Lapsi ei halua ulkomaille

Lähtisin. Mutkin raahattiin tuon ikäisenä joka kerta puolipakolla ulkomaille (pelkäsin lentämistä ja sitä että laiva uppoaa) ja ihan tasapainoinen musta on tullut sekä nykyisin rakastan matkustelua.

Erään ystäväperheen lapsi ei 5-vuotiaana halunnut lähteä muun perheen mukana ulkomaille. Ilmeisesti pitkä lentomatka pelotti, mutta ei muutenkaan ollut innostunut, vaikka muut perheestä yrittivät kovasti mainostaa, mitä kaikkea siellä voisi tehdä. Jäi sitten viikoksi mummolaan, ja oli kuulemma ollut paras viikko ikinä. 

Keskustelisin lapsen kanssa siitä, miksi ei halua lähteä. Pelkääkö lentämistä vai terrori-iskuja vai jotain muuta. Vai pelkääkö vain siksi, että se on jotain uutta, jota ei tunne eikä tiedä, mitä siellä on ja mitä siellä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin lapsen kanssa siitä, miksi ei halua lähteä. Pelkääkö lentämistä vai terrori-iskuja vai jotain muuta. Vai pelkääkö vain siksi, että se on jotain uutta, jota ei tunne eikä tiedä, mitä siellä on ja mitä siellä tapahtuu.

Pelkää lentämistä ja muutenkin reissaaminen hänelle uutta ja outoa.

Totta kai tuon ikäinen mukaan vain pienestä vastustelusta huolimatta. Ei osaa arvioida etukäteen mitään ja kuuluu ilmeisesti persoonallisuuksiin, joita uusi ja vieras vähän pelottaa. 

Minua vähän ihmetyttää tämä "keskusteleva" vanhemmuus nykypäivänä. Kyllä vanhemmat päättävät mitä tehdään. Toki lasta on hyvä tukea ja kuunnella, mutta ei perheen päätöksiä jonkun tokaluokkalaisen mukaan tehdä. 

Minut raahattiin lapsena pakolla matkoille. Olin niillä jatkuvasti ahdistunut, koska minua kaikki poikkeamat rutiineista ahdistavat voimakkaasti. Pelkkiä huonoja muistoja on niiltä matkoilta. Olisinpa saanut jäädä vaikka mummolaan kun vanhemmat menee matkoille... 

Aikuisena ei onneksi enää tarvitse matkustella, ja on voinut rakentaa itselleen mukavan elämän, jossa poikkeamia rutiineista on mahdollisimman vähän.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhemmat päättävät mitä tehdään. Toki lasta on hyvä tukea ja kuunnella, mutta ei perheen päätöksiä jonkun tokaluokkalaisen mukaan tehdä. 

Oikeestaan viime kädessä viranomaiset päättävät ja jos ei vanhemmille sovi niin valtio ottaa lapset itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin lapsen kanssa siitä, miksi ei halua lähteä. Pelkääkö lentämistä vai terrori-iskuja vai jotain muuta. Vai pelkääkö vain siksi, että se on jotain uutta, jota ei tunne eikä tiedä, mitä siellä on ja mitä siellä tapahtuu.

Pelkää lentämistä ja muutenkin reissaaminen hänelle uutta ja outoa.

Juttelisin lapsen kanssa kaikista yksityiskohdista. Lentämisen suhteen kannattanee kertoa esim. se, että isompi riski on ajaa autolla kolari kuin joutua lento-onnettomuuteen. Loman kulusta, hotellissa asumisesta yms. voi kertoa myös, ehkä tieto hälventää tuskaa. Jos kyseessä on aurinkoloma, näyttäisi kuvia uima-altaalta tai vesiliukumäestä tms. mikä yleensä kiinnostaa lasta. Vanhemmat tällaiset asiat päättää, mutta tunnette varmaan lapsenne. Onko lentopelko sitä luokkaa, että lapsi ottaa lentokoneen oven karmeista kiinni eikä suostu menemään sisälle ja raivoaa naamapunaisena vai voisiko yksi hyvin sujunut lentomatka hälventää pelkoa? Jos ensimmäinen vaihtoehto, en lähtisi pakottamaan.

Jos ei kerran halua, niin ei sitten! Kyllä hän kerkiää vielä reissata elämässään ihan riittävästi. Jos teidän vanhempien status on siitä kiinni, että käytte jossain ruuhkaisessa "lomaparatiisissa", niin hommaatte lapselle turvallisen hoitopaikan esim. isovanhempien tai serkkujen luona, joka tapauksessa sellaisten ihmisten luona, jotka hän tuntee hyvin ja joiden kanssa hän on läheinen. Siinähän saatte hiukan laatuaikaa parisuhteelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin lapsen kanssa siitä, miksi ei halua lähteä. Pelkääkö lentämistä vai terrori-iskuja vai jotain muuta. Vai pelkääkö vain siksi, että se on jotain uutta, jota ei tunne eikä tiedä, mitä siellä on ja mitä siellä tapahtuu.

Pelkää lentämistä ja muutenkin reissaaminen hänelle uutta ja outoa.

EIkö mieluummin kannattaisi sitten opetella uutta vähän kerrallaan? Ensin lyhyempiä matkoja jollain muulla kuin lentokoneella. Junalla, laivalla, autolla? Vaihtoehtoja on paljon muitakin kuin risteily Tukholmaan tai Tallinnaan ja muutaman tunnin kuljeskelu maissa. Sitten kun reissaaminen on muuten tuttua, on lentokoneen vuoro. Varsinkin jos pelkää lentämistä, pakottamisella voi saada aikaan paljon tuhoa. Lentopelkoon löytyy varmasti ihan oikeitakin ohjeita, mutta oleellista on edetä rauhassa ja askel kerrallaan.

Käsittämättömän paljon mielipiteitä, että lapsi itse päättää. 

Tai lässytetään ajasta ikuisuuteen jostain peloista. Ei ihme, että kaikenlaiset psyykkiset ongelmat ovat lisääntymässä. 

8-vuotias lapsi tarvitsee turvallisuutta ja turvallisuus tulee siitä, että itse ei tarvitse päättää mitään. Sen aika on sitten ehkä teininä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin lapsen kanssa siitä, miksi ei halua lähteä. Pelkääkö lentämistä vai terrori-iskuja vai jotain muuta. Vai pelkääkö vain siksi, että se on jotain uutta, jota ei tunne eikä tiedä, mitä siellä on ja mitä siellä tapahtuu.

Pelkää lentämistä ja muutenkin reissaaminen hänelle uutta ja outoa.

EIkö mieluummin kannattaisi sitten opetella uutta vähän kerrallaan? Ensin lyhyempiä matkoja jollain muulla kuin lentokoneella. Junalla, laivalla, autolla? Vaihtoehtoja on paljon muitakin kuin risteily Tukholmaan tai Tallinnaan ja muutaman tunnin kuljeskelu maissa. Sitten kun reissaaminen on muuten tuttua, on lentokoneen vuoro. Varsinkin jos pelkää lentämistä, pakottamisella voi saada aikaan paljon tuhoa. Lentopelkoon löytyy varmasti ihan oikeitakin ohjeita, mutta oleellista on edetä rauhassa ja askel kerrallaan.

On kyllä paljon tehty laivareissuja ja matkustettu junalla yms. Ne reissut ovat menneet ihan hyvin.