Lue keskustelun säännöt.
Mietin mielessäni usein tappavani läheiseni tai tuntemani ihmisenä.
05.02.2017 |
Olen lapsuudesta saakka joutunut kätkemään tunteeni tai en ole saanu tunteilleni ymmärrystä ja hyväksyntää.
Paljon häpeää ja vihaa kasvatellut sisällä joka onkin jo pääasiassa kohdistunut minuun.
Vihaan paljon. Vihaan niin paljon, että sisälläni huokuu, voisin räjähtää. Ampua, hakata, tappaa.
Mutta se pysyy sisälläni. Tukahdutan sen aina uudestaan ja uudestaan.
Olen riippuvainen lähes kaikelle. En kuitenkaan huumeille. Pakenen riippuvuuksiin. Elämä ei kiinnosta.
Väsyttää. Ei mitään itsekontrollia enää minkään kanssa. Töihin menen.
Muuten kuolen henkisesti koko ajan enemmän ja tahdon tappaa itseni.
Mutta en voi tehdä sitä. Vaikka sitä kuinka haluaisin niin en tee.
Kun ne muistot valtaavat joissa minua kohtaan ollaan väkivaltaisia henkisesti tai fyysisesti, jossa tunnen häpeää ja vihaa. Joissa olen joutunut vain kestämään sen kaiken paskan ja minua on kohdeltu huonosti niin mieleni valtaa heti silmitön raivo. Haluan puukottaa äitiäni sata kertaa, tappaa hänet. Raa'asti tai exäni. Tai jonkun joka minua on kohdellut niin, että vieläkin sattuu.
Olen ollut jo vuoden täysin yksin. En ole juuri ollut ystävien kanssa tai niitä jaksanut hankkia. Käyn vain töissä.
Olen hakeutumassa terapiaan.
En jaksa enää kauaa. Pelkään romahtavani täysin tunteideni kanssa.
Mitään pahaa en koskaan kenellekkään tekisi kuitenkaan. Viha kohdistuu minuun vain ja itseäni vahingoitan.
En kuitenkaan viiltele tms.
Mutta en elä kuin haluaisin. Elän mielen vankilassa ja riippuvuuksissa.
Yritän jotenkin saada happea vaikka koko ajan kuristaa. Yritän selvitä päivä kerrallaan..
Toivoen, että joskus vielä minä olen ehjä.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että olet hakeutumassa terapiaan. Voisiko kyse olla muun muassa ocd:stä eli pakko-oireisesta häiriöstä? Siinä voi olla eri ihmisillä erilaisia ilmenemismuotoja, yksi voi olla tuollaiset tappamisajatukset. Ocd-ihmisillä ei kuitenkaan kyse ole siitä, että he haluaisivat niin tehdä, vaan he nimenomaan eivät oikeasti halua niin tehdä missään nimessä. He kuitenkin ajattelevat tätä ocd-aihettaan pakonomaisesti ja pelkäävät olevansa sellaisia kuin pakkoajatuksensa. Sinullakin nuo ajatukset varmasti kumpuavat juuri tuosta, että et ole koskaan saanut kunnolla näyttää pahaa oloasi.
Googlaa esim. ocd, obsessive compulsive disorder, ocd harming, ocd killing thoughts jne.
Luen tuosta kohta.
Mutta en tosiaan voisi koskaan tehdä mitään pahaa. Olen vain vihainen.
En koko aikaa mutta välillä kun mietin tai asiat tulee tahtomatta mieleen niin ingooraan tunteen niin, että mietin tappavani. Ja raivostun mielessäni.
Fyysisesti olen kyllä rauhallinen. Ehkä vain levottomampi sillä hetkellä ja muutama kyynel raivon vallassa saattaa tulla ja sitten rauhoitun.
Ja tämä toistuu välillä useita kertoja päivässä. Välillä vain silloin tällöin.
Kausittain pakenen riippuvuuksiin.
Saattaa mennä kuukausi tai kaksi kun olen tosi onnellinen ja kiitollinen elämästäni. Olen aikaansaavampi ja motivoitunut. Tunnen itseni vahvemmaksi.
Mutta niinäkin kausina menneisyys vaivaa mutta ei hallitse elämää.
Sitten on näitä kausia kun ne todella hallitsevat. Masennun..
Enkä tee muuta kun käyn töissä, syön roskaruokaa ja kaikkea paskaa, ryyppään, pelaan, en jaksa mitään.
Olen vihainen, ärsyyntynyt.
Mitään en näytä kuitenkaan ulospäin.
Töissä ei esim huomaa eroa.
Tai jos ystävät soittelevat niin kerron voivani hyvin ja tsemppaan heitä omissa ongelmissaan.
Olen nyt ihan eksynyt ja vihaan sitä kun elämäni ei ole järjestyksessä.
Olen jotenkin kuollut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi hurjaa :/ Onko lähelläsi ollut narsisti tai muu vastaava? Mulla on vähän samaa, syynä mitään ymmärtämätön narsisti, jolle tärkeintä oli, että ulospäin näyttää hyvältä. Hänellä myös vääristynyt käsitys monista asioista, niitä sitten vihan uhalla opetti minulle ainoina oikeina toimintamalleina asioihin.
Ja kun toimin niin ja maailma rankaisi ja hain häneltä lohtua, niin kuulemma MINÄ olin syyllinen siihen miltä toisista tuntui ja MINÄ olin kuulemma satuttanut niitä muita ja minä olin kuulemma vastuussa heidän mielipahoistaan. Voi vittu jumalauta.
Minäkin olen joskus miettinyt pomoni tai työpaikkani räjäyttämistä. En tiedä, minkä takia ajatus on aina pyörinyt räjäyttämisessä, en ole räjäytellyt mitään, enkä ole milloinkaan ollut väkivaltainen. Jossain vaiheessa sellaiset ajatukset vain katosivat. En ole pitkiin aikoihin prosessoinut erimielisyyksiä jälkikäteen tuollaisin ajatuksin, vaikka erimielisyydet on olleet välillä vahvempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen yleensä jokaisesta elämääni paljon negatiivisesti vaikuttavasta ihmisestä että kuolisipa tuo. Ajatus on siis aivan tunteeton. Tämä minulla on ollut koko ikäni ajan ja koen sen helpottavana ajatuksena enkä jaksa siitä kantaa huolta tai syyllisyyttä. Joskus vain mietin, ajattelevatkohan muut samalla lailla.
Hyvä, että olet hakeutumassa terapiaan. Voisiko kyse olla muun muassa ocd:stä eli pakko-oireisesta häiriöstä? Siinä voi olla eri ihmisillä erilaisia ilmenemismuotoja, yksi voi olla tuollaiset tappamisajatukset. Ocd-ihmisillä ei kuitenkaan kyse ole siitä, että he haluaisivat niin tehdä, vaan he nimenomaan eivät oikeasti halua niin tehdä missään nimessä. He kuitenkin ajattelevat tätä ocd-aihettaan pakonomaisesti ja pelkäävät olevansa sellaisia kuin pakkoajatuksensa. Sinullakin nuo ajatukset varmasti kumpuavat juuri tuosta, että et ole koskaan saanut kunnolla näyttää pahaa oloasi.
Googlaa esim. ocd, obsessive compulsive disorder, ocd harming, ocd killing thoughts jne.