Miksi parisuhteen pitäisi kestää vuosikymmeniä kenties koko elämän?

Koska se luo turvallisen pohjan rakentaa elämää, perhettä, uraa, koulutusta, kotia ja unelmia. Ei tarvitse säätää jatkuvasti koko elämänsuuntaa uusiksi jonkun uuden ihmisen mieltyysten mukaan vaan tietää missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Koska se luo turvallisen pohjan rakentaa elämää, perhettä, uraa, koulutusta, kotia ja unelmia. Ei tarvitse säätää jatkuvasti koko elämänsuuntaa uusiksi jonkun uuden ihmisen mieltyysten mukaan vaan tietää missä mennään.

Mutta tuollainen elämä on melko tylsää. Onhan ihana aina rakastua uuteen ihmiseen ja vaihtelua rakentaa elämä uudestaan.

Minun mielestä ei tarvitsekaan. Siinä vaiheessa kun lapset on kotona, on tietysti turvallista ja vakaata, jos on sama kumppani kotona, mutta lapsettomilla tai niillä, joiden lapset ovat jo aikuisia, ei ole mitään erityistä syytä, miksi pitäisi väen vängellä yrittää pysyä saman kumppanin kanssa ikuisesti.

Se on helpompaa. Voi luottaa siihen samaaan ihmiseen, joka kulkee rinnalla koko elämän. Aina se ei vaan onnistu ja tällöin tapahtuu suuri tragedia, joka riipii jopa aikuistuneitakin lapsia.

Pysyvässä parisuhteessa lapset ja lapsenlapset tulevat tasapuolisesti rakastetuiksi ja kaikki kuviot ovat helpompia ja selkeämpiä.

Erot on ikäviä, mieluummin siksi pitkässä hyvässä suhteessa.

Ei sen tietenkään tarvitse, jos ei sellaista kaipaa. Mutta itse tykkään elää aika rauhallisen tasaista elämää, tykkään siitä että vaikka maailma ja työelämä muuttuu ympärillä ja muilla elämän osa-alueilla on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin meillä kotona monet asiat pysyy ennallaan ja dramatiikkaa ei pahemmin ole. Tykkään siitä että voidaan tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia ja haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta. Sitähän ei tiedä miten lopulta käy, mutta toivon tämän suhteen kestävän. Jonkun mielestä ehkä tylsää, mutta onneksi jokainen saa elää oman elämänsä haluamallaan tavalla ja pyrkiä niihin tavoitteisiin, joista itse nauttii. Minä nautin tästä :)

Kun katson omia vanhempiani, jotka ovat olleet naimisissa 50 vuotta ja sen aikana rakentaneet yhdessä talon, saaneet neljä lasta, kasvattaneet lapset aikuisiksi, maksaneet talon, huolehtineet isosta määrästä lapsenlapsia, matkustaneet yhdessä monissa maissa, olleet kaikkien niiden lasten ja lastenlasten tukena, joilla on ollut ongelmia, juhlineet yhdessä perheidemme juhlat ja nyt huolehtivat toisistaan, kun toisella on syöpä ja toisella muita sairauksia, tiedän miksi pitkiä parisuhteita tarvitaan. Vanhempani ovat esikuvanani ja tiedän, että teen kaikkeni, että omakin avioliitto kestäisi yhtä pitkään.

Ei tarvitse opetella uuden ihmisen tapoja, mieltymyksiä ja ongelmia. Jokaisella on omat ongelmansa ja oma historiansa. Mitä kauemmin ihmisen kanssa on parisuhteessa, sitä paremmin häntä alkaa tuntemaan. Mutta ei olekaan pakko olla saman ihmisen kanssa. Jotku vaihtaa avopuolisoa kahden vuoden välein, eli juuri kun ihastusvaihe ohi ja ihmistä alkaa oikeasti tuntemaan. Senkus tekevät niin ei se minua haittaa. 

Yleensä suhde kuitenkin päättyy ongelmien vuoksi. Vai oletko tavannut paria, joka pelkästään vaihtelun vuoksi eroaisi? "Nyt alkais kaksi vuotta olla täysi, olet ollut aivan ihana kultaseni, mutta minun täytyy nyt tutustua seuraavaan ihmiseen, sillä en tahdo elämääni viettää yhdessä parisuhteessa. Katsotaan tavarat läpi niin pääsemme molemmat eteenpäin uuden parisuhteen etsimisessä."

Siksi, että kun elämä on turvallisella ja vakaalla pohjalla, voi käyttää voimavarojaan kaikkeen muuhun mielenkiintoiseen. Tietää myös, että aina on tuttu ja turvallinen paikka, mihin palata, jos elämä muuten yrittää vetää pohjaa alta.

En itse jaksaisi tuhlata energiaani uusiin, vaihtuviin suhteisiin, näin on hyvä, kun on saanut 40 vuotta rakastaa yhtä ja samaa ihmistä, joka tuntee minut läpikotaisin ja päinvastoin. Energia suunnataan nyt yhdessä matkusteluun, yhdessä uuden kokemiseen ja ylipäätään kaikkeen, mikä tuntuu mukavalta. Tällä hetkellä rakennamme taloa toiseen maahan ja suunnittelemme muuttavamme sinne talvikuukausiksi, kunhan se valmistuu.

Tyttäremme on parisuhteessa miehen kanssa, jonka vanhemmat ovat eronneet ja uusissa suhteissa, ja uusien puolisoiden aikaisemmat liitot ovat myös päätyneet eroon. Lapsia on kertynyt kaikkiin noihin suhteisiin.

Kyllähän tuolla vävykokelaalla on aikamoinen sekasalaatti perheenä. Hän ei edes tiedä, minne mennä tai onko hänellä paikkaa minne mennä, joten perhettään tavatessaan hän yöpyy hotellissa entisellä kotipaikkakunnallaan.

Meillä taas on tyttäremme entinen huone nyt vierashuoneena, jossa on parisänky ja jonne mahtuu myös esim. pinnasänky tai vastaava, jos joskus sille tarvetta tulee.

Kaikki tällaiset asiat ovat niin helppoja, kun on oma puoliso vierellä ja siis tämä puoliso on myös omien lasteni isä. Lisäksi meillä on niin pitkä yhteinen historia, että on paljon muisteltavaa ja naurettavaa... se koko ihana yhteinen taival, niin selkeää, mukavaa ja myös romanttista :)

Voi rakastua siihen samaan ihmiseen aina uudestaan ja uudestaan. Ei tarvitse opetella uuden ihmisen outoja tapoja. Ei tarvitse selitellä omia outouksia kerta toisensa jälkeen, sillä vakituinen kumppani tietää ne jo. Arki on helpompaa.

Miksi alkaa edes siihen ensimmäiseen suhteeseen tylsän ihmisen kanssa? Kun valitsee heti lähdössä mielenkiintoisen tyypin, ei tule tylsää pitkässäkään suhteessa. Lisäksi käyttää omaa mielikuvitustaan sen suhteen uudistamiseen.

No, ei tarvi ja yhä ememmissä määrin erotaan. Hyvä näin. Aika harva sitä yhtä samaa oikeesti jaksaa katella.

Ei pitkä parisuhde sitä tarkoita, että elämä olisi tylsää. Ihmisetkin muuttuvat vuosien myötä, minä en ole samanlainen mitä olin 30 vuotta sitten eikä puolisokaan ole. Uusia puolia löytyy kummastakin. Toisaalta toisen tuntee niin hyvin, että puolisokin vitsailee, miten meidän ei kohta tarvitse puhua mitään, kun toinen arvaa toisen ajatukset.

Minulla ei ole mitään avioeroja vastaan. Pahinta on se, että hampaat irvessä pysytään yhdessä vaikka koko perhe lapsia myöten voi huonosti.

Tuo vakautta, pysyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta elämään. Tämä on mielestäni aikuisenkin ihmisen psyykelle hyvin tärkeää, puhumattakaan jos kuvioissa on mukana lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

No, ei tarvi ja yhä ememmissä määrin erotaan. Hyvä näin. Aika harva sitä yhtä samaa oikeesti jaksaa katella.

Joo, tämän olen huomannut. Lisääntyvässä määrin on suhteet, joissa asutaan erillään ja tavataan vaan silloin kun halutaan viettää laatuaikaa.