Turha heräsi jo puoli seitsemältä

Heräsin neljältä, mutta oli niin tylsää että menin takaisin nukkumaan ja heräsin vasta seitsemältä uudestaan. Söin vähän kalakeittoa ja pari leipää. Keitän tässä vielä teetä ja toivon että paistais aurinko.

Huomenta! Syön parhaillaan karkkeja. Päivä menee vauvaa hoitaessa ja touhutessa hänen kanssaan. Luvassa vaunulenkki ja lepäilyä. Pyykkejä pitäisi ehkä pestä.

Heräsin jo kuudelta. Talviloma lasten kanssa menossa, mutta kotona ollaan, kun kaikki enemmän tai vähemmän flunssassa. Oleillaan vaan tämä päivä, mutta huomenna lähdetään kaupungille, kun alamme olla jo voiton puolella sairastelussa. Noutoruoalla ja pakastinjämillä menty, kukaan ei ole jaksanut laittaa syötävää.

Olen lomalla ja murehdin työ asiaa. Miten voi miten asiat on taas niin solmussa? Tätä turbulenssia on kestänyt jo niin monta vuotta että en tiedä miten tätä kestää?

Taas jälleen kerran mun on puolustauduttava. Syytetään ties vaikka mistä. Mä en ymmärrä jos on sovittu että lapio laitetaan käytön jälkeen ruutuun A ja kun huomautan asiasta lähimmälle työkaverille että kuuluu sinne koska sitä käyttää muutkin jotta löytyy mutta aina hänen käytön jälkeen sitä saa etsiä. Mutta mä kiusaan kun huomautan asiasta. Mitä pitäisi tehdä? Ummistaa silmät ja ajatella että joku muu hoitaa? Missä menee raja vastuullisuudesta ja turhan nipottamisesta? Mitä se mulle kuuluu että seuraava käyttäjä käyttää ensimmäisen puoli tuntia lapion etsimisen? Mutta me ollaan samassa tiimissä ja ärsyttää kun tulee sanomista että noi jättää lapion aina väärään paikkaan. En se minä ole.

Selvä. Olen nipottaja. Kamala työkaveri.

Joo, heräsin 5.30 MUREHTIMAAN.