Lue keskustelun säännöt.
Minkä verran oma uskonto, vakaumus tai elämänkatsomus vaikuttaa päätöksentekoon?
03.02.2017 |
Esimerkiksi tupakkalaki. "En tupakoi, kielletään se."
Kommentit (8)
^ Perussuomalaisten ongelma on se ettei heiltä löydy edustavaa naista jonka pakaroilla maata johdettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en tupakoi niin sinäkään et saa tupakoida. V*tun outo logiikka.
Vakaumukseni on miettiä asiat halki poikki pinoon ihan itsekseni. Elän sitten ratkaisujeni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tupakoi niin sinäkään et saa tupakoida. V*tun outo logiikka.
Ei aina. Jos samassa tilassa sinä tupakoit niin minäkin joutuisin tupakoimaan vaikken halua.
Eihän tupakoimattomuutta sinänsä voi pitää uskontona, vakaumuksena tai elämänkatsomuksena. Sen sijaan terveellisten elintapojen arvostaminen voi ymmärrettävästi vaikuttaa päätöksentekoon niin yksityiselämässä (jossa sen ainakin tulisikin vaikuttaa) kuin päätettäessä yhteisistä asioista.
Minusta ongelma on yleensä juuri se, että ihmisten arvojen ja käytännön toiminnan välillä on katkos, eli arvot eivät vaikuta päätöksentekoon. Eihän kukaan pystykään elämään aina 100% omien arvojensa mukaisesti, mutta vaikuttaa siltä, ettei siihen ole edes vakavaa pyrkimystä monilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupakointi katsottiin kiellettäväksi vuonna 1971. Samana vuonna vapautettiin homous.
Miksi sinä saat tehdä sitä, mutta minä en saa tehdä tätä.
Katso vaikka Soinia. Koko elämänfilosofia on perseestä revitystä paavin uskonnosta joka pitää nostaa aina esiin.