Muut ahtaasti asuvat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä juuri. Ei tule ainakaan hamstrattua liikaa tavaraa.

2 aikuista, kolme lasta ja 75 neliötä.

Mielenkiintoista, minkäiläiset lapset, miten olette jakaneet huoneet?

Lapset ovat 1v, 6v. ja 10v.  Kaksi nuorimmaista jakavat isoimman makkarin, esikoisella on oma huone (pieni makuuhuone). Käytännössä kaksi vanhinta kuitenkin leikkivät aina yhdessä pikkumakkarissa.

Eli teidän vanhempien makuuhuone on olohuone? Vaikka ei tuo nyt niin paha tilanne ole. Neljän lapsen kanssa sitten aika vaikeaa.

Tiedän perheen, jossa 4 lasta jakavat ison makkarin ja vanhemmilla on oma makkari. Lapset 3v-11v

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ahdistaa. Mies, minä, muksu ja 62 neliötä. Ihan kauhistuttaa se telkkarimainos, missä nelihenkinen perhe runsaine eläimineen on ahtautunut 59 neliöön ja väittää mahtuvansa sinne hienosti. Ehkä konmarittavat sitten, koska me ei meinata mahtua meidän kaksioon millään.

Teillä on yli 20 neliötä per nuppi. Tosin ehkä huonosti suunniteltu kämppä, noissa neliöisfä on jopa kolmioita. Meillä 95 neliötä, 5 henkeä. Ja on ahdasta juu, muttei nyt mitenkään ahdistavaa. Pienempäänkin pakon edessä mahduttaisiin.

Minä olen aina asunut ahtaasti. Kotona oli 73 m2 ja kuusi ihmistä. Sitten asuin parissa oppilaitoksen asuntolassa, joissa kahden hengen huoneissa oli tilaa sängyille, työpöydille ja vaatekaapeille. Työelämään siirtyessä asuin työsuhdeasunnossa kimppakämpässä, jossa jokaisella asukkaalla oli onneksi oma pieni huone. Nykyisin asun aviomieheni kanssa 55m2 saunatonta vuokrakaksiota, jossa on hyvä  ja käytännöllinen pohja.

Tavaraa ja huonekaluja on kaikesta järjestelystä ja kirpparille lahjoittamisesta huolimatta kertynyt niin paljon, että esimerkiksi olohuoneen sohvasängyn alle on varastoitu mattoja ja purettu sohvapöytä ja vitriinien päälle on pinottu kattoon asti säilytyslaatikoita. Meillä ei ole tavanomaista kerrostaloissa olevaa lämmintä varastokoppia, vaan tähän 1990-luvulla rakennettuun ja myöhemmin peruskorjattuun luhtitaloon on liitetty typerästi suunniteltu kylmä ulkovarasto, jossa olevat verkkokopit ovat hiirien temmellyskenttänä. Siellä eivät säily edes huonekalut ravistumatta. Ilman tuota mokaa meillä olisi väljempää. Eipähän tarvitse pelätä varastomurtoa, kun varastossa ei ole oikeasti mitään viemistä.

Asun kahden pienen koiran kanssa 33m2 yksiössä ja tila riittää oikein hyvin. Hyvä pohja, vähän siivottavaa, enkä osta tai kerää turhaa tavaraa. Aiemmin asuin 19m2 , mutta eläinten takia en enää niin pieneen haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Asun miehen kanssa 36neliön asunnossa, eikä ahdista yhtään. Tässä asunnossa on kuitenkin kaksi eri huonetta, eli rauhassa pääsee nukkumaan vaikka toinen valvookin. Haluamme asua kantakaupungin alueella, ja valitsimme siis sijainnin asunnon koon sijaan.

Sisustuksen kanssa on kyllä saanut vähän kikkailla, että on saatu kaikki haluamamme mahtumaan kauniisti ja toimivasti. Kaipaisin sisustuslehtiin juttuja, jossa sisustetaan pariskunnille 30-40 neliöisiä asuntoja. Täällä pääkaupunkiseudulla ainakin on varmasti paljon muita meidän kaltaisia pareja. Usein ärsyttää kun lehdissä sisustetaan 40neliön "opiskelijabokseja":...

Piti hetki miettiä, että olenko jo kirjoittanut tähän ketjuun, meillä täsmälleen sama tilanne ja samat syyt "tyytyä" pienempiin neliöihin.

Sisustus on tosiaan vaatinut aikamoista jumppaamista, ja kyllä jonkinlaista kohennusta (ja konmaritusta) tapahtuukin. Muutettiin 2 vuotta sitten ja itse muutin yli tuplasti isommasta kimppakämpästä. Silloin tuntui, ettei näin "pieneen" tilaan vaan voi tottua :D

Ei ahdista. Asun lapseni kanssa 60 neliöisessä kaksiossa. Meillä on sisustus niin, että kodissamme on käytännössä kaksi makuuhuonetta ja keittiö, kylppäri, piha.

Lapsella oma tilava huone ja itselläni olkkarista tehty makkari. Kyllä olkkarissamme on tv, läppäri jne..mutta varsinaiseen olkkarityyliin meillä ei ole sohvaa. Eli olkkarin huonekaluja ovat parisänky, kaksi lipastoa, nojatuoli, rahi, pari sivupöytää.

Keittiömme on iso ja ihana.

Harrastetaan ja tehdään paljon asioita kodin ulkopuolella niin ei seinät kaadu niskaan. Kotiin on aina kiva tulla. Tytön kavereitakin näkyy paljon kylässä, ruokapöydän ääressä <3.