Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei tämä masennus loppupeleissä koskaan katoa
08.02.2017 |
Aikaa olisi ollut jo vuosia, mutta se roikkuu mukana mitä ikinä teenkin ja missä olenkin. Pienikin negatiivinen huomautus ja olen taas pohjalla. En koskaan onnistu, aina on ongelmia ja vastoinkäymisiä. Kunpa jonain päivänä vain sekoaisin lopullisesti ja lähtisin kokonaan pois. Olen kuitenkin nyt niin järkevässä mielentilassa, etten uskaltaisi tehdä sitä, oli halua vaikka kuinka paljon. Poikaystävästäkään ei ole mitään iloa tai tukea missään asiassa. Kyllä minä koen, että minun elämäni kuuluu päättyä pian.
Kommentit (19)
Silloin ei ole ajatusprosessien muutos onnistunut. Yritä tunnistaa itsessäsi ne merkit, jotka laukaisevat masennuksen. Jatkossa keskity kuuntelemaan itseäsi ja kun tunnistat masennukseen johtavan tilanteen, pyri selvittämään se ajoissa. Ei se tämän monimutkaisempaa tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi uhriudut ja tulet hakemaan huomiota?
Ota itsestäsi niskasta kiinni ja ole voittaja.
Niinpä. Se on niitä sairauksia, joiden kanssa pitää vain oppia elämään. Aina silloin tällöin se kuitenkin nostaa päätään. Anna sille lupa käydä kylässä, mutta älä päästä sitä asumaan.
Itselläni diagnosoitiin masennus joka ei parane koskaan kokonaan. Parempia aikoja on. Mindfulnessin avulla olen saanut kehitettyä mieltäni kestämään pieniä negatiivisuuksia ja kolhuja. Sellaiset ei saa enää elämääni ylösalaisin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi uhriudut ja tulet hakemaan huomiota?
Ota itsestäsi niskasta kiinni ja ole voittaja.
Voi, kunpa masennus paranasikin niskaotteella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppupeleissä? Oletko jääkiekkoilija tms joukkuepelaaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uhriudut ja tulet hakemaan huomiota?
Ota itsestäsi niskasta kiinni ja ole voittaja.
Voi, kunpa masennus paranasikin niskaotteella!
Auttaisikohan niska-perseote?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulin että mulla on vain krooninen masennus mutta olikin mm persoonallisuushäiriö ja pari muuta juttua. Tarvitsen kyllä silti masennuslääkkeitä vaikka olen saanut hoitoa noihin muihin mutta ainakaan en ole tappanut itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uhriudut ja tulet hakemaan huomiota?
Ota itsestäsi niskasta kiinni ja ole voittaja.
Voi, kunpa masennus paranasikin niskaotteella!
Auttaisikohan niska-perseote?
Ottaisin yhden sellaisen sitten, kiitos. Ihan mitä tahansa sitä olisi valmis tekemään, mistä vaan voisi surutta luopua jos tähän elämään vaan jotenkin saisi jotain tolkkua. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samaa vaiva.
Mulle on tuputettu, että liikunta auttaa. No perkule harrastan liikuntaa, mutta silti vaan makaan ison osan ajasta sängyssä. Makaan nytkin, läppäri sylissä.
Mulla on jopa 2 lemmikkiää, joiden pitäisi tuottaa iloa ja mielihyvää. Molemmat ovat sairaita ja niihin kuluu tavanomaista enemmän rahaa.
Ajatuskin, että töihin pitäisi pian lähteä, ahdistaa. Ahdistaa niin paljon, etten saa nukuttua öitäni kunnolla, mikä pahentaa tätä alakuloa. Niin joo, nyt tänään on paha päivä taas vaihteeksi, koska PMS ja täyden kuun aika lähestyy. Odottelen tässä, että milloin menkat alkaa, jotta mieliala kohenisi vähäsen edes. Mulla on yleensä pahinta aikaa menkkoja edeltävä viikko. Varsinkin pahimpaan kaamosaikaan olin jo viittä vaille valmis tappamaan itseni, niin paljon masensi ja ahdisti.
Maailma on epätäydellinen, ihmiset langenneita. Vääjäämättä välillä putoaa pohjalle ja tapahtuu vastoinkäymisiä, ja jos on tunneherkkä ihminen, niin toki seurauksena on toivottomuuden tunteita. Tähän ei tule muutosta niin kauan kuin elää tässä maailmassa.
Maailman ja ihmisen langenneisuutta, ja sitä myöten vastoinkäymisiä, ei pysty muuttamaan.
Tunneherkkyyttä ei mielestäni kannata yrittää muuttaa eikä sitä varmaan pystykään muuttamaan.
Suosittelen asettamaan toivon tämän maailman ulkopuolelle. Se voi olla vaikka arvokas pyrkimys, jonka näkee jatkuvasti elämän vaihtuvien tilanteiden ja lannistavien kokemusten yläpuolella. Se on tavallaan syy selvitä vastoinkäymisistä ja jatkaa eteenpäin (sen sijaan, että operoisi pelkillä metodeilla eli menetelmillä ja malleilla). Minulle se syy on Jumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luulin että mulla on vain krooninen masennus mutta olikin mm persoonallisuushäiriö ja pari muuta juttua. Tarvitsen kyllä silti masennuslääkkeitä vaikka olen saanut hoitoa noihin muihin mutta ainakaan en ole tappanut itseäni.
Haluaisitko kertoa tarkemmin persoonallisuushäiriöstäsi, esim. miten se havaittiin?
Ap:lle tsemppiä!
Mulla on diagnosoitu toistuva masennus. Tästä syystä syön nyt mielialalääkkeitä useamman vuoden, ehkä koko loppuelämäni. Ettei tulisi niitä vajoamisia enää. Sieltä on niin vaikea rämpiä ylös. Ei tämä elämä mitään herkullista lääkkeittenkään avulla ole, ei ne tee iloiseksi ja "seesteiseksi". Auttavat toimimaan. Käyn töissä, harrastan liikuntaa, luen ja olen perheeni kanssa. Se riittää. Muuhun ei riitä jaksaminen. Esim. jonkun sukulaisen juhlat tai vastaavat tapahtumat saa aikaan hirveää stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä masentuneilla koko ajan epätodellinen, vähän humalainen olo? Onko se tyypillistä? Mulla diagnosoitu toistuva vakava masennus ja tuntuu kuin leijailisin jossain omissa svääreissä koko ajan, hattarapää-olo =( En muista mitä oon aamulla tehnyt jnejne, Ei lääkitystä muiden sairauksien vuoksi. Pelottaa tää "leijuminen" =/
Itsellänikin mielialat heittelevät. Se johtuu taustasta, ei identiteettia. Alku hankalaa. Kun ryhti oikenee, käsivarret paksunevat, miehistyy ja voi ostaa omilla tienaamillaan rahoilla hieman kierrekorkki viinin sijaan hiemaan kallimpaa viiniä. Kyllä tääsä pikku hiljaa alkaa tuntea itsensä taas vastuuntuntoiseksi mieheksi. Muistaa vaan säännöllisesti syödä terveellisesti, nukkua hyvin, liikkua jne..
Masennukseni lähti kilpirauhaslääkityksellä, vaikka arvoni olivat nippanappa normaalin viiterajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Se on niitä sairauksia, joiden kanssa pitää vain oppia elämään. Aina silloin tällöin se kuitenkin nostaa päätään. Anna sille lupa käydä kylässä, mutta älä päästä sitä asumaan.
Ihana neuvo vakavaan aiheeseen!
Kiitos sinulle ja hyvää jatkoa ❤❤❤ !!!
Alue: Aihe vapaa
Pienikin negatiivinen huomautus ja olen taas pohjalla. En koskaan onnistu, aina on ongelmia ja vastoinkäymisiä
Mutta ilmeisesti välillä on hyviäkin hetkiä, jos kerran huomaat että välillä päädyt pohjalle esim. negatiivisen huomautuksen takia? Masennus tekee sen, että automaattisesti kiinnittää huomiota noihin huonoihin hetkiin ja ohittaa hyvät, mutta tietoisesti voi myös opetella huomaamaan kaikki hyvät tai tuskattomat hetken ja muistuttamaan itseään niistä, kun taas tulee huonompaa oloa.
Itsekin kärsin aikoinaan masennuksesta, ja mun voimalause pahan olon tullen oli "tämäkin menee ohi". Muistin ettei olo koskaan ole tasaisesti yhtä kauhea, vaan se vaihtelee, eikä mikään kestä, ei onni mutta ei myöskään ahdistus tai masennus. Sen kun hyväksyy niin helpottaa.