäin ja itselleni se on tarkoittanut useaa serkkua joiden kanssa kasvaa. Sukujuhlat ovat hauskoja eivätkä pakollinen paha. Miehenikin ainakin väittää viihtyvänsä.... :D

Meilläkin on. Pieni, mutta läheinen. Vietämme aikaa yhdessä ja apua voi tarpeen tullen pyytää. Sitä ollaan myös valmiita antamaan.

Meillä ei ole mitään draamaa, mutta kaikki vaan viihtyy omissa oloissaan ja suorastaan kilpailee siitä, kuka on "maailman huonoin pitämään yhteyttä". Nähdään lähinnä hautajaisissa. Sopii minulle. :D

Kaikki tuntemani suvut ja perheet ovat tuollaisia. Olisi outoa riidellä vaikkapa sisarustensa kanssa, mekin ylläpidämme seitsemän sisaruksen voimin sovussa vanhempien jälkeen jättämää pientilaa. Vanhemmat sisarukseni kaipaisivat kipeästi mökin myynnistä tulevaa pientä lisärahaa heikkoon eläkkeeseensä, mutta haluavat toisaalta säilyttää entisen kotipaikan toistaiseksi.

Meidän suvussa ei ole ongelmia. On aina mukavaa ja hauskaa. Ennen vanhaan sai remonttiapua jne. Kukaan ei utele toisten henkilökohtaisia asioita eikä kukaan tilitä liian intimejä juttuja. Eli jos ap kaipaisi terapeuttisempaa otetta, se jää saamatta. Toisaalta siitä syystä ei ole sitä draamaa.

Kun isovanhemmat kuolivat, perinnöistä ei käyty yhtäkään riitaa.

Puolison suku olisi ihanteellinen, hänen siskoaan lukuunottamatta, tosin puolisolla ei ole muita sukulaisia.