Näin minulle sanottiin kehityskeskustelussa:

"Olisit tyytyväinen, että sulla ylipäänsä on työpaikka."
Tämän sanoi ammattikoulun käynyt myyntipäällikkö minulle joka omaan yhtä pitkän työhistorian ja korkeamman koulutuksen kuin hän. En minäkään mikään akateeminen ole, mutta kyllä vihlaisi korvaan tuo lause. Noin hän sanoi, kun kerroin, että olen alkanut kaivata uusia haasteita ja sitä myötä parempaa tienestiä. Kyllä kannatti aikoinaan käydä koulut hyvin ja opiskella ahkerasti. Käydä töissä joka välissä, välillä opiskella ja käydä töissä yhtä aikaa. Nyt minä reppana saan olla kiitollinen että edes jonnekin on huolittu, vai mitä?
Lisäsi vielä, että tienaan paljon enemmän kuin hänen tai työpaikan toisen päällikön vaimot. No. He ovatkin kotiäitejä. Siis mikä vertauskohde tuo on? Miksi mua verrataan kotiäiteihin, kun yhtä hyvin voisi verrata näihin muihin työntekijöihin täällä, jotka kaikki ovat miehiä. Näistä ei yksikään edes pieraisisi tämän lafkan suuntaan tällä liksalla.
Vittu että vituttaa tuollainen sovinistimeininki!
Parempaa paikkaa olen hakenut jo aika kauan. Pariin haastatteluun olen päässyt, mutta on sanottu suoraan, että mun palkkatoive on liian korkea. Kun puhutaan ettei naiset saisi hinnoitella omaa osaamistaan liian alas, niin mitä tehdä kun paikat menee sivu suun tämän vuoksi? Hain joulun alla rahoitusasiantuntijan paikkaa. Palkkatoiveena oli (mielestäni vaatimaton summa) 2700. Sanottiin, että muiden hakijoiden palkkatoive oli lähempänä kahta kuin kolmea tonnia..?! Mitä helvettiä????
Tällä hetkellä mulle on aivan yksi hailee, vaikka nykyinen työ irtisanottaisiin. Lähinnä säälittäisi, kuka reppana tänne tulisi seuraavaksi olemaan nälkäpalkalla näille herroille mieliksi ja olemaan niin helvetin kiitollinen KUN ON EDES JOKU TYÖPAIKKA.