Matikka-Tulevaisuus?
Mulla koulu ei koskaan ollut kukilla kävelyä. Enemmänkin ruusu piikkejä.
(Koulukiusaaminen ja opettajat vihasi)
Backstory: Monissa aineissa en saanut kunnon opetusta. Mutta Matikka on se isoin juttu.
Kun alotin yläluokan jouduin pienryhmään matikasta. En siinä ollut niin viisas. Sain melki heti mukautetun matikan kirjan. En koskaan kunnolla älynnyt että miksi. Miksi en voinut pitää normi kirjaa ja he olisivat siinä auttaneet? En saanut edes yrittää.. tietenkin olisin voinut sanoa että haluan koittaa jatkaa normi kirjaa mutta enpä sanonut. Tosi monesti pienryhmässä oli melua taikka häiriköitä. Eka opettja..sillä ei ollut mitään koulusta ja se oli aika nuori. Seuraava opettaja oli tosi vanha ja ärsyttävä. Viimeinen opettaja ei auttanut minua yhtään. Tosi useasti minulle sanottiin ''tee tämä, tee tuo plaaplaaa..'' ja sitten tarkista ite vastaus kirjasta oikea vastaus. Olin nuori ja idiottii ja aina esitin tekeväni tehtävän mutta tarkistin heti oikean vastauksen. Luulin pääseväni helpolla. ei opettajia kiinnostanut. En koskaan opiskellut samoja juttuja kun luokkalaiseni. Joten minulla ei ole mitään halua esim. 8-9 tyypisestä matikasta. Osaan basic + ja - ja : laskut. Thats about it.
Ongelma: Olen aina vihannut hävennyt sitä kuinka huono olen matikkassa. Pelottaa että mitä jos tulevaisuuden työssä(etin tällä hetkellä) siellä tarvitsee matikkaa? Taikka joku kysyy jotain matikaan liittyvää? Enkä osaa vastata ja työntekijät pitää mua tyhmänä. Koko Matikasta puhuminen ahdistaa minua.
Ps. Kellään saman tyyppistä kokemusta jostain aiheesta?
Kommentit (8)
Luulen että normaalia kun koulussa säästetään jatkuvasti.
Häiriköiden sekaan pistetään pudokkaat ja oppiminen häiriintyy entisestään.
Opettajat ovat niin kiireisiä ja ehkä jopa itsekkäitä (pätkätöissä) ettei tulosta synny ja oppilas päästetään luokalta liian hepposin perustein.
Minulla itsellä on tästä syystä koko ylasteen matematiikka mennyt ohi. Eli todellinen taitotaso lienee 3 luokan matematiikan tasolla.
Tosin amiksessa tsemppasin vähän mutta ennakkoluulot koko aihetta kohtaan ovat suuret ja siinäkin on syynä ennakkoluulot ettei minusta ole mihinkään.
Iltalukiossa matematiikan kurssilla tilanne oli sellainen että menin heti lukkoon ja oppimisesta ei tullut mitään. Ammattikoulussakin minun piti huumata itseni että opiskelusta tuli edes mitään. Onneksi kukaan ei huomannut "tilaani".
Huumattuna osasin suhtautua aiheeseen rennosti ja en asettanut itselleni mitään paineita. Pelkästään yhteen yksinkertaiseen laskusuoritukseen jossa tavalisella opiskelijalla menee sekunti pari niin se vie minulta yli viisi minuuttia. Eli en suosittele matematiikan opiskelua selvinpäin jos kärsii samoista oireista kuin minä. Huumaamalla itsensä voi tuoda euforiaa oppimistilanteeseen ja se voi kertoa aivoille että matematiikka on ihan ok. Päin vastoin kuin joku väittäisi niin päätä ei tosiaankaan sekoiteta vaan tilanteeseen mennään uutena minänä jättäen selvinpäin olevan henkilön ennakkoluulot pois.
Sain amiksen matematiikasta kiitettävän. Toki unohdin pian kaikki oppimani, koska en arvosta matematiikkaa enkä vahoista tottumuksista käytä sitä aktiivisesti johtuen paineesta aihetta kohtaan. Kenties jos olisin jatkuvasti huumattuna saattaisin mieluusti laskea erilaisia laskutoimituksia esimerkiksi bussissa tai junassa matkalla töihin.
On haastavinta peitellä heikkoa tasoaan monissa sosiaalisissa tilanteissa, kun ei osaa edes kertolaskuja tai yksinkertaisia prosenttilaskuja.
Huvittavinta tässä on että olen naimisissa opettajan kanssa. Hänelle oli melkoinen shokki kuulla salaisuuteni, mutta se on avartanut paljon hänen maailmankuvaa ja tapaa opettaa asioita. Joskus on vaikea ymmärtää ihmisiä koska moni tuntuisi elävän maailmaa matemaattisesti lukujen kautta ja minulla ei sellaista logiikkaa ole. Vähän halveksun kaikkea laskelmallista toimintaa ja ilman sitä tietoa saattaisin kokea ulkomaailman vihamielisenä ja pelottavana paikkana. Ylpeänä ominaisuudestani pidän kirjaa pitävää kansaa vain hölmönä ja ennakkoluuloisena. Erilaisia laskelmiahan tehdään että voitaisiin ennakoida tulevaa mutta mielestäni kaikkea ei voi laskea, koska on ihmisiä kuten minä.
On niin paljon muuttujia. En esimerkiksi osta kaikista järkevintä ja edullisinta tuotetta ja en juokse ensimmäisenä lähtevään bussiin. En toimi laskutoimitusten toivomalla tavalla.
Toivon ettei heikkolahjaisuuteni matematiikkaa kohtaan ole periytyvää vaan ainoastaan epäonnistuneen peruskoulun aiheuttama trauma.
Näyttäisi sille että lapset eivät ainakaan vielä ole osoittaneet mitään ongelmia matematiikkaa kohtaan.
Jos ap haluaa tai joutuu opiskelemaan matematiikkaa ja se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta niin kysy lääkäreiltä rauhoittavia lääkkeitä ahdistukseen. Alkoholista tai kannabiksestakin ehkä voi löytyä apu, mutta näitä ei lääkäri voinut suositella moraalisista syistä. Hän vain mainitsi että jotkut potilaat ovat saaneet ahdistavaan oppimistilanteeseen apua myös laittomista aineista.
Luulen että normaalia kun koulussa säästetään jatkuvasti.
Häiriköiden sekaan pistetään pudokkaat ja oppiminen häiriintyy entisestään.
Opettajat ovat niin kiireisiä ja ehkä jopa itsekkäitä (pätkätöissä) ettei tulosta synny ja oppilas päästetään luokalta liian hepposin perustein.
Minulla itsellä on tästä syystä koko ylasteen matematiikka mennyt ohi. Eli todellinen taitotaso lienee 3 luokan matematiikan tasolla.
Tosin amiksessa tsemppasin vähän mutta ennakkoluulot koko aihetta kohtaan ovat suuret ja siinäkin on syynä ennakkoluulot ettei minusta ole mihinkään.
Iltalukiossa matematiikan kurssilla tilanne oli sellainen että menin heti lukkoon ja oppimisesta ei tullut mitään. Ammattikoulussakin minun piti huumata itseni että opiskelusta tuli edes mitään. Onneksi kukaan ei huomannut "tilaani".
Huumattuna osasin suhtautua aiheeseen rennosti ja en asettanut itselleni mitään paineita. Pelkästään yhteen yksinkertaiseen laskusuoritukseen jossa tavalisella opiskelijalla menee sekunti pari niin se vie minulta yli viisi minuuttia. Eli en suosittele matematiikan opiskelua selvinpäin jos kärsii samoista oireista kuin minä. Huumaamalla itsensä voi tuoda euforiaa oppimistilanteeseen ja se voi kertoa aivoille että matematiikka on ihan ok. Päin vastoin kuin joku väittäisi niin päätä ei tosiaankaan sekoiteta vaan tilanteeseen mennään uutena minänä jättäen selvinpäin olevan henkilön ennakkoluulot pois.
Sain amiksen matematiikasta kiitettävän. Toki unohdin pian kaikki oppimani, koska en arvosta matematiikkaa enkä vahoista tottumuksista käytä sitä aktiivisesti johtuen paineesta aihetta kohtaan. Kenties jos olisin jatkuvasti huumattuna saattaisin mieluusti laskea erilaisia laskutoimituksia esimerkiksi bussissa tai junassa matkalla töihin.
On haastavinta peitellä heikkoa tasoaan monissa sosiaalisissa tilanteissa, kun ei osaa edes kertolaskuja tai yksinkertaisia prosenttilaskuja.
Huvittavinta tässä on että olen naimisissa opettajan kanssa. Hänelle oli melkoinen shokki kuulla salaisuuteni, mutta se on avartanut paljon hänen maailmankuvaa ja tapaa opettaa asioita. Joskus on vaikea ymmärtää ihmisiä koska moni tuntuisi elävän maailmaa matemaattisesti lukujen kautta ja minulla ei sellaista logiikkaa ole. Vähän halveksun kaikkea laskelmallista toimintaa ja ilman sitä tietoa saattaisin kokea ulkomaailman vihamielisenä ja pelottavana paikkana. Ylpeänä ominaisuudestani pidän kirjaa pitävää kansaa vain hölmönä ja ennakkoluuloisena. Erilaisia laskelmiahan tehdään että voitaisiin ennakoida tulevaa mutta mielestäni kaikkea ei voi laskea, koska on ihmisiä kuten minä.
On niin paljon muuttujia. En esimerkiksi osta kaikista järkevintä ja edullisinta tuotetta ja en juokse ensimmäisenä lähtevään bussiin. En toimi laskutoimitusten toivomalla tavalla.
Toivon ettei heikkolahjaisuuteni matematiikkaa kohtaan ole periytyvää vaan ainoastaan epäonnistuneen peruskoulun aiheuttama trauma.
Näyttäisi sille että lapset eivät ainakaan vielä ole osoittaneet mitään ongelmia matematiikkaa kohtaan.
Jos ap haluaa tai joutuu opiskelemaan matematiikkaa ja se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta niin kysy lääkäreiltä rauhoittavia lääkkeitä ahdistukseen. Alkoholista tai kannabiksestakin ehkä voi löytyä apu, mutta näitä ei lääkäri voinut suositella. Hän vain mainitsi että jotkut potilaat ovat saaneet ahdistavaan oppimistilanteeseen apua myös laittomista aineista.
Rektaalivoide kirjoitti:
Laske jos kierrät kirjan rullalle, montako senttiä paksu siitää tulee ja paljonko tarviit liukuvoidetta että saat sen työnnettyää kokonaan persereikääsi
No huhu että on taas lapsellista porukkaa netissä. Kun ei mihinkään järkevään voi aikaa kuluttaa.
Peruskoulun matikasta aina 10. Lukiossa otin luonnollisesti pitkän matikan ja kirjoitin L ja sain lukion päättäriin 10. Papereilla suoraan sisään yliopistolle matikkaa lukemaan. Siellä matikan kurssien keskiarvo nelosen luokkaa ja gradusta E. Kohta tulee kaksi vuotta täyteen työttömänä. Lohduttiko?
Vierailija kirjoitti:
Luulen että normaalia kun koulussa säästetään jatkuvasti.
Häiriköiden sekaan pistetään pudokkaat ja oppiminen häiriintyy entisestään.
Opettajat ovat niin kiireisiä ja ehkä jopa itsekkäitä (pätkätöissä) ettei tulosta synny ja oppilas päästetään luokalta liian hepposin perustein.
Minulla itsellä on tästä syystä koko ylasteen matematiikka mennyt ohi. Eli todellinen taitotaso lienee 3 luokan matematiikan tasolla.
Tosin amiksessa tsemppasin vähän mutta ennakkoluulot koko aihetta kohtaan ovat suuret ja siinäkin on syynä ennakkoluulot ettei minusta ole mihinkään.
Iltalukiossa matematiikan kurssilla tilanne oli sellainen että menin heti lukkoon ja oppimisesta ei tullut mitään. Ammattikoulussakin minun piti huumata itseni että opiskelusta tuli edes mitään. Onneksi kukaan ei huomannut "tilaani".
Huumattuna osasin suhtautua aiheeseen rennosti ja en asettanut itselleni mitään paineita. Pelkästään yhteen yksinkertaiseen laskusuoritukseen jossa tavalisella opiskelijalla menee sekunti pari niin se vie minulta yli viisi minuuttia. Eli en suosittele matematiikan opiskelua selvinpäin jos kärsii samoista oireista kuin minä. Huumaamalla itsensä voi tuoda euforiaa oppimistilanteeseen ja se voi kertoa aivoille että matematiikka on ihan ok. Päin vastoin kuin joku väittäisi niin päätä ei tosiaankaan sekoiteta vaan tilanteeseen mennään uutena minänä jättäen selvinpäin olevan henkilön ennakkoluulot pois.
Sain amiksen matematiikasta kiitettävän. Toki unohdin pian kaikki oppimani, koska en arvosta matematiikkaa enkä vahoista tottumuksista käytä sitä aktiivisesti johtuen paineesta aihetta kohtaan. Kenties jos olisin jatkuvasti huumattuna saattaisin mieluusti laskea erilaisia laskutoimituksia esimerkiksi bussissa tai junassa matkalla töihin.
On haastavinta peitellä heikkoa tasoaan monissa sosiaalisissa tilanteissa, kun ei osaa edes kertolaskuja tai yksinkertaisia prosenttilaskuja.
Huvittavinta tässä on että olen naimisissa opettajan kanssa. Hänelle oli melkoinen shokki kuulla salaisuuteni, mutta se on avartanut paljon hänen maailmankuvaa ja tapaa opettaa asioita. Joskus on vaikea ymmärtää ihmisiä koska moni tuntuisi elävän maailmaa matemaattisesti lukujen kautta ja minulla ei sellaista logiikkaa ole. Vähän halveksun kaikkea laskelmallista toimintaa ja ilman sitä tietoa saattaisin kokea ulkomaailman vihamielisenä ja pelottavana paikkana. Ylpeänä ominaisuudestani pidän kirjaa pitävää kansaa vain hölmönä ja ennakkoluuloisena. Erilaisia laskelmiahan tehdään että voitaisiin ennakoida tulevaa mutta mielestäni kaikkea ei voi laskea, koska on ihmisiä kuten minä.
On niin paljon muuttujia. En esimerkiksi osta kaikista järkevintä ja edullisinta tuotetta ja en juokse ensimmäisenä lähtevään bussiin. En toimi laskutoimitusten toivomalla tavalla.
Toivon ettei heikkolahjaisuuteni matematiikkaa kohtaan ole periytyvää vaan ainoastaan epäonnistuneen peruskoulun aiheuttama trauma.
Näyttäisi sille että lapset eivät ainakaan vielä ole osoittaneet mitään ongelmia matematiikkaa kohtaan.
Jos ap haluaa tai joutuu opiskelemaan matematiikkaa ja se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta niin kysy lääkäreiltä rauhoittavia lääkkeitä ahdistukseen. Alkoholista tai kannabiksestakin ehkä voi löytyä apu, mutta näitä ei lääkäri voinut suositella moraalisista syistä. Hän vain mainitsi että jotkut potilaat ovat saaneet ahdistavaan oppimistilanteeseen apua myös laittomista aineista.
Kiva tietää että jollakin on ollut saman tyyppisiä ongelmia.
Minulla opettaja kesti noin 2 vuotta tai alle kunnes se vaihtu. Ja luokka oli täynnä Kiusaajia, ongelma lapsia, tai muuten vaan häiriköi tunnilla niin ne heitettiin pien ryhmään.
Kun aoitin Amiksen niin asenteeni oli ''En osaa matikkaa'' , ''Mukautettu matikka'', ''olen tyhmä matikassa'' , ''en tyle pärjäämään'' yms. Vanhemmillekin siitä sanoin. Olisin voinut skarpata tunneilla mutta koskaan mulla ei ollut mitään hajua mitä opiskeltiin tai miten laskettiin. Motivaatio muutenkin alhaalla koska minulla oli viha matikkaa kohtaan. Olen aina vihannut sanaa ''mukautettu'' ja äräsyttää jos joku sen sanoo. Vaikka ite aina siitä valitan ''Mukautettu sitä..mukautettu tätä...en osaa plaaplaa'' Hyvin loppujen lopuksi suoritin tunnit ja tyytyväinen numeroon :) Muutenkin ahdisti Amiksessa jos minulta alettiin kyseleen jotain Matikkaan liityvää. Aina oystyin jotenkin välttymään tilanteesta :D
Minulla voi kestää pitkä tovi kunnes saan jonkun laskettua.. Meillä oli monesti tunneilla silleen että 1 tunti opiskellaan 1 aihetta ja sitten seuraavalla tunnilla ihan eri aihe. Arvaa muistanko enään mitä opimme viimeksi? NOPE.
Ite pärjään täällä hetkellä matikan kanssa kun ostelen asioita yms. It's all good mutta välillä on se fiilis että haluis osata enemmän.
Naimissa opettjan kanssa? No oho :D Onnea sinun lapsille Matikaan :)!
En usko että olen koskaan ahdistunut Matikasta vaikka meillä on viha suhde. Minulla oli kouluaikoina monesti matikan tunnilla avustaja istui vieressä. Se ahdisti ihan vitusti (suoraan sanottuna..) aina mielessäni toivoin ettähän katoiaisi. Kun sain tehtävän en ehtin nyt edes aloittaa kunnes hän rupesi auttamaan tai kysyi ''osaatko?' eikä voinut edes ottaa 1 sekunnin taukoa hänen takia.
Mutta kyllä tää tästä!
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun matikasta aina 10. Lukiossa otin luonnollisesti pitkän matikan ja kirjoitin L ja sain lukion päättäriin 10. Papereilla suoraan sisään yliopistolle matikkaa lukemaan. Siellä matikan kurssien keskiarvo nelosen luokkaa ja gradusta E. Kohta tulee kaksi vuotta täyteen työttömänä. Lohduttiko?
Onnea matkaan :)! Kyllä se siitä
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun matikasta aina 10. Lukiossa otin luonnollisesti pitkän matikan ja kirjoitin L ja sain lukion päättäriin 10. Papereilla suoraan sisään yliopistolle matikkaa lukemaan. Siellä matikan kurssien keskiarvo nelosen luokkaa ja gradusta E. Kohta tulee kaksi vuotta täyteen työttömänä. Lohduttiko?
Lue muutama tilastomatiikan/neuroverkkojen/koneoppimisen kurssi lisää ja opettele käyttämään R:ää sekä perusteet tietokannoista.
Simsalabin, loppuiäksi töitä Data Scientistina!
Tai tuon jälkeen ei ole ainakaan koulutuksesta kiinni..
Se on mennyttä aikaa, kun matemaatikot oli persaukisia, nykyään ne segmentoi asiakkaita..
On. Menin aikuislukioon. Luin ensin lyhyen ja sitten pitkän matikan kurssit ja nyt teen gradua sovelletusta matematiikasta.