Imetysongelmia, auttakaa ?

Nostin sulle tuon vanhan keskustelun kun vauva raivoaa rinnalla. Toivottavasti saat apua, ja et ole todellakaan ainut. :)

Heissan!



Täällä 12.2 syntyneen pojun kanssa samanlaista. Eilen päädyinkin antamaan NANnia ja lutkutteli sitä 80 ml. Sen jälkeen annoin vielä rintaa koko illan ja nukkuikin sitten yönsä YHDELLÄ syötöllä. Aamulla jatkui imetys mukavaan tahtiin, mutta päivällä taas itkun kera ja rimpuillen rinnalla ja kun rinnan irrotti meni se 15 minuuttia ja taas oltiin tyytymättömiä. Annoinkin taas NANnia ja joi TAAS 80 ml, nukahti ja nukkui 2,5 h, jonka jälkeen olen taas imetellyt ja nyt nukkuu. Itkenyt asian takia valtavasti, mutta miksi ihmeessä huudattaa nälkäistä lasta, jos lapsi ei kerran tyynny vaikka kuinka imettelisi. Esikoista imetin melkein 10kk, joten kyllä nyt kirpaisee, mutta en jaksa kannella ja hyssytellä, jos kerran on nälästä kyse ja pullon saa kaapista kaivettua pienellä vaivalla. Kun vain psyyke kestäisi tämän pullottelun ja imettelyn vuorottelun. Taidan salata kaikilta muilta ;). Menen pullottelemaan salaa vessaan ;) tai johonkin muuhun piiloon ;). Sehän se äideillä varmasti suurin ongelma, ettei uskalla muille sanoa antavansa pullosta. Mietin toki nyt sitten tulevia korvatulehduksia ja kaikenlaisia allergioita ja ja ja... Voi helvetti tätä äidin pääkopan kantavuutta. Muuten tässä menisi ihan hyvin kaikki ;), jos ei tuo pääkoppa rasittaisi kierroksillaan.



Eli jos vaan uskallat ja haluat, niin kokeile ihmeessä, onko kyse nälästä. Jos kaduttaa niin voihan sitä sitten tuhota ne pullot ja antaa tissiä oikein urakalla. Minä en taida sitä jaksaa. Enkä jaksa edes pumpata. Laiskaksi en myönny, mutta monintavoin kammoiseksi kyllä ;).



Yritän nyt sitten parhain keinoin jatkaa imetystä, mutta jos poju ei tyynny monen tunnin imettelyyn niin aion kyllä jatkaa pullomaidolla. Hatunnosto sinulle, että jaksat pumpata, yöllä kun vielä pumppaa niin eiköhän se maito ala nousta lissää. Minä en kyllä jaksa, olen unieni perään. Koen olevani paljon riittäväisempi myös esikoiselle ja miehelleni, kuin myös pikkupojalleni, jos olen itse nukkunut tarpeeksi ja jaksamiseni on kunnossa. Siis NANnia annan, jos sen tarpeelliseksi äitinä koen. Ahdistaahan tämä silti, vaikka kuinka yrittää vakuutella ;).



Tsemppiä!!!!!!!!!!!

Meillä on ollut JUURI tuollaista 8 viikkoa, tyttö nyt 2 kk ja viikon. Saatiin lastenlääkäriltä diagnoosiksi koliikki. Pahimmillaan tyttöä piti kannella klo 16:sta klo 04:ään. Viime aikoina on ruvennut helpottamaan, tiedä sitten johtuuko ajan kulumisesta vai mistä. Koliikkihan helpottaa yleensä kolmen kuukauden ikään mennessä.



Kannattaa kokeilla mikä helpottaa oireita. Minäkin kokeilin alussa korviketta, ensimmäisenä iltana tyttö otti 60 ml, toisena vain 10 ml ja silti levoton meno jatkui. Totesin että ei sillä nälkä ole. En tuomitse korvikkeen antamista, mutta sitä ei kannata antaa tarpeettomasti, koska herkästi oma maidontuotanto vähenee. Vauvathan haluavat rinnalle myös muista syistä kuin nälästä: lohdun ja turvan vuoksi, tai vatsakipujen. Kannattaa myös varmistaa ettei vauvalla ole kylmä. Kun ikää tulee lisää itku saattaa johtua myös seurustelunhalusta.



Meillä apua on (ehkä) ollut tiheistä ja pitkistä päiväunista, ja siitä että tyttö on ruvennut seurustelemaan (seuraa tarkasti hassuja ilmeitä, hymyilee ja varovasti jokeltaa). Hän ei jaksa olla valveilla tuntia kauempaa kerralla, eikä enää nukahda syliin kuten ihan pienenä. Kun käninä alkaa laitan tytön heti nukkumaan. Jos hamuaa kovasti annan unitissiä kerran, mutta en enempää, koska liian tiheästä syömisestä vatsa on koko ajan täynnä ja sitten kärsitään vatsakivuista. Päivän ekat päikkärit nukutan sängyssä, silloin nukkuu tunnin. Tokat vaunuissa lenkillä, nukkuu nykyään kolmekin tuntia. Illalla kantoliinassa vuorottelen risti- ja kehtosidontaa, koska sama sidonta ei toimi kovin montaa kertaa peräkkäin. Myöhemmin illalla rauhoittaa kehtolaulu samalla kun kannan liinassa ja reipas kävely. Iltaisin tyttö on pidempiä aikoja hereillä, jolloin seurustelemme sängyllä, juttelen hänelle ja jumppaan ja hieron jalkoja (kannattaa tutustua vauvahierontaan). Nykyään saan tytön nukkumaan 24-01 aikoihin ja usein jo melko vähällä itkulla. Pahimpaan aikaan valvoi kerran jopa puoli kuuteen aamulla.



Olen myös antanut Rela-tippoja, joista en ole huomannut apua mutta ei kai niistä haittaakaan ole. Vyöhyketerapiaa kokeilimme myös, ja tyttö nukkuikin paremmin aina seuraavan päivän iltana. Tulee kuitenkin melko kalliiksi. Apua ei meille ole ollut Cuplatonista tai Disflatylistä, mutta voi niitäkin kokeilla.



Voin lohduttaa että jos mikään ei auta niin tähän jossain määrin tottuu ajan kanssa, ja sitten rupeaakin jo helpottamaan. En tiedä olisiko meillä mikään auttanut muutama viikko sitten, kun olen näitä keinoja vähitellen löytänyt. Toivottavasti teillä auttaa! Tsemppiä, on nimittäin todella raskasta.

Enkä kyllä ole aivan varma, että kyse oli nälästä. Näin jälkeen päin ajatellen olenkin sitä mieltä, että tyttö tarvitsi tissiä rauhoittuakseen ja päästäkseen uneen, mutta raivostui aina kun sieltä alkoikin tulemaan maitoa. Minäkin silloin annoin herkästi lisämaitoa, mikä ei kyllä olisi ollut tarpeellista.



Vinkkinä sinulle ehkä voisin antaa, että yritä kapaloa. Se on ainakin rauhoittanut meidän tytön, joka välillä tuntuu hermostuvan omiin heiluviin käsiinsä (jos on mennyt jo yliväsymyksen puolelle). Toisaalta illalla tyttö tuntuu olevan todella yliherkkä kaikelle; valolle, silittelylle, jne. joten olenkin tehnyt niin että kiedon tytön kapaloon, laitan tutin suuhun, sammutan valon ja jätän tytön nukahtamaan yksikseen. Usein joudun käydä laittamaan tuttia suuhun, mutta lopulta tyttö nukahtaa rauhallisesti omia aikojaan sänkyyn. Mutta tämähän sopii vain meidän tytölle, teidän lapsi voi sen sijaan vaatiakin läheisyyttä päästäkseen uneen...



Toisia vauvoja helpottaa myös hurina. Voithan yrittää sillä tavalla, että laitat astianpesukoneen päälle vauvan nukkumaanmeno ajankohtana tai pidät hetken aikaa hiustenkuivaajaa päällä, jos se vaikka rauhoittaisi toista.



Joka tapauksessa tsemppiä teille!! Meilläkin helpottui ihan yhtäkkiä itsestään, huomenna teilläkin voi olla jo paljon parempi päivä ja ilta!



-Niiga

Meilllä oli aivan samanlaista, kun tyttö oli vastasyntynyt. Minulta tuli maitoa niin paljon, että tiesin kyllä, että kyse ei ollut nälästä. Lääkärissä käytiin ja koliikiksihan se todettiin. Huutoa oli joka ilta klo 18-22, joskus alkoi jo aiemmin ja joskus päättyi myöhemmin, mutta oli kuulemma hyvin tyypillinen tapaus. Tissiä lutkutettiin koko huutosession ajan kaavalla: imu, irrotus, huuto, imu, irrotus, huuto. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että luulen, että se imetys vain pahensi asiaa, kun kipeä maha tuli maitoa täyteen.



Käytiin vyöhyketerapiassa neljä kertaa ja vaiva poistui. HUOM! Koliikkiin annettava vyöhyketerapia tulee olla säännöllistä. Mekin kävimme nuo neljä kertaa alle kahden viikon sisällä ja vaiva tosiaankin poistui vasta viimneisen hoitokerran jälkeen. Siihen asti huutoa jatkui lähes samaan tahtiin. Jaksoimme kuitenkin käydä hoitokerrat loppuun, koska ajattelimme, että kaikki keinot, joilla on pienikin mahdollisuus saada tuo raastava huuto loppumaan, on käytettävä. Kustannus ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut kovin suuri. Muistaakseni tuo koko neljän kerran sarja maksoi reilusti alle 100 euroa (70-80e?) ja oli todellakin sen arvoinen. Meille hoito tehtiin vyöhyketerapian ja meridiaanihoidon yhdistelmällä. Terapeutti hieroi vauvan aina ensin kokonaisuudessaan ja keskittyi sitten vielä erikseen jalkapohjiin, korviin ja päälakeen(meridiaanit). Oma lapsemme huusi kolme ensimmäistä sessiota suoraa huutoa, mutta neljännellä kerralla oli jo rauhallisempi.



Jos nyt eläisin tuon koliikkiajan uudelleen, en yrittäisi väkisin imettää lasta, vaan kanniskelisin häntä vaikka korvatulpat päässä. Tottahan se on, ettei siihen huutoon vaan mikään itse tilanteessa auta. Vyöhyketerapiaan menisin heti, enkä vasta 6 viikon päästä, niin kuin viimeksi (oman skeptisyyteni takia en halunnut muka tuhlata rahojani " humpuukiin" ).





Tsemppiä jatkoon!

Meillä on ollut myös välissä jotain tuollaista ihme raivoamista, poika nyt melkein 3 kk, aina joskus tulee aikoja kun ei millään huolisi rinnasta. Annoin itse välissä myös pumpattua maitoa pullosta, ja nyt olen huomannut että jotenkin hänellä menee " yli" , eli olen tarjonnut rinnasta melkein jo silloin kun poika vielä ihan tyytyväinen, jos ehtii jo alkamaan itkun, on jotenkin niin hermostunut ettei malta enää ottaa rinnasta. Itselläni olisi ollut niin hirveä kynnys alkaa antaa pullolla (olen huono äiti-linjaa) että kyllä väkisin yritin keksiä keinoja. Kun unet kyllä lyheni ihan selvästi vaikka olisi lopulta kyllä tuttiinkin nukahtanut. Tsemppiä vaan, ja kokeile kaikki keinot mitä mieleen tulee!