Sinä jolla 3 lasta tai enemmän

Pidän haasteista.

No kun me tykätään! Ihanaa kun on suuri perhe ja lapsilla toisistaan seuraa ja turvaa ja tukea. Vauvat on ihania ja isompien kanssa on aina mukavaa touhua. Ja on kiva kun vaatteilla ja varusteilla on ollut useampi käyttäjä. Ja se vaan tuntuu hyvältä ja oikealta.

Vierailija kirjoitti:

Pidän haasteista.

Jos kiipeäisit vaikka Himalajalle. Ei kenenkään tarvitse olla olemassa toisen ihmisen elämän haasteena.

Toisille se sopii, toisille ei. Meille se vaan sopii ja tuntuu oikealta. Jotkut ei jaksa edes yhtä.

Erosin. Nykyisellä miehelläkin oikeus omiin lapsiin mielestäni. Nuorempien ja vanhempien välillä tosin useampi vuosi. Joten ei tunnu niin monelta lapselta. Vanhin 19v, nuorin 3v.

Olen kasvanut suvussa jossa serkkujen kanssa oltiin yhtä läheisiä kuin toiset on sisarustensa kanssa. Isossa lapsiporukassa oli aina tekemistä ja sai pelattua joukkuepelejä jne.

Alunperin meillä oli toiveissa vaan kaksi lasta. Sitten alkoi tuntua että ehkä näitä voisi olla enemmänkin ja kolmas lapsi tuli vähän "vahingossa". Kolmannen jälkeen ajateltiin että tämä riittää ja hankin sterilisaation. Se sitten petti ja neljäs oli tuloillaan. Siinä vaiheessa todettiin että tulkoon sitten. Ja nyt tuntuu siltä että määrä on just oikea, vähemmän lapsia olisi liian vähän. Ajoittain mietin että voisi näitä olla enemmänkin. Vieläkin mahtuisi kotiin, syliin ja sydämeen- varsinkin kun isoimmat on jo kasvaneet sylistä ulos.

Tykätään siitä että kotona on elämää ja hulinaa, ruokapöydässä on aina mielenkiintoisia keskusteluja kun on lasten kavereitakin paikalla. Ja siis ihan yksinkertaisesti- me tykätään lapsista. Erehdyn aina kaupoissa ym. jutustelemaan jonkun lapsen kanssa ja mies esim. sitoo sujuvasti koko pukukopin lasten luistimennauhat.

Mä olin itse ainokainen ja aika yksinäinen. Halusin hälinää ja elämää omaan kotiini. Sitä on saatu:D

4:n äiti ja 1:n mumi