Lue keskustelun säännöt.
krapula, taas
Kommentit (28)
Jaa että uskoon vielä tulisi tulla. Älä unta näe, minä nautin elämästä ja otan, silloin tällöin.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, minullakin kaikki aamut alkoivat ennen muinoin krapulla. Kädet tärisivät. Nenä oli turvonnut. Naama pöhötti. Mieliala kirkuvan kireä, ärtynyt, hermona heti aamusta. Kuin viulunkieli. Ketutus heti aamusta. Työpäivä tiuskimisineen, huonotuulineen, ärtymyksineen pakollinen riesa. Kunnes heti kotiin päästyä viinin voimalla jaksoi illan. Joka ilta humalassa nukkumaan. Sama ralli päivästä toiseen. Vuodesta toiseen.
Että jatka sinä vaan ryypiskelyä nonstop. Anteeksi sarkasmi.
Mutta jos muutosta elämääsi haluat, niin jätä viina. Mieti, mikä ajaa sinut juomaan. Mieti, miksi haet humalaa. Krapulattomat aamut ovat ihan parhaita! Toivottomuus vaihtui toivoksi. Se on paljon se.
Miten sä sitten sait sen jätettyä? Yhtenä päivänä vaan päätit, että viinit on nyt juotu ja siinä päätöksessä pysyit? Niin helpollako?
Niin minäkin nautin aina iltaisin elämästä sillä seurauksella, että krapula oli seuraavana aamuna vakio. Oliko se sitten sen nautinnon arvoista, tai sen nautinnon hinta. Typerää se oli. Alkoholi harvoin tuottaa mitään nautintoa.
Krapuloiden takia lopetin juomisen. Nykyään saa olla _todella_ painava syy, että lähden juhlimaan yhtään alkopitoisissa tunnelmissa. Yäk, naama oli kuin pullataikina ja tärinä, kuvotus, masennus, vitutus oli sitä luokkaa että jos olisin kyennyt ulos talosta, olisin kävellyt junan alle. Ei jaksa enää.
Lopetin viinintissuttelun kertarytinällä. Kertapäätöksellä. Aluksi oli kamalat vieroitusoireet. Makoilin muka sairaana sängyssäni viikonlopun verran tauotta. Nimittäin tiesin, että jos nousen ja raahustan olohuoneeseen, niin retkahdan. Vieroitusoireet olivat: ärtymys, raivo, hikoilu, vapina, raivokohtaukset. Masennus. Raivoaminen perheelle.
Päätin, että vuoteeni on katkopaikka. (Tämä keino juolahti mieleeni luettuani erään muistelmateoksen, missä perheen isä yrittää raitistumista asettumalla viikoksi vuoteeseen. "Huoneesta kuului karjahteluita"...). Selasin Ipadia, luin päihdelinkkiä. Aluksi oli vaikeaa, mutta päivä kerrallaan ("tänään en juo") menin eteenpäin. Tärkeää oli, että kehitin aktiviteettia illoiksi. Aikaisemmat vuodet olin istunut telkkarin ääressä viinilasi kourassa. Aluksi yksi pullo per ilta. Loppuaikoina kaksi pulloa per ilta. Joka ikinen ilta! Että todellinen alkoholiongelma oli.
Muutin ympäristöä kaikin tavoin. Esim. kesäinen terassimme, joka oli toiminut todellisena ryyppäyspaikkana, koki muutoksen. Lepotuoli, jolla istuin juomassa, lähti roskikseen. Arvioin uudelleen sanan "terassi". Sehän on synonyymi päiväkännille"!
Riippuvaisuudesta eroonpääseminen on ollut vaikeinta. Muutoin tämä prosessi on ollut helpompi kuin luulin. Olen kyennyt elämäntapamuutokseen. Mutta sillä tavoin prosessi on kesken, että reagoin näihin "krapula" ja "alkoholi"-aloituksiin.
Tiedän jotain alkoholismista. Salatusta naisalkoholismista, missä perheellinen, ulkoisesti kunnollinen nainen sortuu juomaan, tulee alkoholiriippuvaiseksi, pilaa omaa elämäänsä sekä muiden.
Niin. Muistelmateoksen moniongelmainen, syrjäytynyt isä ei pysynyt raittiina. Minä sen sijaan päivä kerrallaan yhä vahvempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri krapulan takia alkoholi on niin paska päihde. Fyysinen krapula kestää 1-3 vuorokautta ja henkinen vielä kauemmin. Humala on hauskaa mutta krapulat pilaa nauttimisen.
Miten kaikilla muilla aina käykin niin, että kun jättää alkoholin, joku uusi parempi elämä aukeaa?
Itse jätin alkoholin noin vuosi sitten, pääsyynä lihominen ja pöhötys sekä yhä pahenevan riippuvuuden pelko kun olin alkanut tissutella joka ilta, ja määrät olivat kasvaneet parista kaljasta sixpackiin per ilta.
Mutta en minä huomaa kauheasti mitään etuja paitsi että olen laihtunut kymmenisen kiloa. Elämäni on tylsempää kuin juovana. Tissuttelu antoi kaikille tavallisille tekemisillekin juhlan tunnetta, esim. tietokoneella pelaamiselle tai koiran ulkoiluttamiselle - ai, ai, kesäpäivä ja lähteä kylmän tölkin kanssa luontoon koiran kanssa, nauttia siellä juomansa lintujen laulaessa. Nyt elämäni on aika jotenkin ankaran ilottoman tuntuista, vaikka juomista lukuun ottamatta elän ihan samoin kuin ennenkin.
Ne aamut - no, väsyttää ja vituttaa aamut ihan yhtä paljon kuin juovanakin. Mä en koskaan juonut niin nopeasti että varsinaista krapulaa olisi tullut, siis sellaista että päätä särkisi tai oksettaisi. Vähän semmoinen mukavan välinpitämätön raukea olo oli vaan. Nykyisin herään aktiivisen ahdistuneena edessä olevasta työpäivästä, mikä on paljon pahempi olo kuin raukea olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihalla on sellaiset jäljet että joku on tullut meille konttaamalla kotiin ...... Ja yrjöttää :(
Kandee ottaa ihan rennosti eikä jännitellä alkoholin juomista. Kai sitä nyt voi joka ilta silleen sopivasti ottaa, ei se pari kolme kaljaa pahaa tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta krapulaa on kiva parannella, saa luvan kanssa sängyssä makoilla ja herkutella suolaisia ruokia ja kylmää sokerillista oikeaa kokista. Nams.
Vierailija kirjoitti:
Minusta krapulaa on kiva parannella, saa luvan kanssa sängyssä makoilla ja herkutella suolaisia ruokia ja kylmää sokerillista oikeaa kokista. Nams.
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta krapulaa on kiva parannella, saa luvan kanssa sängyssä makoilla ja herkutella suolaisia ruokia ja kylmää sokerillista oikeaa kokista. Nams.
Ehdottomasti parasta kunnon känneissä on siitä syntyvän krapulan korjailu. Pikkuhiljaa päivän mittaan 2-3 litraa kylmää olutta ja pieniä määriä hyvää ruokaa... Ai ai sitä olon kohenemista ja kiireettömyyttä.
Kun juo, tulee krapula. Tämän hyväksyn ja kestän, koska joskus on vaan kiva juoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin nautin aina iltaisin elämästä sillä seurauksella, että krapula oli seuraavana aamuna vakio. Oliko se sitten sen nautinnon arvoista, tai sen nautinnon hinta. Typerää se oli. Alkoholi harvoin tuottaa mitään nautintoa.
Kyllä se alkoholi hienoja hetkiä tuottaa, mutta jos homma menee örveltämiseksi, niin sitten on parempi pysyä ilman. Ehdoton raja on se yksi promille, mieluummin kuitenkin vähän alle. Määrällä ei sinänsä ole väliä, vaan missä ajassa sen ottaa.
Kahdeksan paukkua kahdessa tunnissa tuottaa 80-kiloiselle miehelle 1,5 promillen humalan, mutta kahdeksan paukkua kymmenessä tunnissa tasaisesti tuottaa 80-kiloiselle miehelle noin 0,5 promillen humalan.
Laskukaava on yksinkertainen: ravintola-annos tuottaa 80-kiloiselle miehelle 0,22 promillea vereen ja tunnissa maksa polttaa 0,125 promillea.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin viinintissuttelun kertarytinällä. Kertapäätöksellä. Aluksi oli kamalat vieroitusoireet. Makoilin muka sairaana sängyssäni viikonlopun verran tauotta. Nimittäin tiesin, että jos nousen ja raahustan olohuoneeseen, niin retkahdan. Vieroitusoireet olivat: ärtymys, raivo, hikoilu, vapina, raivokohtaukset. Masennus. Raivoaminen perheelle.
Päätin, että vuoteeni on katkopaikka. (Tämä keino juolahti mieleeni luettuani erään muistelmateoksen, missä perheen isä yrittää raitistumista asettumalla viikoksi vuoteeseen. "Huoneesta kuului karjahteluita"...). Selasin Ipadia, luin päihdelinkkiä. Aluksi oli vaikeaa, mutta päivä kerrallaan ("tänään en juo") menin eteenpäin. Tärkeää oli, että kehitin aktiviteettia illoiksi. Aikaisemmat vuodet olin istunut telkkarin ääressä viinilasi kourassa. Aluksi yksi pullo per ilta. Loppuaikoina kaksi pulloa per ilta. Joka ikinen ilta! Että todellinen alkoholiongelma oli.
Muutin ympäristöä kaikin tavoin. Esim. kesäinen terassimme, joka oli toiminut todellisena ryyppäyspaikkana, koki muutoksen. Lepotuoli, jolla istuin juomassa, lähti roskikseen. Arvioin uudelleen sanan "terassi". Sehän on synonyymi päiväkännille"!
Riippuvaisuudesta eroonpääseminen on ollut vaikeinta. Muutoin tämä prosessi on ollut helpompi kuin luulin. Olen kyennyt elämäntapamuutokseen. Mutta sillä tavoin prosessi on kesken, että reagoin näihin "krapula" ja "alkoholi"-aloituksiin.
Tiedän jotain alkoholismista. Salatusta naisalkoholismista, missä perheellinen, ulkoisesti kunnollinen nainen sortuu juomaan, tulee alkoholiriippuvaiseksi, pilaa omaa elämäänsä sekä muiden.
Niin. Muistelmateoksen moniongelmainen, syrjäytynyt isä ei pysynyt raittiina. Minä sen sijaan päivä kerrallaan yhä vahvempana.
Minulla on aikalailla samanlainen tarina. Tosin saunaolut muuttui muutamaan, ja muutama on suhteellinen käsite. Saunan lämmittelyä alkoi olla lähes joka ilta, sain syyn ottaa sen saunaoluen. Sitten alkoikin olla iltaolut nimitys. Tosin minä avasin oluen vasta illalla ja otin yhden, toisen, kolmannenkin...
Kun aloin tuntemaan huonoa omaatuntoa tajusin, että tämä on alkoholiongelma... Päätin, että hitto nyt tää loppuu.
Ota tasoittavia ja saikuta huominen...
Juu, minullakin kaikki aamut alkoivat ennen muinoin krapulla. Kädet tärisivät. Nenä oli turvonnut. Naama pöhötti. Mieliala kirkuvan kireä, ärtynyt, hermona heti aamusta. Kuin viulunkieli. Ketutus heti aamusta. Työpäivä tiuskimisineen, huonotuulineen, ärtymyksineen pakollinen riesa. Kunnes heti kotiin päästyä viinin voimalla jaksoi illan. Joka ilta humalassa nukkumaan. Sama ralli päivästä toiseen. Vuodesta toiseen.
Että jatka sinä vaan ryypiskelyä nonstop. Anteeksi sarkasmi.
Mutta jos muutosta elämääsi haluat, niin jätä viina. Mieti, mikä ajaa sinut juomaan. Mieti, miksi haet humalaa. Krapulattomat aamut ovat ihan parhaita! Toivottomuus vaihtui toivoksi. Se on paljon se.