Minkä ikäisen uimataitoisen lapsen antaisit mennä uimahalliin kaverin kanssa ilman aikuista?

Itse taisin mennä 7-vuotiaana kavereiden kanssa uimaan.

Muistaakseni itse aloin käymään 8-9-vuotiaana.

Meillä ovat saaneet mennä siinä 9-10 -vuotiaina.

Esikoisen annoin mennä siinä 11-vuotiaana, mutta katselin alkuun itse kahvion ikkunasta tyttöjen uintia. Oli hyvä uimari, esikoinen. Kuopus on nyt sen 11, en anna vielä, ei ole hyvä uimaan.

Riippuu miten hyvin osaa uida. Omani saivat mennä.

Kiitos, kyllä voi sitten mennä. Kaveri pyysi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, kyllä voi sitten mennä. Kaveri pyysi mukaan.

Tämä siis ap.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, kyllä voi sitten mennä. Kaveri pyysi mukaan.

:) Kerro vielä, että kaverista täytyy sitten pitää huolta eli jos toinen alkaa upota veden alle, niin täytyy huutaa apua ja käydä kertomassa uimavalvojalle jne. Ja että täytyy pysyä koko ajan yhdessä, toistensa näkyvillä. Näin olen itse omaa lastani ohjeistanut.

Hauskoja uinteja!

Meillä saa mennä 9-vuotiaat 25m uivat, mutta itse päästäisin lapsen ainostaan, jos uimataito ja vedessä pärjäämistaito on todella hyvä. Omalla lapsella esimerkiksi on kavereita, jotka osaavat uida ihan ok, mutta eivät kunnolla uskalla sukellella ilman nenän peittäviä sukelluslaseja.

Meillä omina rajoina ollut 100m uinti helposti ja vaivattomasti (enempää ei vaan olla virallisesti testattu), hyvä sukellustaito (ei saa pelätä veden alle joutumista), rohkeus ja taito hyppiä esimerkiksi ponnulta. Lisäksi lapsen pitää olla luotettava, jotta voidaan uskoa hänen pitävän yksin sovituista asioista kiinni. Meillä lapsi pääsi nämä omat ehdot läpäistyään yksin 9-vuotiaana, mutta kävimme pari kertaa testaamassa pärjäämistä sillain, että lapsi ja kaveri menivät "pseudoyksin" uimaan (vastakkaista sukupuolta oleva vanhempi oli uimassa yhtäaikaa, mutta ui itsekseeen ja lapset saivat olla itsenäisesti).

Uimahallin säännöissä on että 9-vuotias uimataitoinen saa mennä yksin ja meillä on mennytkin.

Onhan siellä kuitenkin muita ihmisiä ja uimavalvojia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä saa mennä 9-vuotiaat 25m uivat, mutta itse päästäisin lapsen ainostaan, jos uimataito ja vedessä pärjäämistaito on todella hyvä. Omalla lapsella esimerkiksi on kavereita, jotka osaavat uida ihan ok, mutta eivät kunnolla uskalla sukellella ilman nenän peittäviä sukelluslaseja.

Meillä omina rajoina ollut 100m uinti helposti ja vaivattomasti (enempää ei vaan olla virallisesti testattu), hyvä sukellustaito (ei saa pelätä veden alle joutumista), rohkeus ja taito hyppiä esimerkiksi ponnulta. Lisäksi lapsen pitää olla luotettava, jotta voidaan uskoa hänen pitävän yksin sovituista asioista kiinni. Meillä lapsi pääsi nämä omat ehdot läpäistyään yksin 9-vuotiaana, mutta kävimme pari kertaa testaamassa pärjäämistä sillain, että lapsi ja kaveri menivät "pseudoyksin" uimaan (vastakkaista sukupuolta oleva vanhempi oli uimassa yhtäaikaa, mutta ui itsekseeen ja lapset saivat olla itsenäisesti).

Lapsella on hyvä uimataito, on peto sukeltamaan ja hyppimään. Yhdessä on oltu uimahallissa niin että olen olut mukana ja uinut matkaa toisessa altaassa. Taidan siis uskaltaa antaa mennä, kaverin uimataidosta en tiedä. Pukuhuonehommat on hoitanut itse koska on eri sukupuolta kuin minä. Meidän pienen paikkakunnan uimahalli on pieni.

ap

Myös siellä puku-ja pesuhuoneen puolella pitää osata toimia sääntöjen mukaan.

Meillä oli lapsena sääntönä, että uimahalliin sai mennä yksin kun oli yli 7-vuotias (tämä oli myös uimahallin itsensä asettama ikäraja) ja jaksoi uida 25 metrin altaan päästä päähän sujuvasti.

Edellisten lisäksi kriteeriksi myös se, että pärjää hämminkitilanteissa: jos esim vapaita pukukoppeja ei just sillä hetkellä ole vaan pitää odotella hetkinen, pukukaapin lukko onkin jumissa ja vaatteet sisällä, joku aikuinen tulee opastamaan aiheesta tai aiheetta jne. Samoin se, että osaa käyttäytyä niin ettei häiritse muita uimareita, saunoja jne.

Eli pelkkä uimataito ei vielä riitä!

Riippuu onko siellä uimahallissa paljon mamuja.

Lapsille kuuluu antaa tilaa sitä mukaa kun he vaativat sitä. Ja samalla tarkastella kuinka hyvin skidin oma kuva itsestään vastaa todellisuutta. Elämä opettaa!

Tärkeintä on varmistaa, että lapsi itse tietää riskit ja on voinut arvioida niitä. Ja että hän tietää, mitä tehdä, kun jotain menee pieleen. Jos kaikki tämä on kunnossa ja lapsi tahtoo tehdä asian, on kieltäminen vahingollista paapomista. Tietysti voi kokeilla, kuinka helposti lapsi antaa periksi. Sillä joskus lapsi voi toivoa väliintuloa.