Mies nukkuu alakerrassa ja minä yläkerrassa vauvan kanssa, masentunut, hylätty ja yksinäinen oli

Huonolta kuulostaa. Käy lenkillä ja jätä lapsi miehelle välillä, päivittäin miehelle ja lapselle omia hetkiä. Sano, että haluat alkaa liikkumaan. Itse vain jätin lapsia miehelle vauvasta lähtien, ilman keskusteluja. Se on teidän molempien lapsi, ei vain sinun. Vaikka mies kävisi töissä, voitte puolittaa hoidon vapaa-ajalla. 

Tehkää jotain kaksin, käykää vaikka elokuvissa tai alkuun vaikka syömässä.. 

Muistan niin hermostuneeni lasten vauva aikana välillä, pukeneeni treenivaatteet päälle ja nostaneeni vauvan ukon syliin ja lähteneeni pitkälle lenkille. Tämä siinä vaiheessa kun pitkän kesän (työt sellaisia että kausittain tehdään ympäri vuorokautista päivää) jälkeen ei sellaista päivää ruvennut kuulumaan että isäntä harrastuksiltaan joutaisi kokonaista päivää olla ihan kotona. Muutaman kerran paloi käpy mutta yhteinen sävel löytyi (ja pari muuta muksua siihen päälle, yhtä säveltä soittaessa). Aloittajan kohdalla voi olla että mies ei ole vielä löytänyt rooliaan isänä. Saattaa vaatia pienet raivarit jos ei muuten tajua!

Miks ihmeessä mies suuttuisi sun tunteistasi? Kamala tilanne.

Meilläkin nukutaan eri sängyissä (vauva talossa). Ja läheisyys/hellyys katosi pitkäksi aikaa, ei kuulemma riitä sitä molemmille. Tämä on tosin petraantunut nyt kun vauva lähestyy vuoden ikää. Minua tosin tuo eri huoneissa nukkuminen ei ole haitannut, sillä toisaalta miehen piti saada unta töiden vuoksi ja toisaalta taas minun niitä muutenkin katkonaisia uniani olisi häirinnyt miehen kuorsaaminen.

Ei mitään kovin hyvää neuvoa ole antaa. Ajan kanssa saattaa tilanne jälleen palata lähemmäs sitä mitä oli ennen. Meillä ainakin vauvavuosi oli ja on ollut parisuhdetta koetteleva, mutta parempaan suuntaan taas menossa.

Vierailija kirjoitti:

Huonolta kuulostaa. Käy lenkillä ja jätä lapsi miehelle välillä, päivittäin miehelle ja lapselle omia hetkiä. Sano, että haluat alkaa liikkumaan. Itse vain jätin lapsia miehelle vauvasta lähtien, ilman keskusteluja. Se on teidän molempien lapsi, ei vain sinun. Vaikka mies kävisi töissä, voitte puolittaa hoidon vapaa-ajalla. 

Tehkää jotain kaksin, käykää vaikka elokuvissa tai alkuun vaikka syömässä.. 

Suositteletko myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivien naisten miehille, että ottavat vaan omaa aikaa ja pakottavat masentuneen naisen hoitamaan lasta?

Niin ja mies on tietysti hyväksynyt lapsen tekemisen ja lupasi myös hoitaa, eikö?

On myös isiä jotka osallistuu lastenhoitoon siinä missä äiditkin... av-mammat vaan sattuu lyöttäytymään yhteen aina näiden miesten kanssa jotka muuttuu lapsia viihaviksi hirviöiksi sinä hetkenä kun lapsi saapuu taloon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonolta kuulostaa. Käy lenkillä ja jätä lapsi miehelle välillä, päivittäin miehelle ja lapselle omia hetkiä. Sano, että haluat alkaa liikkumaan. Itse vain jätin lapsia miehelle vauvasta lähtien, ilman keskusteluja. Se on teidän molempien lapsi, ei vain sinun. Vaikka mies kävisi töissä, voitte puolittaa hoidon vapaa-ajalla. 

Tehkää jotain kaksin, käykää vaikka elokuvissa tai alkuun vaikka syömässä.. 

Suositteletko myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivien naisten miehille, että ottavat vaan omaa aikaa ja pakottavat masentuneen naisen hoitamaan lasta?

Kyllä ne synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivät naiset joutuvat kuitenkin hoitamaan lapsen. Miehelle ja lapselle tekee vaan hyvää, jos he olevat kahdestaan.

Oletko lihonut paljon raskausaikana? Suosittelisin ap:lle laihduttamista ja itsensä kuntoon laittamista. Lapsesta kannattaa myös hankkiutua eroon tai vähintään miettiä, tuliko tehtyä oikea ratkaisu. Tästä vaan saat itseäsi syyttää.