Lue keskustelun säännöt.
Aloitin opiskelun lisäksi iltatyöt, nyt miesystävä vinkuu kun en ole tekemässä ruokaa joka päivä herran nenän eteen
04.02.2017 |
Ennen kokkailin lähes päivittäin meille ruuan kun oli aikaa ja intoa. Enää ei juuri ole. Niinä päivinä kun teen ruuan, kaikki on hyvin ja mies on niin tyytyväinen ja iloinen. Sitten kun en ole tekemässä niin närppii naama norsunveellä jotain kylmää tölkkihernekeittoa ja vittuilee "No oliko teillä maittava lounas siellä koululla/töissä" (Molempiin sisältyy lounas)
Siis aikuinen ihminen ei osaa lämmittää itselleen edes hernesoppaa jos en ole paikalla. Kun tulen rättiväsyneenä töistä niin mainitsee se sama marttyyri-ilme naamalla "mä söin tänään vain kolme hapankorppua ilman päällisiä, mitäs teillä oli ruokana"
Miten vaikeaa on laittaa itse ruokaa tai tilata vaikka pizza jos on niin vaikeaa??
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkki: ei se tuosta kehity, jos ei itse näe ongelmaa. Vielä nelikymppisenäkin se ei "osaa" sulattaa pakkasestakaan ruokaa ja valittaa, kun ei ollut ketään kantamassa sitä nenän eteen. Voit tehdä siitä omat johtopäätöksesi. Onko mies muuten kontrolloiva ja vastuuttaako sinua omasta käytöksestään? Yrittääkö estää menemisiäsi ja haukkuuko sukulaisesi ja kaverisi? Kantsii pitää silmät auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun entinen miesystävä ei suostunut opettelemaan ruoanlaittoa ollenkaan. Äitinsä oli siis passannut tämän miehen aivan pilalle ja se tuli hyvin nopeasti mulle selväksi.
Sanoin monta kertaa, että voin opettaa kokkaamaan ihan perusruokia, ei sopinut. Mun tekemät sapuskat menivät aina hyvin kurkusta alas, tykkään kokata. Kun mies tuli luokseni, kyseli aina: "Olisiko sulla taas jotain hyvää ruokaa tehtynä?"
Osittain sen takia miehestä tulikin entinen, ei ruoanlaitto ole mitenkään vaikeaa. Mutta kun ei halunnut edes yrittää...
Minusta kannattaisi avata keskustelu kokonaan auki.
Kun sinä tulet väsyneenä iltatöistä ja mies on naama norsunveellä siellä kotona kysymässä mitä söit päivällä, niin vastaa vaikkapa että
- hyvä kun juuri mitään ehdin syödä, odotin vähän että olisit tehnyt meille ruokaa. Onneksi ehdin vähän sitä tai tätä, niin en nyt ihan nälkään kuole.
tai
- mitä mahtoi olla, en ehtinyt paljon katsoa, kun oli aika kiire.
Sitten jonain hyvänä ja rauhallisena hetkenä ( ei siis silloin kun tulet töistä ja olet väsynyt ja mies on huuli lerpallaan kylmän hernekeittotölkkinsä kanssa) voisit kertoa että niin paljon kuin miestä rakastatkin, niin tosi kurjia on nää kotiintulot nykyisin, kun tuntuu ihan kuin sä syyllistäisit mua siitä että en ehdi enkä jaksa kokata sulle ruokia. Etkö sä millään voisi ottaa isompaa vastuuta edes itsesi ruokkimisesta, ettei tarttis mua syyllistää. Jos tekisit meille joskus yhteistä ruokaa niin oisin varmaan taivaassa, mutta en mä nyt semmosta kuitenkaan ole vaatimassa. Mutta että joo, sovitaanko että ruokit itsesi? Etkä valita siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tarina. Jonain hyvänä hetkenä se sitten jauhaa sulle jotain rakkaus-paskaa ja päätätte jättää ehkäisyn pois. Seuraavaks sä oot burn outissa av:llä tekemässä alotuksia: "mulla on kotona kaksi lasta hoidettavana joista toinen mun mies"
Mä en tajua miksi kukaan suostuu tollaseen parisuhteeseen? Miksi? MIKSI?!?!?!
Luojan kiitos mä oon löytänyt miehen, joka osaa kokata ja tehdään ruokia vuorotellen. (Ja ei, en ottanut miestä vain sen takia että se osaa tehdä ruokaa. Ja kyllä, suhteessa muutkin kuin ruuanlaittotaidot on tärkeitä. Mutta jos av:lle asti joku tulee avautumaan aiheesta, niin silloin kannattaisi a) kertoa miehelle, että herra on hyvä ja opettelee ruokkimaan itsensä tai b) vaihtaa miestä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kannattaisi avata keskustelu kokonaan auki.
Kun sinä tulet väsyneenä iltatöistä ja mies on naama norsunveellä siellä kotona kysymässä mitä söit päivällä, niin vastaa vaikkapa että
- hyvä kun juuri mitään ehdin syödä, odotin vähän että olisit tehnyt meille ruokaa. Onneksi ehdin vähän sitä tai tätä, niin en nyt ihan nälkään kuole.
tai
- mitä mahtoi olla, en ehtinyt paljon katsoa, kun oli aika kiire.
Sitten jonain hyvänä ja rauhallisena hetkenä ( ei siis silloin kun tulet töistä ja olet väsynyt ja mies on huuli lerpallaan kylmän hernekeittotölkkinsä kanssa) voisit kertoa että niin paljon kuin miestä rakastatkin, niin tosi kurjia on nää kotiintulot nykyisin, kun tuntuu ihan kuin sä syyllistäisit mua siitä että en ehdi enkä jaksa kokata sulle ruokia. Etkö sä millään voisi ottaa isompaa vastuuta edes itsesi ruokkimisesta, ettei tarttis mua syyllistää. Jos tekisit meille joskus yhteistä ruokaa niin oisin varmaan taivaassa, mutta en mä nyt semmosta kuitenkaan ole vaatimassa. Mutta että joo, sovitaanko että ruokit itsesi? Etkä valita siitä?
Jaahas. Kerrohan vielä millä oikeudella mies saa kiukutella ja aloittaja ei saa?
Vierailija kirjoitti:
Meneeköhän tarina nyt ihan noin jos mies sen kertoisi? Jos menee, niin tuskin teillä muutkaan asiat enää kunnossa ovat, joten aikuisina ihmisinä osaatte varmaankin jutella. Se, että tänne valitat ja yrität täällä saada sympatiapisteitä, on typeryyttä ja ei auta sinun mahdolliseen ongelmaasi ollenkaan. Eli jos sinulla ja teillä on ongelma, niin puhut siitä juuri sen toisen ihmisen kanssa ja mietitte miten asian ratkaisette.
Muista myös, että sinä olet miehen äidiksi alkanut, joten yritä hieman miettiä asiaa myös miehen kannalta ennen kuin louskutat vain omaa väsymystäsi hänelle.
Kerrohan esimierkki, miten tämä tarina menisi jos mies kertoisi sen?
Kuva ei aukea, mitä siellä on?