Miksi niin moni esittelee itsensä somessa vaimona?

Osalla ei ole muitakaan meriittejä. Myöskään omaa työnkuvaa tai työminää ei välttämättä haluta tuoda esille sosiaalisessa mediassa tai blogissa. Olisihan se nyt aika perseestä jos kaikki tietäisivät missä on töissä. Kuitenkin jos on satoja tuhansia tai kymmeniä tuhansia seuraajia niin aina on se riski että saa jonkun häirikön kannoilleen ja työstä voidaan  kysellä jatkuvasti sellaisia kysymyksiä joihin ei voi vastata.

Mielummin vaimo kuin varattua jahtaava reikä.Kyllähän se selvittää kanssakäymistä, kun muut heti näkee statuksena varattu

Vierailija kirjoitti:

Mielummin vaimo kuin varattua jahtaava reikä.Kyllähän se selvittää kanssakäymistä, kun muut heti näkee statuksena varattu

No hehheh nyt taas. Eikö sit ois ihan aiheellista että miehetkin kertois aina ensitilassa parisuhdestatuksensa, paneminen kun meillä kaikilla on jokatapauksessa aina mielessä kun uusi ihminen tavataan. Helpottais kanssakäymista kun tietäis onko hidasteena jotain avioliittoa tms. 

Jostain syystä on pitkään ollut niin että nainen määritellään / määrittelee itsensä miehen kautta. Mies taas on aina "oma itsensä" ja jos sattuu olemaan naimisissa, vaimo kulkee elämässä mukana siinä sivussa, ei määrittävänä tekijänä.

Itse en lähtis itseäni miehen kautta määrittämään; pidän mm. oman sukunimeni vaikka naimisissa olenkin. Jotkut taas jostain syystä tykkää olla tavallaan miehen jatkeita samalla kun mies on edelleen ihan oma itsensä vaan. :P

Vierailija kirjoitti:

Osalla ei ole muitakaan meriittejä. Myöskään omaa työnkuvaa tai työminää ei välttämättä haluta tuoda esille sosiaalisessa mediassa tai blogissa. Olisihan se nyt aika perseestä jos kaikki tietäisivät missä on töissä. Kuitenkin jos on satoja tuhansia tai kymmeniä tuhansia seuraajia niin aina on se riski että saa jonkun häirikön kannoilleen ja työstä voidaan  kysellä jatkuvasti sellaisia kysymyksiä joihin ei voi vastata.

En itsekään tuo työtäni esiin, koska en usko sen olevan kovin kiinnostavaa ja toisaalta suurimmasta osasta työjuttujani en edes saa kertoa muille. En kuitenkaan koe, että työ olisi varsinaisesti siviilisäädyn korostamisen vaihtoehto. Valtaosa taitaa kuitenkin jakaa juttuja pääasiassa vapaa-ajastaan.

- ap

Avioliitolla on aivan erilainen status esimerkiksi Yhdysvalloissa kuin Suomessa.

Samaa olen ihmetellyt. Eihän naimisissa oleva mieskään esittele itseään aviomiehenä :D Miksi joillekin naisille siis vaimona oleminen on joku meriitti..? Mä oon naimisissa mutta ei mun tartte sitä erikseen tuoda esiin :D

Vierailija kirjoitti:

Avioliitolla on aivan erilainen status esimerkiksi Yhdysvalloissa kuin Suomessa.

Joo, toki, mutta tätä olen ihmetellyt nimenomaan monen suomalaisen, ei kovin kansainvälisen, tyypin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitolla on aivan erilainen status esimerkiksi Yhdysvalloissa kuin Suomessa.

Joo, toki, mutta tätä olen ihmetellyt nimenomaan monen suomalaisen, ei kovin kansainvälisen, tyypin kohdalla.

Ehkä ne vaan matkii niitä amerikkalaisia ym. Euroopassakin on monissa maissa paljon vaimoja joiden elämäntyö on lähinnä se vaimona oleminen, puhumattakaan vähemmän länsimaisissa maissa...

Vierailija kirjoitti:

Avioliitolla on aivan erilainen status esimerkiksi Yhdysvalloissa kuin Suomessa.

Jep, näin on. Ja siellä on oikeasti tärkeää tsekata miehen palkka ja taloudellinen tilanne ennen kuin alkaa vakavampaan suhteeseen ja lapsiakin meinaa hankkia. Perheen äiti jää melkolailla perheen isän elatuskyvyn ja sitä myöten myös hyväntahtoisuuden varaan taloudellisesti. Jotta itsekunnioitus tuollaisessa altavastajan asemassa säilyy, on vaimoidesta vähän niinkuin pakko tehdä numero ja rakentaa siitä rooli ja ylpeyden aihe, oli siihen todellisia perusteita tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitolla on aivan erilainen status esimerkiksi Yhdysvalloissa kuin Suomessa.

Joo, toki, mutta tätä olen ihmetellyt nimenomaan monen suomalaisen, ei kovin kansainvälisen, tyypin kohdalla.

Noissa on otettu mallia englanninkielisistä blogeista. Mä en ole koskaan Suomessa tosielämässä törmännyt ihmiseen joka ylpeänä kertoisi olevansa ensisijaisesti jonkun vaimo. Toki parisuhdetilanne jossain vaiheessa tulee esiin ja onhan naimisissa oleminen ihan kiva juttu, mutta ei se nyt niiin tärkeä ihmistä määrittävä tekijä ole. 

Minä olen sitä mieltä että koko perheellä kuuluu olla sama sukunimi, ja se on sitten perheen sisäinen asia mikä se nimi on, mutta en näe mitään järkeä käytännössä siinä että perheen sisällä on erilaisia sukunimiä.

Se että nainen pitää "oman" sukunimensä, ei ole sen kummempi, se on yleensä hänen isänsä sukunimi. Se nyt menee vain näin yleensä, yhtä hyvin voisi mennä äidin sukunimen mukaan, mikäpä nykyään sitä estää katsomasta sukua taaksepäin äitilinjaa ja ottaa sieltä jonkun sukunimen käyttöön.

Ennen puhuttiin perheistä sukunimellä, että "ne Tammiset, ja sitten ne Metsolat" nykyään ei yhtään tiedä kuka on kuka kun esimerkiksi lapsen luokkakavereiden vanhempia pitäisi saada kiinni, ei voi edes sukunimestä katsoa, että jaa tuo on sen Justuksen äiti.

Yhdistelmänimet on kaikista kauheimpia, koskaan ne ei ole kauniita molemmat eikä soinnu yhteen ollenkaan, siinä yleensä vaan väliviivalla yhdistetään kaksi rumaa nimeä, ja vielä usein pitkiäkin ne on... hankala sanoa ja varmasti hankala kirjoittaa jokapaikkaan mihin nimeään pitää kirjoitella tämän tästä... sähköpostiosoitteet ja kaikki.

Mielestäni se että nainen ottaa naimisiin mennessään miehensä sukunimen ei merkkaa yleensä mitään muuta kuin sitä että ollaan perustettu perhe jonka nimi on x. Samalla tavalla kun firmat fuusioituu ja joskus niiden nimi on jompi kumpi entisistä tai sitten keksitään kokonaan uusi nimi.

En halua iskuyrityksiä. Vähentää oikeasti niitä, kun tekee heti kättelyssä selväksi olevansa naimisissa.

Miksi naiset halveksivat äitiyttä ja vaimona olemista näin paljon? Miten ylevämpää se sitten on jos määrittelee itseään harrastuksen tai jonkun muun asian kautta, että varmasti näyttäisi olevansa itsenäinen ja riippumaton? En ymmärrä. Kaikilla on omat juttunsa. Mutta usein asenne siihen jos joku haluaa esitellä itseään äitinä tai vaimona on marttyyrimaisesti sellainen että nainen on vain synnytyskone, hänellä ei ole omaa elämää vaan määrittelee itsensä miehen ja lapsen kautta. Asennevamma.

Monet ovat ylpeitä tilanteestaan eli he ovat mielellään rouvia.

Olen aina pitänyt hassuna tilannetta, jossa kaikki miehet ovat herroja ja naiset ovat rouvia tai neitejä. Hassua, että nainen joutuu - tai saa - ilmoittaa tilanteensa eivätkä miehet joudu toimimaan samoin. 

Minä olen neiti enkä pidä siitä, että minua ns. solvataan rouvaksi. :D

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä että koko perheellä kuuluu olla sama sukunimi, ja se on sitten perheen sisäinen asia mikä se nimi on, mutta en näe mitään järkeä käytännössä siinä että perheen sisällä on erilaisia sukunimiä.

Se että nainen pitää "oman" sukunimensä, ei ole sen kummempi, se on yleensä hänen isänsä sukunimi. Se nyt menee vain näin yleensä, yhtä hyvin voisi mennä äidin sukunimen mukaan, mikäpä nykyään sitä estää katsomasta sukua taaksepäin äitilinjaa ja ottaa sieltä jonkun sukunimen käyttöön.

Ennen puhuttiin perheistä sukunimellä, että "ne Tammiset, ja sitten ne Metsolat" nykyään ei yhtään tiedä kuka on kuka kun esimerkiksi lapsen luokkakavereiden vanhempia pitäisi saada kiinni, ei voi edes sukunimestä katsoa, että jaa tuo on sen Justuksen äiti.

Yhdistelmänimet on kaikista kauheimpia, koskaan ne ei ole kauniita molemmat eikä soinnu yhteen ollenkaan, siinä yleensä vaan väliviivalla yhdistetään kaksi rumaa nimeä, ja vielä usein pitkiäkin ne on... hankala sanoa ja varmasti hankala kirjoittaa jokapaikkaan mihin nimeään pitää kirjoitella tämän tästä... sähköpostiosoitteet ja kaikki.

Mielestäni se että nainen ottaa naimisiin mennessään miehensä sukunimen ei merkkaa yleensä mitään muuta kuin sitä että ollaan perustettu perhe jonka nimi on x. Samalla tavalla kun firmat fuusioituu ja joskus niiden nimi on jompi kumpi entisistä tai sitten keksitään kokonaan uusi nimi.

Olisiskin huippuhauskaa jos perheet keksisivät perheelle oman nimen! :) Vähän kuten taloyhtiöillä on omat nimensä. x)  Miksi turhaan mitään sukunimiä mukana roikottamaan, eihän sukunimellä oikeasti ole varsinaista informaatioarvoa. Uusperheelliset voisi sitten ottaa niitä kaksoisnimiä. 

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat ylpeitä tilanteestaan eli he ovat mielellään rouvia.

Olen aina pitänyt hassuna tilannetta, jossa kaikki miehet ovat herroja ja naiset ovat rouvia tai neitejä. Hassua, että nainen joutuu - tai saa - ilmoittaa tilanteensa eivätkä miehet joudu toimimaan samoin. 

Minä olen neiti enkä pidä siitä, että minua ns. solvataan rouvaksi. :D

Joissakin kielissä "neiti" on vähemmön arvokas ilmaus kuin rouva. Esim. naispuolinen tarjoilija saattaa olla iästään riippumata asiakkaalle aina "neiti" kun taas nuorehkokin nainen asiakkaana on arvokkaammin "rouva". Mutta joo, ihan hullua että naiselle on erilaisia titteleitä sen mukaan onko naimisissa vai ei, ja mies on aina vaan "herra". :/

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset halveksivat äitiyttä ja vaimona olemista näin paljon? Miten ylevämpää se sitten on jos määrittelee itseään harrastuksen tai jonkun muun asian kautta, että varmasti näyttäisi olevansa itsenäinen ja riippumaton? En ymmärrä. Kaikilla on omat juttunsa. Mutta usein asenne siihen jos joku haluaa esitellä itseään äitinä tai vaimona on marttyyrimaisesti sellainen että nainen on vain synnytyskone, hänellä ei ole omaa elämää vaan määrittelee itsensä miehen ja lapsen kautta. Asennevamma.

Miksi miehet halveksivat isyyttä ja aviomiehenä olemista niin paljon että eivät esittele itseään ensisijaisesti aviomiehinä ja isinä? Asennevamma. 

Itse esittelen itseni blogissani juuri tuohon tyyliin. Johtuu siitä, etten tosiaan halua sekoittaa vapaa-ajastani ja o kertovaan blogiini työminääni.

Ennemmin olen blogissani sporttinen ja matkusteleva äiti, kun pörssiyhtiöiden tilejä ja rahaliikennettä työkseen tarkastava laskentatoimen ja juridiikan ammattilainen. How boring is that.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset halveksivat äitiyttä ja vaimona olemista näin paljon? Miten ylevämpää se sitten on jos määrittelee itseään harrastuksen tai jonkun muun asian kautta, että varmasti näyttäisi olevansa itsenäinen ja riippumaton? En ymmärrä. Kaikilla on omat juttunsa. Mutta usein asenne siihen jos joku haluaa esitellä itseään äitinä tai vaimona on marttyyrimaisesti sellainen että nainen on vain synnytyskone, hänellä ei ole omaa elämää vaan määrittelee itsensä miehen ja lapsen kautta. Asennevamma.

Miksi miehet halveksivat isyyttä ja aviomiehenä olemista niin paljon että eivät esittele itseään ensisijaisesti aviomiehinä ja isinä? Asennevamma. 

Sitäkin voi miettiä. Tässä oli kuitenkin kysymys naisista.

18 jatkaa: ja omista mielenkiinnon kohtaistani*