Eikö ole vain hyvä että äitiys vähenee ja "katoaa"?

Mistä ihmisiä tulee jos kukaan ei saa lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmisiä tulee jos kukaan ei saa lapsia?

Afrikassa tehdään. Sieltä.

Kyllä mä asetan lasten hoitamisen palkkatyön edelle. Palkkatyö on vain välttämätön paha. Varsinkin nykyään kun postikin on valjastettu leikkaamaan nurmikot ja valvomaan liikennettä.

Lasten kasvatus on sentään palkitsevaa. On hauska seurata lasten kasvua, kehitystä ja oppimista. Tuntee itsensä paljon tärkemmäksi, hyödyllisemmäksi ja rakastetummaksi kuin palkkatyössä ikinä. T

Töissä mua ei oikeasti rakasta kukaan, tuskin edes tykkää. Työpanokseni on koska tahansa korvattavissa toisen ihmisen tekemänä. Miksi ihmeessä pitäisin sellaista jotenkin merkityksellisenä?

Lapsista voin sentään iloita ja saada vastarakkautta.

Miehet ei arvosta.. Mun mies arvostaa ja ennenkaikkea LAPSET.

Jep jep, tyypillistä naista. Rakkaus rakkaus rakkaus. Se menee aina järjen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmisiä tulee jos kukaan ei saa lapsia?

Afrikassa tehdään. Sieltä.

Aasiassa enemmän.

Tein lapset itseäni, en yhteiskuntaa varten. Mutta siinä mielessä olen iloinen äitiyden "vähenemisestä", ettei enää tarvitse valita onko äiti vai tekeekö uraa, jne.

Paljosta jää paitsi, jos ei lapsia saa. Tietysti aina ne ei tule tilauksesta jne. Lapset ovat lahja! Ajattele ei sinuakaan olisi, jos ei äitisi olisi sinua saanut! Ja miten arvokas sinä olet yhteiskunnalle. Mutta kaikkein arvoikkain olet äidillesi!

Sen verran siis että naisilla on aikaa tehdä muutakin. Miehet maailmanlaajuisesti pitävät naisen perinteistä roolia ja äitiyttä erittäin pienenä voimavarana yhteiskunnalle (tutkittu). On siis loogista luopua asioista jotka eivät tuota yhteiskunnalle mitään. Sitä kohti olen ainakin itse menossa.

Monille naisille kelpaa arvoton työ jota kukaan ei arvosta, mutta samaten aika moni herää kunnianhimoon ja haluaa olla yhteiskunnalle hyödyksi. Itselläni ei ole aikeita tehdä lapsia vaan keskitän voimani palkkatyöhön."

- En tiedä onko miehenä viisasta tunnustaa, että kyllä minä asetan läheisteni hyvin voinnin etusijalle ja vasta sitten yhteiskunnan edun. (Olisi kyllä mielenkiintoista toetää, että missä on tutkittu, että "Miehet maailman-laajuisesti pitävät naisen perinteistä roolia ja äitiyttä erittäin pienenä voimavarana yhteiskunnalle") 

Lapsia toivottavasti "tehdään" muistakin syistä kuin siksi, että ajattelee heidän tuovan tai antavan elämälle onnen ja itselle voimia. - Toki lapsista voi saa, korjaan  toivottavasti voi kokea iloa ja onnea, mutta ei minusta ole oikein viisasta asettaa lapsisen saamista ja palkkatyötä vastakkain tyyliin joko tai. Ei elämä niin musta valkoista ole.

 Sai lapsia tai ei, niin useimpien meistä on välttämätöntä tehdä töitä. (Laps(i)en saaminen toivottavasti ei ole kenellekään, mikään ohittamaton velvollisuus).  - On hienoa jos työ voi olla myös intohimo ja voi kokea siitä myös suurta tyydytystä. Mutta toisaalta työ on usein "vain" työtä, jota täytyy tehdä, tai yrittää tehdä, vaikka se ei aina mielekkäältä tuntuisikaan. Voin pienessä mielessäni nähdä sen tuskaisen työttömän, joka mielellään tekisi töitä, mutta joka ei jostan syystä ole onnistunut vakuuttamaan potenttiaalista työnantajaa siitä, että olisi saanut itselleen (palkka)työtä. Mutta tämähän ei kai koske heitä, joille työ on koko elämä ja ainoa rakkaus; silloin sitä tekee, vaikkei kukaan siitä maksaisikaan.        

Ei ole, yhteiskunta ei vain "pyöri" kuvaamallasi tavalla.

En oikein tiedä, miten äitiys voi vähetä. Galadriel väheni. Äitinä joko ollaan tai ei olla, kukin omalla tavallaan.