Lue keskustelun säännöt.
Jos mies ei yhtään ole ulkoisesti tyyppiäni mutta muuten uskomaton. Riittääkö se? Kokemuksia?
12.02.2017 |
Hän on aivan uskomattoman ihana. Huolehtii minusta. Haluaisi vain pidellä minusta ja on todella rakastunut omien sanojensa mukaan.
Kuitenkin epäröin.
Pidän häntä välillä kyllä todella suloisena ja olen myös rakastunut.
Meillä on paljon intohimoa mutta pukeutuu mielestäni laimeasti. Ruutupaidat yms. Näyttää ikäistään vanhemmalta pukeutumisen takia. Meillä on myös ikäeroa aika paljon.
En oikeastaan voisi viedä häntä ystävieni näytille tai en ainakaan usko.
En osaa kuvitella meitä oikeasti yhdessä koska ulkonäkö.. Olemme niin erilaisia.
Olemme kyllä todella rakastuneita ja välitämme aidosti toisistamme mutta tuntuu, että tämä täytyy jättää ystävä tasolle.
Kaikki on hyvin henkisellä tasolla mutta kaikki muu..
En tiedä mitä teen ja suhde vain syventyy ja tuntuu paremmalta.
Mutta tuntuu ettemme kuulu yhteen.
Ystäviksi kuitenkin koska yhteys välillämme on uskomaton.
Tietääkö kukaan mitä tarkoitan? Osaako joku samaistua?
Kommentit (27)
Se on pinnallista, jos toisen jättää pelkän pukeutumisen takia. Ajan myötä toisen ulkonäköön tottuu, olipa toinen millainen tahansa. Hyvä neuvo on myös se, että puoliso kannattaa valita korvilla eikä silmillä. Ulkonäkö ei merkkaa mitään, jos toinen kohtelee sinua huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä nyt se tarina taas, missä nuori nainen odottaa edelleen, että vanhempi varattu miespuolinen työkaveri jättäisi sen vaimonsa? Siinä odotellessa kohtelee nuorta naista kuin kukkaa kämmenellä.
Lopulta kyse on vain siitä, mitä haluat. Kavereille kadehdittavaksi esiteltävän miehen vai tämän sielunkumppanin.
Koska asia vaivaa noin paljon, niin luulen että ystävyys on teidän juttunne. Ei ole oikein ketään kohtaan, että yrität väkisin olla sellaisen miehen kanssa, jonka ulkonäköä häpeät.
Ulkonäkö vaikuttaa todella olennaisesti seksuaaliseen vetovoimaan, ei sitä käy kiistäminen. Itselleni ulkonäkö on usein ollut deal breaker muuten mukavan ja samat arvot jakavan tyypin kanssa. Pukeutumiselle en välttämättä antaisi niin paljon painoarvoa, sitä pystyy muuttamaan.
Kyllä minäkin rakastuin rumaan. Alussa se ulkonäkö häiritsi, mutta päätin antaa mahdollisuuden, koska mies vaikutti muuten ihanalta. Lopulta kun olin rakastunut, se rumuus ei edes ollut minun silmissä rumuutta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle riittäisi ja on riittänyt. Omat typerät ja pinnalliset ajatukset alkavat kyllä haihtua siinä vaiheessa, kun kokee kymmenettä orgasmia. Tai kun käpertyy hyvältä tuntuvan ihmisen kainaloon katsomaan leffaa tai saa häneltä tukea vaikeuksissa, joista on ennen pitänyt selvitä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö vaikuttaa todella olennaisesti seksuaaliseen vetovoimaan, ei sitä käy kiistäminen. Itselleni ulkonäkö on usein ollut deal breaker muuten mukavan ja samat arvot jakavan tyypin kanssa. Pukeutumiselle en välttämättä antaisi niin paljon painoarvoa, sitä pystyy muuttamaan.
Minua ihmetyttää miksi nykyään niin moni luulee ulkonäön vaikuttavan seksuaaliseen vetovoimaan. Oletteko koskaan kyseenalaistaneet tätä luuloa ja antaneet mahdollisuutta hyvältä tuntuvalle mutta ei niin hyvännäköiselle kumppaniehdokkaalle? Minä olen, ja voin kertoa että se vetovoima voi kasvaa ajan kanssa jopa suuremmaksi sellaisen miehen kanssa jonka ulkonäöstä ei aluksi tykännyt. Siitä ristiriidasta, että mies on kamala ja silti niin ihana, saa muutamia ylimääräisiä kierroksia aika helpostikin.
Älkää hyvät kanssasisaret ajako onnenne ohi! ;)
No ehkei ongelma ole hänen ulkonäössä vaan muissa tekijöissä. Iässä kai.
Kyllä hän on mahtava ja minä pidän häntä suloisena ja näen paljon hyviä ominaisuuksia hänen ulkonäössään. Luonne on kyllä mahtava. En koskaan ole tavannut niin mahtavaa persoonaa. Hän on täydellinen mielestäni. Hän on kasvattanut minua ihmisenä ja antanut minun olla juuri sellainen kun olen. Hän tekee minur itsevarmemmaksi. Ei näe virheitäni virheinä. Hän haluaa pitää minusta huolen.
Olemme tosi avoimia tunteidemme kanssa. Ei ole oikeastaan mitään mitä en hänen kanssaan voisi jakaa. Itkemme toisillemme ja tuemme.
En tiedä miksi yritän saada itseni irti. Koska se ei onnistu. Tarvitsemme kai toisiamme ja oli kuin tämä olisi tarkoitettu.
Ainoa asia jonka yritän päässäni keksiä huonoksi ovat ne paidat :D ja ikäero.
Tämä johtuu kyllä enemmän omasta päästäni kuin hänen "huonoista" ominaisuuksista. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja meillä tosiaan on todella paljon intohimoa. Se on iso tekijä myös tässä suhteessa turvallisuuden ja tuen ja kaiken muun lisäksi.
Kiihotun hänestä todella paljon. Kun suutelemme niin se on ihanaa. Jäämme vain siihen hetkeen emmekä pysty lopettamaan. Meillä on tosiaan todella mahtava yhteys ja melkein rakkaudeksi uskallan sitä sanoa. Mutta oikeastaan se on syvää välittämistä.
Harmi kun mietin turhia asioita joilla ei loppuen lopuksi ole mitään painoarvoa koska meidän on niin hyvä olla.
Mietin ehkä enenmän toisten silmissä, hyväksyvätkö muut meidät.
Vaikka silläkään ei ole loppuenlopuksi väliä. -Ap
Minä en jatkaisi suhdetta, vaikka monet asiat tuntuvat oikeilta.
Ikäero olisi suurin este, joka ei todellakaan poistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka varatusta miehestä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka varatusta miehestä on kyse?
Mies on eronnut. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäkö on vain pieni osa ihmistä. Ei sillä ole merkitystä, jos mies jollain muulla tavalla vie jalat altasi.
Mieti tarkemmin, miksi sinua hävettää hänen seurassaan. Et voi elää sellaisen miehen kanssa, jota häpeät. Mutta ehkä ongelma ei ole miehessä, joka ei ilmeisesti ole ruma eikä siivoton, vaan siinä kuvassa, joka sinulla on itsestäsi tai roolista, jossa esiinnyt kavereille. Siinä tapauksessa voit muuttaa mielikuvaa itsestäsi. Kaikki me kasvamme ja muutumme. Se on sinulle mahdollisuus kokeilla uutta.
Ehdotan, että näytät miestä ystävillesi ennen kuin suhde on vakava ja samoin tapaat hänen piirejään ennen kuin sinut pitää esitellä tyttöystävänä. Ystävät eivät tuomitse paidan kuosin perusteella, ja saatat huomata, että hekin pitävät miehestä, kun ehtivät hiukan tutustua.
Ulkonäöllisesti tietyn tyyliset miehet kääntää aina mun pään, ja on todella inhottavaa olla parisuhteessa, jossa pää kääntyy päivittäin jonkun sellaisen piirteen perään, jota omasta kumppanista ei löydy. Enkä siis puhu mistään yleisestä hyvännäköisyysmittarista, vaan tietyistä parista piirteestä, jotka löytyvät melko monelta. Pidän vaarana, että jonakin päivänä lähden jonkun *piirteellä* ja *toisella* varustetun älykääpiön mukaan ihan vain siksi, että ne viehättävät minua niin paljon. Tällaista vaaraa en ole tuntenut lainkaan silloin kun omana kumppanina on ollut mieltymyksiä vastaava henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö vaikuttaa todella olennaisesti seksuaaliseen vetovoimaan, ei sitä käy kiistäminen. Itselleni ulkonäkö on usein ollut deal breaker muuten mukavan ja samat arvot jakavan tyypin kanssa. Pukeutumiselle en välttämättä antaisi niin paljon painoarvoa, sitä pystyy muuttamaan.
Minua ihmetyttää miksi nykyään niin moni luulee ulkonäön vaikuttavan seksuaaliseen vetovoimaan. Oletteko koskaan kyseenalaistaneet tätä luuloa ja antaneet mahdollisuutta hyvältä tuntuvalle mutta ei niin hyvännäköiselle kumppaniehdokkaalle? Minä olen, ja voin kertoa että se vetovoima voi kasvaa ajan kanssa jopa suuremmaksi sellaisen miehen kanssa jonka ulkonäöstä ei aluksi tykännyt. Siitä ristiriidasta, että mies on kamala ja silti niin ihana, saa muutamia ylimääräisiä kierroksia aika helpostikin.
Älkää hyvät kanssasisaret ajako onnenne ohi! ;)
Kyllä, kokeiltu on parinkin kanssa ja ei vaan toimi. :( Olisin voinut asua heidän kanssaan yhdessä, mutta seksiä en halunnut.
Olen kyllä huomannut, että ok/tavis-näköiset muuttuvat omissa silmissä huomattavasti paremmannäköiseksi ihastuessa, mutta noiden rumien kanssa näin ei mulla käy.
En tietenkään kiistä sinun kokemustasi ja hyvähän se vain on, ettei kaikki ole näin pinnallisia tai heikkolibidoisia kuin meikäläinen :D
Minun mielestäni myös ulkoisesti ei niin vetävän näköisestä ihmisestä voi pinnan alta löytyä juuri se itselle täydellinen kumppani.
Tavatessani oman mieheni, oli hän ulkoisesti sen näköinen, että jos en olisi tutustunut häneen kasvottomasti ensin netissä, en ehkä olisi häneen koskaan "luonnossa" ottanut kontaktia. Kuitenkin minä olin jo nähnyt hänen sisimpänsä ja lopulta se oli minulle tärkeämpää. :) Parisuhteemme on muuttanut häntä parempaan suuntaan, sekä henkisesti, että fyysisesti....Ja myös tyylillisesti :D...
Pointti oli siis se, että katso pintaa syvemmälle,niinkuin olet jo sinne päässyt kurkistamaankin kun noin kauniisti puhut hänen persoonastaan. Jos ikäeronne kuitenkin tuntuu liian suurelta, niin ehkä on sitten parasta jutella hänen kanssaan ja olla vain ystäviä. Älä mieti liikaa mitä muut ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja meillä tosiaan on todella paljon intohimoa. Se on iso tekijä myös tässä suhteessa turvallisuuden ja tuen ja kaiken muun lisäksi.
Kiihotun hänestä todella paljon. Kun suutelemme niin se on ihanaa. Jäämme vain siihen hetkeen emmekä pysty lopettamaan. Meillä on tosiaan todella mahtava yhteys ja melkein rakkaudeksi uskallan sitä sanoa. Mutta oikeastaan se on syvää välittämistä.
Harmi kun mietin turhia asioita joilla ei loppuen lopuksi ole mitään painoarvoa koska meidän on niin hyvä olla.
Mietin ehkä enenmän toisten silmissä, hyväksyvätkö muut meidät.
Vaikka silläkään ei ole loppuenlopuksi väliä. -Ap
Tavasta, jolla kuvailet suhdettanne, kuvastuu kyllä mielestäni tosirakkaus. Olisin ikionnellinen, jos joskus löytäisin miehen josta voin sanoa kaikki nuo asiat, jotka sinä sanoit tuosta miehestä! Ja minulla on takana erittäin hyvä parisuhde, josta monet ympärillämme olivat kateellisia, mutta jossa kuitenkaan kaikki nuo mainitsemasi kohdat eivät täyttyneet. Haluaisin ihan ehdottomasti seuraavaksi juuri kuvailemasi kaltaisen miehen, jos vain saisin sellaisen jostain nappia painamalla.
Minkä verran teillä sitä ikäeroa oikein on?
Kuulostaa pinnalliselta mutta jotenkin..
Tuntuu ettemme vain sovi muottiin.
Jotenkin se, että kaunis nuori nainen ja vanhempi sivistynyt mies. Näytämme katukuvassa tyttäreltä ja isältä.
Se vaivaa mutta meillä tosiaan on todella vahva henkinen side.
Olen oppinut tuntemaan hänen kauttaan jotain todella ihmeellistä.
Mutta olemme niin erilaisia kuitenkin.
Moni voisi kuvitella, ettei suhteemme ole pyyteetön ja aitoa vaan vain hyväksikäyttöä mutta sitä se missään nimessä ole.
Mitähän tässä tekisin..
Ap