Miten teillä on perheessä jaettu kokkausvuorot?

MIes tekee aina ruoan kun on kotona, tykää siitä hommasta. Viikonloppuisin yleensä vähän pidemmän kaavan mukaan.

Mutta koska mies matkustaa yli 100 päivää vuodessa, päävastuu ruoanlaitosta on ylivoimaisesti minulla.

Teinit tekevät ruokaa joskus, mutta aika harvoin, jos rehellisiä ollaan. Hyvin voisi tämän osuutta lisätä. Hyvä idea. Harrastusmenojen ja muun takia varsinainen ruoanlaitto on heillä vähän jäänyt, vaikka tietty aamupalat, välipalat ja iltapalat tekevät itse ja muita kotitöitä kanssa.

Mies kokkaa aina. Hän itse ilmoitti suhteen alussa tykkäävänsä ruoanlaitosta, ja annan mielelläni hänen toteuttaa itseään :)

Minä sitten siivoan keittiön jälkeenpäin, mutta huomauttaisin, että mies ei tee siellä yhtään sen enempää sotkua kuin mitä itse olisin, joten en todellakaan valita!

Viikonloppuisin tehdään miehen kanssa yhdessä, arkiruokailu ulkoistettu.

EI oo vuoroja... mies kokkailee ehkä vähän useammin kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

MIes tekee aina ruoan kun on kotona, tykää siitä hommasta. Viikonloppuisin yleensä vähän pidemmän kaavan mukaan.

Mutta koska mies matkustaa yli 100 päivää vuodessa, päävastuu ruoanlaitosta on ylivoimaisesti minulla.

Teinit tekevät ruokaa joskus, mutta aika harvoin, jos rehellisiä ollaan. Hyvin voisi tämän osuutta lisätä. Hyvä idea. Harrastusmenojen ja muun takia varsinainen ruoanlaitto on heillä vähän jäänyt, vaikka tietty aamupalat, välipalat ja iltapalat tekevät itse ja muita kotitöitä kanssa.

Ehdottomasti kannatan, että annat teineille enemmän vastuuta ruoan laitosta. Liikaa kuulee niistä, jotka eivät osaa edes perunoita keittää. Tämä on lasten omaksi parhaaksi.

gklaädjlfjalöävlsfäbjpsiäfuoABFLÖCKäolcflm,vn ,nlknklönn,.m. VMP, taas kerran. Uikutiuikuti.

Ruokia voi tehdä isompiakin satseja jopa puolivalmiina kerralla pakkaseen. Joka päivä ei ole mitään tarvetta kokkailla. Joku hernekeittokin tulee ihan itsekseen kattilassa valmiiksi. Palstamammat nyt vaan tykkäävät leikkiä marttyyreita. Teinit kuorimaan perunoita ja niin edelleen.

Molemmat vanhempani olivat aikanaan yöpainotteisessa vuorotyössä ja koskaan ei tarvinnut kuunnella kenenkään kitinää siitä kuka laittaa ruokaa. Palstamammoille kaikki on aina niin helvetin vaikeaa.

Meillä mies kokkaa arki-iltaisin, koska minulla on pitkät työpäivät ja todella pitkä työmatka. Mieheni tykkää hirveästi kokkaamisesta ja loihtii ihan tavallisina arki-iltoina tosi kivoja ruokia. Itse kokkaan jos olen voinut pitää etäpäivän ja yritän olla kokkausvastuussa viikonloppuisin. Viikonloppuna yritän tehdä myös 1 - 2 ruokaa pakkaseen viikkoa varten, kuten esim. lasagneja, lihapullia, keittoja, juurespihvejä ym. joita on suht nopea valmistaa (yritämme välttää eineksiä) jos jostain syystä tuorekokkaaminen ei arkena onnistukaan. Usein silppuan myös juureksia pakasterasioihin viikonloppuna tai laitan tietyssä ruuassa tarvittavat kasvikset silputtuna pakkaseen valmiiksi jo viikonloppuna - nopeuttaa arjen kokkaamista tosi paljon.

Mies myös leipoo usein ja siitä pidän itsekin. Meillä on pieni kaksivuotias joka rakastaa yhdessä leipomista ja kokkaamista ja syö mitä tahansa eteen laitetaan. Keittiön siivouksen ruuanlaiton jäljiltä hoitaa yleensä se joka ei ole kokannut, kaksivuotias auttelee tavaroiden kantamisessa ja tiskikoneen täytössä. Tämä toimii meillä mutta varmasti on sata ja tuhat muutakin toimivaa mallia, perheestä riippuen.

Meitä on minä ja mies. Se kokkaa, joka ehtii. Aika hyvin vuorotellen tehdään, välillä yhdessäkin. Tehdään aina kunnon satsi, jota syödään useempi päivä.

Minä kokkaan. Kun en jaksa, niin sanon miehelle, että hänen vuoronsa. Sitten mies hakee jostain.

Se kumpi on kotona illan, tekee ruoan. Kun ollaan molemmat töissä niin tehdään ruoka yhdessä kun päästään kotiin. Joskus haetaan pizzat tai kiinalaista kun ei huvita tai käydään ulkona syömässä. 12v auttaa aina välillä ruoanlaitossa, mutta pakko hänen ei ole.

Mies hoitaa kaupassakäynnit, minä teen ruuat.

Minä kokkaan, vaimo pyykkää.

Minä teen aina kaikki ruoat koska pidän siitä. Vaimo saattaa tehdä jonkun piiraan 1-2 kertaa vuodessa. Nyt kun lapsi on vähän isompi auttaa jos iskää.

Minä teen pääasiassa ruuan, mutta kyllä mieskin kokkaa jos en jaksa. Silloin syödään helpompaa ruokaa, tyyliin jauhelihakastiketta tai jotain peruskeittoa.

Meillä niin, että minä kokkaan yleensä ja hääräilen usein apuna kun teinit kokkaa. Kivaa yhdessäoloa aikaa.

Mies tekee niitä mitä parhaiten osaa: Grillaa kalaa, savustaa kalaa, tai paistaa pihvejä. Hän osaa myös tehdä ihanat englantilaiset aamiaiset munakkaan ja pekonin kanssa, vihreitä papuja...croissantit - omatekoista hilloa, juustoja, pähkinöitä...

Aivan tyytyväinen olen tähän järjestelyyn.

Vaimo tekee ruokaa päivittäin ja minä kiitän kauniisti. Meillä arvostetaan hyviä vanhoja perinteitä.

Kumpikin pitää itsensä elossa, jos ollaan kotona samaan aikaan teen yleensä ison satsin (kasvisruokaa) josta mies sitten yleensä syö, jos ei pakastan loput.

Eilen tehtiin yhdessä hyvää ruokaa, tänään kumpikin kaapii jämistä setit.

Tänään paistoin ison pinon lettuja, muuten vaan ja ensimmäistä kertaa pitkän suhteemme aika, joku spontaani kohtaus. Hyvin maistui miehellekin. Niin kummallakin vapaapäivä jos ihmetyttää lettuilu maanantaipäivänä :D

säännöllinen kokkailu perheellisinä voisi olla kriisin paikka nykydinkuille 😂

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin pitää itsensä elossa, jos ollaan kotona samaan aikaan teen yleensä ison satsin (kasvisruokaa) josta mies sitten yleensä syö, jos ei pakastan loput.

Eilen tehtiin yhdessä hyvää ruokaa, tänään kumpikin kaapii jämistä setit.

Tänään paistoin ison pinon lettuja, muuten vaan ja ensimmäistä kertaa pitkän suhteemme aika, joku spontaani kohtaus. Hyvin maistui miehellekin. Niin kummallakin vapaapäivä jos ihmetyttää lettuilu maanantaipäivänä :D

säännöllinen kokkailu perheellisinä voisi olla kriisin paikka nykydinkuille 😂

Kiitos kun kerroit.

Sanoisin että 80 % minä teen, ihan omasta halusta koska tykkään ruuanlaitosta. Viikonloppuisin mies osallistuu ja joskus on "pääkokkina", lapsi 12v osallistuu välillä silloin kun haluaa.