Mies on menestyvä sankari, jos sillä on paljon työmatkoja. Nainen on itsekäs ja huono äiti samoilla työmatkoilla.

Nykyään ne miehet eivät tienaa perheelleen mitään vaan pistävät tiukasti omaan taskuun. Silti teeskentelevät jotain perheenelättäjää.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ne miehet eivät tienaa perheelleen mitään vaan pistävät tiukasti omaan taskuun. Silti teeskentelevät jotain perheenelättäjää.

Jaa. Mitenköhän tämä nyt liittyi tähän aloitukseen?

ap

Vaikka tämä ap:n tarina olikin keksitty, niin noinhan se jossain määrin menee. Toinen asia on, tarvitseeko sille niin korvaansa lotkauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä en ymmärrä. Minä ja puolisoni saimme neljä lasta nuorina. Menimme naimisiin heti lukion jälkeen ja tiesimme, että kumpikin haluaa yliopistokoulutuksen ja uran. Ja sen ison perheen. Me vuorottelimme, eli välillä mies antoi minun opiskella ja keskittyä siihen ja hoiti lapset, välillä vaihdettiin toisinpäin.

Työelämässä välillä mies on panostanut uraansa niin, että on ollut vähemmän kotona ja nyt on minun vuoroni. Mies oli yhden vuoden ajan todella paljon työmatkoilla ympäri maailmaa, oli enemmän poissa kuin läsnä. Minä tein silloin osa-aikatyötä, joten olin hyvin paljon kotona. Miestä ihannoitiin. Wau, hieno ura, hienoilla matkoilla käynyt, menestyvä. Ja onpa hienoa, että vaimo on kotona hoitamassa lapsia ja antaa miehen panostaa uraan.

Nyt minä olen reissutyössä ja paljon poissa kotoa (nytkin hotellissa). Minä saan osakseni halveksuntaa ja ihmettelyä. Miten voin olla pois lasten luota (lapset kaikki nyt teini-iässä) ja eikö ole huono omatunto! Miestä säälitään, kun "joutuu" tekemään kotitöitä kotona ja huolehtimaan lapsista.

MIKSI?!? Tuli tämäkin mieleen, kun oma äitini laittoi minulle äsken viestin, että ensi viikolla on yhden läheiseni nimipäivät - että et varmaan olisi muistanut, kun olet siellä kaukana. Ja että ajattelisit joskus perhettäsi, ei ole äidin hyvä olla noin paljon pois kotoa.

Ihan yhtälailla se kotona oleva mies on luuseri. Perinteistä poikkeaminen herättää närästystä idiooteissa. 

Tosin on tuossa jotain faktapohjaakin, koska lähes aina lapsi kaipaa nimenomaan äidin seuraa aktiivisemmin kuin isän seuraa. Isän ja lapsen suhde on yleensä enemmän kaverillenen kun äidin ja lapsen suhde on äidillinen. 

Ihmettelen ihan samaa. Osittain syy on se, että useat naiset haluavat olla kotona eivätkä halua tehdä uraa. Surullista mielestänI, että naiset antavat koulutuksensa mennä hukkaan.

Kyllä minä ihmettelen miten perheelliset miehet työpaikallani ovat niin paljon poissa kotoa vaikka on pienet lapset... En tietysti kohteliaana sano mitään. Eli en pitäisi miestäsi tai sinua sankarina vaan ihmisenä joka yrittää tasapainotella uran ja kodin välillä.

Meidän ystäväpiirissä on enemmän sääntö kuin poikkeus että vaimolla on vähintään yhtäpaljon työmatkoja kuin miehellä. Koskaan ei kukaan ole kuittaillut tai ihmetellyt (anoppia lukuunottamatta).

Se joka on kotona on sitä 100%; hoitaa kodin, laittaa ruuan, huolehtii lapsista - on läsnä. Se joka on reissussa saa keskittyä töihin ja jos aikaa/mahdollisuus on jopa ladata akkuja ilman yövalvomisia yms velvollisuuksia.

Ihanaa on erityisesti nähdä miten lasten ja isän suhde on lämmin ja läheinen! Tämä ei pääse kehittymään jos äiti on koko ajan välissä ohjaamassa ja opastamassa isää...

Elämä on. Ei pidä välittää siitä, mitä muut ajattelee!

Oman asenteen muuttaminen on helpompaa, kuin muuttaa koko ympäröivän maailman asennetta omien asenteiden mukaiseksi. 

Olen huomannut, että ne ihmettelijät ovat yleensä naisia, jotka ovat valinneet perinteisen roolin. Meillä mies ei tee lainkaan ylitöitä, koska hänen työnsä ei niitä vaadi. Minun työhöni ne valitettavasti kuuluvat. Siksi mies ottaa viikolla enemmän vastuuta kotona. Minä puolestani olin kotona kummankin lapsen kanssa 1,5 v, mies ei ole ollut isyysvapaalla, joten tavallaan tilanne nyt tasoittuu. Eli meidän perheelle tämä on ok. Samoin kaverit, joiden perheissä molemmat tekevät uraa, ymmärtävät.

Mutta sitten lasten päivähoidossa puhutaan selän takana, samoin lasten kaverin äiti, joka tekee oman harrastuneisuutensa vuoksi iisiä toimistotyötä 16 tuntia viikossa ihmettelee. Hänen perheessään naisen paikka on ollut kotona jo monta vuosikymmentä.

Oma äitini jaksaa ihastella kuinka mieheni ottaa "ekstravastuuta". Äitini kävi aikoinaan töissä, mutta hänkin lähinnä oman sosiaalisen elämänsä takia. Lääkärin vaimona ei olisi tarvinnut töitä tehdä, eikä edes kotitöitä. Mutta vaikka äiti ei tehnyt uraa, ei hän jaksanut lapsiinkaan panostaa. Käytti vapaa-ajan omiin matkoihinsa, juhliin, ystävien tapaamiseen. Samaa tekee tämä tuttu osa-aikaisena työskentelevä äiti. Viikonloppuna ehditään aina omiin menoihin ja miehen kanssa reissuun ilman lapsia. Minä olen arkisin kiinni töissä, mutta viikonloppuisin harvoin lähden lasten luota. Jostain syystä töihin tuhlattu aika on sitten itsekästä ja oma valintani ( ei ole, työn tämä puoli valkeni vasta kun opinnot oli tehty ja työelämä alkanut).

En minä ainakaan pidä ketään sankarina työmatkustelujen takia. Jos pitää matkustaa niin pitää, mutta se on aina perheeltä pois. Olen mies itsekin.

PYH!