Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ateistin merkillinen tarve henkiseen puhtauteen vai mitä tämä on?
Prudica
03.02.2017 |
Tämä on ehkä pöljin aloitus ikinä ja ehkä ihan väärä foorumi keskustelulle aiheesta, mutta koska tämä on yksi vilkkaimpia keskustelupalstoja, päätin kirjoittaa tänne.
Minulla on nuoresta asti ollut merkillinen, todella voimakas tarve tuntea itseni puhtaaksi. Ei fyysisesti puhtaaksi, vaikka sekin on tärkeää, vaan jotenkin henkisesti puhtaaksi. Kaipaan sellaista "sisäisen puhtauden" kokemusta. Olen kuitenkin umpiateisti eikä asialla oikeastaan tunnu olevan tekemistä moraalin kanssa. Minä esimerkiksi en näe mitään moraalista väärää siinä, että ihmiset harrastaa irtoseksiä. Itse en kuitenkaan sellaiseen pystyisi, miehen täytyy olla ehdottomasti standardieni mukainen että voin harrastaa seksiä hänen kanssaan. Kokisin todellakin pilaavani itseni jos menisin antamaan "helmiä sioille" eikä minulla ole mitään mielitekoakaan sellaiseen. Huom! Korostan, että en millään tapaa koe muiden naisten likastavan itseään irtoseksissä, kaikki nämä ajatukset ja tunteet liittyvät yksin minuun.
Minulla on voimakas tarve pitää itseni koskemattomana. Olin todella pitkään neitsyt, ihan ilman mitään moraalisia ajatuksia, vain siksi että tuntui siltä. En voisi kuvitellakaan että tekisin lapsia, se jos mikä saisi minut tuntemaan itseni käytetyksi. (taas tämä pätee vain minuun enkä mitenkään koe muita naisia käytetyksi jos heillä on lapsia). En ylipäänsä siedä että minuun koskevat muut ihmiset kuin mieheni, sekin saa minut tuntemaan itseni liatuksi. En käy esim. kampaajalla koska en voi sietää sitä että hiuksiini kosketaan.
Olen selvästikin jumalatar-arkkityypiltäni Artemis. Artemishan antoi koiriensa repiä hengiltä miehen, joka näki hänet alasti ja oli ikineitsyt. Mietin, että vastenmielisyyteni lastentekoa kohtaan on nykyaikainen versio tuosta ikineitsyydestä. Käyttämättömyydestä.
En meikkaa, koska sekin tuntuu ihan konkreettisesti lialta iholla ja samasta syystä inhoan deodoranttia. Käytän deodoranttikiveä, koska siitä ei jää iholle mitään tuntuvaa kalvoa. Olen todella tarkka aineista mitä iholleni laitan muutenkin, koska alan kokea ne helposti likana.
En kuitenkaan ole yhtään bakteerikammoinen. En siivoa mitenkään ahkerasti, voin retkellä istua maassa ja sekoittaa kahviani maasta ottamallani tikulla ja juoda päiväkausia samasta kuksasta jotain vain huuhtaistaan välillä jos sitäkään. Todellinen, oikea lika ei siis ole minulle mikään ongelma. Vaan jonkinlainen kuvitteellinen, henkinen lika.
Juodun nykyään rajoittamaan median käyttöäkin koska valtaosa mainoksista saa minut tuntemaan itseni likaiseksi. Minulla on todella voimakas tarve yksinkertaistaa elämääni ja havahduin juuri siihen, että en halua enää ostaa yhtään mitään koska siitäkin tulee käytetty olo.
Tämä "puhtauden tarve" on ollut minussa aina, mutta tuntuu vanhemmiten vain vahvistuvan. Huomaan että pukeutumiseni muuttuu koko ajan peittävämmäksi ja vaatimattomammaksi ja muidenkin paljaan pinnan koen hiukan häiritsevänä, vaikka en pidä siis mitenkään vääränä sitä että joku pukeutuu paljastavasti. Tietenkään. Jotenkin vaan koen että paljaspintainen ihminen, kuten vaikka kesät läpeensä pelkissä pienissä uimahousuissa viihtyvä appiukkoni, tulee jotenkin liian lähelle enkä halua sitä.
Olenko nyt jonkin henkisen heräämisen kynnyksellä vai pelkästään neuroottinen?
Kellään vastaavia ällityksiä?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko-oireinen häiriö.
Mutta anna mennä vaan, kunhan et tosiaan usuta koiria repimään ketään. Kyllä tänne pallolle tuommoinen tallaaja mahtuu, varsinkin kun et aio lisääntyä.
En ole sen kummemmin ateisti kuin uskovainenkaan, tai en ainakaan koe itseäni sellaiseksi. Olen varmaan vähän asperger, mutta piilotan sen hyvin.
En osaa mutuilla kuin osaan kirjoituksestasi, mutta tässäpä tämä:
Opiskelen tällä hetkellä urheiluhierojaksi ja olen tehnyt huomion, jonka kyllä ensimmäistä kertaa havaitsin jo aivan lapsena. Jotkut ihmiset tuntuvat jotenkin "likaisilta". Siis ei mitenkään näkyvästi saastaisilta tai haisevilta, vaan heidän koskemisensa aiheuttaa jonkinlaista epämukavuutta. Sitten on ihmisiä, jotka tuntuvat neutraaleilta ja ihmisiä, joita on todella miellyttävä hieroa. Näiden "likaisten" ihmisten läheisyyskin on jotenkin ahdistavaa. En tietenkään anna sen näkyä mitenkään hierontatyössäni, olenpahan vain pistänyt asian merkille. Ihmisten persoonissa ei sinänsä ole mitään valittamista, en tarkoita sitä, että he olisivat epämiellyttäviä ihmisiä. Tunne on enemmän sellainen kuin jos koittaisi painaa yhteen kahden magneetin plusnapaa tai jotain.
Jostain huuhaasivuilta luin kyllä joskus, että tällä voisi olla jotain tekemistä eri ihmisten aurojen tai energiakenttien tms kanssa. Tiedä häntä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka ateisti horisee jostain jumalatar-arkkityypeistä?
Jos sinulla olisi yleissivistystä, tietäisit ettei jumalatar-arkkityypit liity mitenkään uskontoihin vaan Jungilaiseen syvyyspsykologiaan, joka tietysti on jossain määrin uskonasia sekin. :) Sijnä vain on otettu antiikin jumaltaruista arkkityypit, joihin useimmat ihmiset enemmän tai vähemmän kykenevät samaistumaan. Vähän sama juttu kuin MBTI-luokitus mutta romanttisempi.
Miksi tuon yhden tyypin mielestä kaikilla on Asperger?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuli muuten tämä keskustelun aloittamisestakin sellainen aika iljettävä olo, ihan kuin olisin itsensäpaljastelija. Näyttänyt itsestäni liikaa muille.
Olen aivan valmis uskomaan että olen sairas, jos se jotenkin järjellisesti perustellaan eikä vaan todeta one-linerina. :) OCD:hen en kuitenkaan usko, koska minulla ei ole mitään konkreettisia pakkomielteisiä toimintoja -tosiaan koti ei ole mitenkään siisti, voin olla retkellä peseytymättä päiviä, jne.
On siis vain olemassa jonkinlainen "pään sisäinen puhtaus" johon toiset asiat vaikuttaa ja toiset ei. Tiedän että uskovaisilla on olemassa käsite "hengellinen puhtaus" ja mietin, voiko joku sellainen päähänpinttymä tulla ihmiselle vaikkei se uskonnollinen olekaan.
Jos olisin uskovainen jossain katolisessa maassa voin hyvin kuvitella että haaveilisin luostarielämästä. Tämä on vaan siksi niin hassua että a) en ole uskovainen ja b) en tosiaan ajattele, että nämä "säännöt" koskisi muita ihmisiä. Hengellisen puhtauden sääntöjen kai pitäisi koskea kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumoja lapsuudesta? Seksuaalisia traumoja, esim. hyväksikäyttö tai vain oman seksuaalisuutesi tukahduttaminen?
Prudica kirjoitti:
Olen aivan valmis uskomaan että olen sairas, jos se jotenkin järjellisesti perustellaan eikä vaan todeta one-linerina. :) OCD:hen en kuitenkaan usko, koska minulla ei ole mitään konkreettisia pakkomielteisiä toimintoja -tosiaan koti ei ole mitenkään siisti, voin olla retkellä peseytymättä päiviä, jne.
Ei tuo sulje pois OCD:ta, pakko-oireita ja -ajatuksia voi olla vaikka minkälaisia ja kyllä nuo sinun ajatukset vähän sellaisilta kuulostavat. Jos koet, että nuo ajatukset häiritsevät elämääsi ja kärsit niistä, niin ehkä kannattaisi käydä juttelemassa lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee mieleen se, että olet kasvanut jollain tavalla hyveellisyyttä ja puhtautta ihannoivaan kulttuuriin, joko kotikasvatuksen, kavereiden, jonkun yhden tai kahden vaikuttavan henkilön, netin... kautta. Neitsyys, toisten "likaisten" ihmisten (vaikka et näin tietoisesti ajattelekaan) koskeminen, se kun he koskevat sinua kuulostavat kaikki sellaiselta omassa puhtaassa kuplassa elämiseltä, jonka kuka tahansa pystyy rikkomaan. Kuulostaa jotenkin siltä että sä haluaisit olla tavallaan epäinhimillisen pyhä, ja tämän pyhyyden vie pois tavallisen ihmisen läheisyys. En tarkoita että pitäisi irtosuhteita harrastaa ollakseen terve, en todellakaan, mutta toi parturissa käynnin välttely ja synnytyksen kammoaminen _siksi että se likaisi jotenkin_, kuulostavat vähän liiallisilta.
En ala antamaan mitään internet-diagnooseja, en minä tiedä. Olit sitten sairas tai "hullu", psykoterapia voisi olla sulle hyvä kokemus. Pääsisit itsekin käsiksi siihen ydinajatukseen ja -tuntemukseen, joka sulla on ja terapiatyypistä riippuen myös mahdollisesti oivaltaisit, miksi sulla on tuollaisia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen se, että olet kasvanut jollain tavalla hyveellisyyttä ja puhtautta ihannoivaan kulttuuriin, joko kotikasvatuksen, kavereiden, jonkun yhden tai kahden vaikuttavan henkilön, netin... kautta. Neitsyys, toisten "likaisten" ihmisten (vaikka et näin tietoisesti ajattelekaan) koskeminen, se kun he koskevat sinua kuulostavat kaikki sellaiselta omassa puhtaassa kuplassa elämiseltä, jonka kuka tahansa pystyy rikkomaan. Kuulostaa jotenkin siltä että sä haluaisit olla tavallaan epäinhimillisen pyhä, ja tämän pyhyyden vie pois tavallisen ihmisen läheisyys. En tarkoita että pitäisi irtosuhteita harrastaa ollakseen terve, en todellakaan, mutta toi parturissa käynnin välttely ja synnytyksen kammoaminen _siksi että se likaisi jotenkin_, kuulostavat vähän liiallisilta.
En ala antamaan mitään internet-diagnooseja, en minä tiedä. Olit sitten sairas tai "hullu", psykoterapia voisi olla sulle hyvä kokemus. Pääsisit itsekin käsiksi siihen ydinajatukseen ja -tuntemukseen, joka sulla on ja terapiatyypistä riippuen myös mahdollisesti oivaltaisit, miksi sulla on tuollaisia ajatuksia.
Piti kirjoittaa tokan kappaleen tokaan lauseeseen että olit sitten sairas tai ET, psykpterapia voisi... :D Tuli vähän väärä käsitys tuon virheen takia.
t. sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös OCD:n pitäisi häiritä elämää? En ehkä ole onnistunut sitä tekemään selväksi, mutta tämä ominaisuuteni ei millään tavalla estä minua tekemästä asioita joita haluan tehdä -tai tekemästä asioita mitä on pakko tehdä vaikkei haluaisikaan. :) Tämä on ehkä verrattavissa siihen että joku harrastaa vaikka fitnessiä, ja se sitten vaikuttaa tietysti koko elämään, mutta on ihmiselle itselleen suunnattoman palkitsevaa koska kaikki se ehkä neuroottiselta näyttävä ruokien punnitseminen jne. edistää tavoitteen saavuttamista. Minulla vain tavoitteena on tuo "sisäisen puhtauden tunne". En nyt tiedä onko tuokaan kovin hyvä vertaus.
Kenenkään tuntemani ihmisen päässä ei vaan tietääkseni liiku tämmöistä, ja siksi halusin avata keskustelun aiheesta.
Sain kyllä teininä osakseni seksuaalista ahdistelua "naapurin sedältä", mikä saattaa selittää osan asioista, mutta kun tämä liittyy niin moneen muuhunkin asiaan kuin seksuaalisuuteen. Niin kuin nyt siihen että haluaisin omistaa mahdollisimman vähän yhtään mitään (tavaraa). Siivoan jatkuvasti vaatekaapista vaatteita pois ja jos ostan esim. t-paitoja ostan aina monta samanlaista että voin vain pukeutua univormuun eikä minun tarvitse ajatella ja tehdä päätöksiä asian suhteen.
Ei tuo mun mielestä kuulosta psyykkiseltä ongelmalta, kun kuitenkin hyvin rationaalisesti asiaa käsittelet ja tiedostat tämän piirteen itsessäsi. Mun mielestä olennaisinta olisi miettiä, häiritseekö tämä asia sua ja sun elämää jotenkin? Voisitko sä vain koettaa hyväksyä tämän piirteen itsessäsi yrittämättä sen kummemmin analysoida sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen se, että olet kasvanut jollain tavalla hyveellisyyttä ja puhtautta ihannoivaan kulttuuriin, joko kotikasvatuksen, kavereiden, jonkun yhden tai kahden vaikuttavan henkilön, netin... kautta. Neitsyys, toisten "likaisten" ihmisten (vaikka et näin tietoisesti ajattelekaan) koskeminen, se kun he koskevat sinua kuulostavat kaikki sellaiselta omassa puhtaassa kuplassa elämiseltä, jonka kuka tahansa pystyy rikkomaan. Kuulostaa jotenkin siltä että sä haluaisit olla tavallaan epäinhimillisen pyhä, ja tämän pyhyyden vie pois tavallisen ihmisen läheisyys. En tarkoita että pitäisi irtosuhteita harrastaa ollakseen terve, en todellakaan, mutta toi parturissa käynnin välttely ja synnytyksen kammoaminen _siksi että se likaisi jotenkin_, kuulostavat vähän liiallisilta.
En ala antamaan mitään internet-diagnooseja, en minä tiedä. Olit sitten sairas tai "hullu", psykoterapia voisi olla sulle hyvä kokemus. Pääsisit itsekin käsiksi siihen ydinajatukseen ja -tuntemukseen, joka sulla on ja terapiatyypistä riippuen myös mahdollisesti oivaltaisit, miksi sulla on tuollaisia ajatuksia.
Puhtaassa kuplassa eläminen kuulostaa ihanalta. :) Minä en muuten kammoa synnytystä, en usko että se olisi minulle ongelma, vaan äitiyttä. Inhoan ajatusta siitä että en kuuluisi ehdottomasti itselleni vaan myös lapselle. Tuo kupla on oikeastaan aika hyvä vertaus, minusta tuntuu hyvältä ajatella että olen siellä oman kuplani sisällä, yksin, ja siellä on viileää ja kirkasta eikä kukaan voi koskettaa minua millään tavalla. Parisuhteessakin tarvitsen todella paljon omaa aikaa, onneksi miehellä on paljon harrastuksia. :)
Terapiassa olen käynyt masennuksen takia aikanaan kolme vuotta mutta tämä asia ei tainnut koskaan tulla esiin -varmaan siksi, että en koe sitä ongelmaksi vaan lähinnä eksentriseksi piirteeksi.
En puhuisi tässä tapauksessa ollenkaan uskonnosta tai ateismista. Kautta aikain on ollut ihmisiä, joille helpoin tapa olla on askeesi ja omaa hengellisyyttä ei tarvitse lokeroida mihinkään raameihin.
Nykypäivänä ei vaan tunnuta hyväksyvän erilaisuutta, vaan niitä määritellään sanalla sairaus.
Voi olla, että kyseessä on sairaus tai sitten muiden pitäisi hyväksyä etteivät kaikki sopeudu tähän yleisesti hyväksyttyyn muottiin. Mielestäni kukin tyylillään, jos voi hyvin eikä vahingoita muita.
Vierailija kirjoitti:
En puhuisi tässä tapauksessa ollenkaan uskonnosta tai ateismista. Kautta aikain on ollut ihmisiä, joille helpoin tapa olla on askeesi ja omaa hengellisyyttä ei tarvitse lokeroida mihinkään raameihin.
Mielenkiintoinen kommentti. En tavallaan miellä itseäni askeetikoksi, koska nautin kyllä kovasti kaikenlaisista pienistä elämän nautinnoista, lukemisesta, syömisestä ja sen sellaisesta. Seksistä toki myös. Tosin huomaan että syömisten suhteenkin menen koko ajan pelkistetympään suuntaan.
Elihän Thoreaukin tyytyväisenä pienessä mökissään metsässä yksinkertaisella ruoalla. Ehkä minulla onkin vain yksinkertaisen, pelkistetyn elämän kaipuu ja olen vain sotkenut asioita tuolla termillä "puhtaus": jostain syystä mieleni ehkä kokee "puhtaaksi" sen mikä tuntuu minusta hyvältä ja kivalta ja "likaiseksi" sen mikä tuntuu vastenmieliseltä? Ts. ne on vain sanoja jotka olen jostain syystä antanut mieltymyksilleni? Ehkä voisin yhtä hyvin ajatella että "tyhjyys" on hyvää ja "täyteys" epämieluisaa. Tämä toimii tuossa lapsiasiassakin, jos haluan että elämäni on mahdollisimman "tyhjää", lapsi toisi siihen täyteyttä mitä en halua, kokisin siis että joudun antamaan itsestäni pois jotain, sitä tyhjyyttä siis, mitä tarvitsen.
Mutta kyllä tämä varmaan vähän omituista nykyaikana on, kun tuntuu että kaikki haluaa vaan enemmän kaikkea.
Alue: Aihe vapaa
Kuka ateisti horisee jostain jumalatar-arkkityypeistä? Kuulostat aspergerilta, niillähän on kaikkia omia juttuja, miten asioiden pitää olla. Tai sitten olet vain neuroottinen. Olen itse ateisti, enkä ole moisia ikinä miettinyt. Jos sisäisestä puhtaudesta puhuisin, voisin ehkä tarkoittaa selkeää näkemystä oikeasta ja väärästä, jota ihminen myös toteuttaa, sekä jonkin sortin mielenrauhaa.