Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu etteivät ihmiset pidä minusta.
14.02.2017 |
Olen 22-vuotias nuori nainen. Luonteeltani olen empaattinen, kiltti, elämäniloinen, extrovertti ja kannustavainen. Minulla on rakastava miesystävä ja muutama läheinen ystävä. Heiltä saan jatkuvasti kuulla, että olen ihana, lämminsydäminen ja hyvä ystävä. Olen ihan tosi kiitollinen, että he ovat osa elämääni. Heitä lukuunottamatta ajattelen että minusta ei pidetä.
Tuntuu siltä että kaikilla tutuilla olisi jokin tiivis kaveriporukka, jonka kanssa viettää paljon aikaa. Yliopistollakin tätä näkee paljon. Mulla on paljon tuttuja mutta en itse ole oikein saanut kaveriporukkaa. Sama ollut lukiossa myös.
Olen miettinyt paljon mikä minussa on vikana. Ajatus vahvistui kun sain tietää, että muutama "kaveri" joiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa porukalla onkin alkanut tapailemaan keskenään ilman minua, harmittaa.
En ole kontrolloiva, läheisriippuvainen, valittaja, keskeyttäjä tai muutenkaan sellainen joka levittäisi pahaa mieltä. Jotenkin tuntuu, että sellaisilla ihmisillä on paljon kavereita ja isot kaveriporukat.
Olenko ainoa jolla on tällaisia tuntemuksia?
Kommentit (5)
Ystävyys vaatisi sinultakin sitä, että olisit aloitteellisempi tutustumaan vapaa-ajalla ja ehdottamaan tapahtumiin osaalistumista. Tai sitten sinulla ja heillä ei lopulta synkannut niin hyvin ja sinun pitäisi laajentaa sosiaalista piiriä yliopistolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys vaatisi sinultakin sitä, että olisit aloitteellisempi tutustumaan vapaa-ajalla ja ehdottamaan tapahtumiin osaalistumista. Tai sitten sinulla ja heillä ei lopulta synkannut niin hyvin ja sinun pitäisi laajentaa sosiaalista piiriä yliopistolla.
Kiitos. Olen kyllä ehdottanut. Olen kysynyt jos kiinnostaisi nähdä vapaa-ajalla esim. kahvin merkeissä ja saanut myöntävän vastauksen. Kuitenkaan asiasta ei tule mitään ellen minä ota ohjia käsiini. Ehkä heitä ei vaan kiinnosta.
Olen verkostoitunut paljon ja käynyt paljon opiskelijabileissä. Tunnen paljon ihmisiä yliopistolta mutta kukaan ei vaikuta halukkaalta tutustumaan paremmin.
Ap
Minä en pidä liian avoimista ihmisistä. Siis sellaisista, jotka hymyilevät kaikille ja puhuvat kaikille jne. Se jotenkin ahdistaa ja saa ajattelemaan, että oikeasti tuo ihminen ei ole aito ystäväni ja tosissaan kiinnostunut minusta vaan vain luonteeltaan tuollainen ystävällismielinen hölösuu. Ystävyys vaatii intiimiyttä.
Kun mikäään ei riitä... On perhe, on mies, on ystäviä, mutta pitäisi vielä olla monien muiden porukoissa. Jos näin on, niin teet ne aloitteet, pyydät, kutsut jne, et odota, että sua pyydetään. Toimi.
Näitä muutamaa ystävää ja poikaystävää lukuunottamatta minusta tuntuu ettei kukaan muu "tarvitse" minua elämäänsä. Jotenkin surullista, koska jos en pidä esim. yliopistokavereihin yhteyttä, eivät hekään pidä minuun yhteyttä.
Ap