Ahdistaa kokoajan

Pakko kirjoittaa johonkin.
Olen vajaa kolmekymppinen nainen, kotona asiat kunnossa ja käyn töissä.
Parisuhteessani olen onnellinen.
Silti koen olevani lähes koko hereillä oloajan ahdistunut ja tuskaistunut.

Mieli on kaiho ja voin aivan mainiosti istua yksikseni tuntikausia tekemättä tai lähes ajattelematta yhtään mitään. Normaalisti hakeudun sosiaalisiin tilanteisiin ja muutenkin pysyn liikkeessä - nyt moinen ei voisi vähempää kiinnostaa.

Pelottavinta on ehkä se että huomaan ajattelevani itsemurhaa päivittäin eikä se enää kavahduta miettiessä, lähinnä se on "ystävä" joka on siinä läsnä.

En edes tiedä miksi kirjoitin tämän.