Äitini katkaisi välit minuun kun sain lapsen
Tai oikeastaan jo kun kerroin olevani raskaana. Olen 26-vuotias ja vakituisessa parisuhteessa. Lapsi on nyt kohta 2-vuotias eikä ole nähnyt äitiäni kertaakaan. Äiti on tehnyt selväksi ettei halua olla missään tekemisissä lapseni kanssa eikä halua koskaan nähdä häntä.
Äitini ei ole myöskään tavannut miestäni koskaan. Olemme olleet yhdessä yli 5 vuotta.
Äiti on tavannut ainoastaan ensimmäisen poikaystäväni (kun olin 16-vuotias) ja hänetkin vain koska pakotin hänet tapaamaan hänet. Tuon ensimmäisen tapaamisen jälkeen sanoi, ettei halua tavata häntä enää ikinä. Sen jälkeen en ole vienyt ketään näytille.
Olisin kuitenkin halunnut, että tapaisi nykyisen mieheni, mutta ei ole suostunut. Minua voi kuulemma tavata, mutta ei miestä eikä lastani. Ei halua edes kuulla heistä.
Kommentit (14)
Erikoista. Minkä itse ajattelet olevan äitisi käyttäytymisen syynä? Onko se tapa, jolla hän kieltäytyy tapaamasta miestäsi ja lastasi, avoimen negatiivinen ja vihamielinen vai heittäytyykö hän niin passiiviseksi ja haluttomaksi, että olet siitä päätellyt, että hän kieltäytyy tapaamasta heitä? Vai jokin muu tapa?
Muoria ei siis kiinnosta...no sitten mennään näin....eikö?
Onko hän sanonut syytä siihen, miksi ei halua tavata lastasi ja miestäsi? Onko syy se, että haluaa ylläpitää kuplaa, että on yhä tärkein ja ainoa rakas ihminen sinulle? Oliko hän ajatellut, että eläisit koko elämäsi häntä varten?
Ei tuo tervettä ole. En tapaisi itsekään tuollaista äitiä.
Harvinaisen sairas kuvio. Mä oon tosi pahoillani AP puolestasi. Mutta toisaalta, ehkä on parempi sulle, miehellesi ja lapsellesi, ettei tarvitse olla tekemisissä sairaan ihmisen kanssa?
Onko sun äiti sairas, outo ja omituinen muissakin asioissa? Onko tekemisissä muiden ihmisten kanssa? Onko normaaleja sosiaalisia kontakteja? Vaikea kuvitella että tuolla tavalla käyttäytyvä henkilö voisi olla enää normaalissa työelämässä...
Sana kirjoitti:
Erikoista. Minkä itse ajattelet olevan äitisi käyttäytymisen syynä? Onko se tapa, jolla hän kieltäytyy tapaamasta miestäsi ja lastasi, avoimen negatiivinen ja vihamielinen vai heittäytyykö hän niin passiiviseksi ja haluttomaksi, että olet siitä päätellyt, että hän kieltäytyy tapaamasta heitä? Vai jokin muu tapa?
Äiti saa tavallaan sellaisen "kohtauksen", muuttuu aggressiiviseksi ja alkaa puhumaan itsetuhoisia asioita + mollaa itseään. On jotenkin maanisen oloinen. Sitten yhtäkkiä on kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Äidilläni on siis ADHD-piirteitä ja skitsofrenia. Ei pidä muista ihmisistä, on aina suhtaunut minun seksuaalisuuteeni oudosti.
Kun olin pikkutyttö, saattoi yhtäkkiä syyttää minua huoraamisesta. Joskus kun olin 13-vuotias sai päähänsä että isken netissä vanhempia miehiä ja huoraan. Sitten toisaalta raivosi etten saa olla missään tekemisissä ikäisteni poikien kanssa, enkä seurustella.
Äiti itse harrasti yhden illan juttuja ja katoili miesten matkaan kun olin lapsi. Jätti minut aina yksin kotiin ja toi miehiä kotiimme.
AP
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Erikoista. Minkä itse ajattelet olevan äitisi käyttäytymisen syynä? Onko se tapa, jolla hän kieltäytyy tapaamasta miestäsi ja lastasi, avoimen negatiivinen ja vihamielinen vai heittäytyykö hän niin passiiviseksi ja haluttomaksi, että olet siitä päätellyt, että hän kieltäytyy tapaamasta heitä? Vai jokin muu tapa?
Äiti saa tavallaan sellaisen "kohtauksen", muuttuu aggressiiviseksi ja alkaa puhumaan itsetuhoisia asioita + mollaa itseään. On jotenkin maanisen oloinen. Sitten yhtäkkiä on kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Äidilläni on siis ADHD-piirteitä ja skitsofrenia. Ei pidä muista ihmisistä, on aina suhtaunut minun seksuaalisuuteeni oudosti.
Kun olin pikkutyttö, saattoi yhtäkkiä syyttää minua huoraamisesta. Joskus kun olin 13-vuotias sai päähänsä että isken netissä vanhempia miehiä ja huoraan. Sitten toisaalta raivosi etten saa olla missään tekemisissä ikäisteni poikien kanssa, enkä seurustella.
Äiti itse harrasti yhden illan juttuja ja katoili miesten matkaan kun olin lapsi. Jätti minut aina yksin kotiin ja toi miehiä kotiimme.
AP
Ainiin, ja paras oli se, kun joskus teineinä värjäsimme hiuksiamme kavereiden kanssa. Kun tulin kotiin, äiti aloitti kauhean tenttaamisen, että oliko meillä vaatteet päällä ja olenko minä lesbo.
Olin siis lapsena ja teininä sellainen hiljainen hissukka, istuin melkein 24/7 tietokoneella ja pelasin videopelejä. Olin vielä rajusti koulukiusattu, niin näissä äidin huoraamissyytöksissä ei ollut mitään perää.
AP
On ehkä hyvä, että oirehtiva äitisi ei tapaa lastasi tai sinua ainakaan tässä alkuun. Hänen katsoo asioita oman oireensa kanssa, ja silloin kyse ei ole terveestä tavasta. Mutta säilyä mielessäsi jokin hyvä muisto tai ominaispiirre äidistäsi ja kerro siitä lapselle.
Äitisi on oikein oppikirjamalli vaikeasta skitsofreniapotilaasta. Oletan että hänellä on kuitenkin lääkitys, kun varmaan terveitäkin jaksoja on? Jättääkö lääkkeensä syömättä vai mistä oirehtii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Erikoista. Minkä itse ajattelet olevan äitisi käyttäytymisen syynä? Onko se tapa, jolla hän kieltäytyy tapaamasta miestäsi ja lastasi, avoimen negatiivinen ja vihamielinen vai heittäytyykö hän niin passiiviseksi ja haluttomaksi, että olet siitä päätellyt, että hän kieltäytyy tapaamasta heitä? Vai jokin muu tapa?
Äiti saa tavallaan sellaisen "kohtauksen", muuttuu aggressiiviseksi ja alkaa puhumaan itsetuhoisia asioita + mollaa itseään. On jotenkin maanisen oloinen. Sitten yhtäkkiä on kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Äidilläni on siis ADHD-piirteitä ja skitsofrenia. Ei pidä muista ihmisistä, on aina suhtaunut minun seksuaalisuuteeni oudosti.
Kun olin pikkutyttö, saattoi yhtäkkiä syyttää minua huoraamisesta. Joskus kun olin 13-vuotias sai päähänsä että isken netissä vanhempia miehiä ja huoraan. Sitten toisaalta raivosi etten saa olla missään tekemisissä ikäisteni poikien kanssa, enkä seurustella.
Äiti itse harrasti yhden illan juttuja ja katoili miesten matkaan kun olin lapsi. Jätti minut aina yksin kotiin ja toi miehiä kotiimme.
AP
Ainiin, ja paras oli se, kun joskus teineinä värjäsimme hiuksiamme kavereiden kanssa. Kun tulin kotiin, äiti aloitti kauhean tenttaamisen, että oliko meillä vaatteet päällä ja olenko minä lesbo.
Olin siis lapsena ja teininä sellainen hiljainen hissukka, istuin melkein 24/7 tietokoneella ja pelasin videopelejä. Olin vielä rajusti koulukiusattu, niin näissä äidin huoraamissyytöksissä ei ollut mitään perää.
AP
Taustalla on siis ihan sairautta. Tosi surullista. Mieleltään sairaat ihmisethän tyypillisesti eristäytyvät muista, eivät kestä sitä, että joku näkee heidät.
Jännä että mies on jaksanut tuota kuviota noinkin kauan...
Adhd, skitsofrenia, maanisuus, aggressiivisuus.... sun äitihän on tehnyt äärimmäisen terveen teon kun on ymmärtänyt pitää itsensä miehesi ja lapsesi elämästä poissa.
Ap:n äiti on siis jollakin tasolla tiedostanut oman ailahtelevaisuutensa ja henkiset ongelmansa, eikä halua altistaa muita sille.
Miksi tämä on sulle ongelma AP? Kyllä sullakin pitäisi olla sen verran suojeluvaistoa, ainakin äidillistä sellaista, ettet tieten tahtoen halua altistaa omaa perhettäsi tuollaiselle mielipuolelle!
Vierailija kirjoitti:
Jännä että mies on jaksanut tuota kuviota noinkin kauan...
Mies? Mikä mies? :o
Jos AP:n miehestä, eli perheen vävystä, puhut, niin eiköhän se ole monen miehen unelma ettei tarvitse olla anoppinsa kanssa missään tekemisissä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että mies on jaksanut tuota kuviota noinkin kauan...
Mies? Mikä mies? :o
Jos AP:n miehestä, eli perheen vävystä, puhut, niin eiköhän se ole monen miehen unelma ettei tarvitse olla anoppinsa kanssa missään tekemisissä....
Kyllä minulle on tärkeää, että tulen toimeen naiseni vanhempien kanssa.
Äitisi on sairas.