Lue keskustelun säännöt.
Uskotko Boudieun makuteoriaan suomalaisissa yhteiskuntaluokissa?
18.01.2017 |
Tuli mieleen tuosta sushista...
Teorian mukaanhan keskiluokka yrittää jäljitellä kuvittelemaansa yläluokkaa noudattaen hyvää kulttuuritahtoa. Alaluokan tottumukset taas määräytyvät välttämättömyyden rajoissa. Yläluokka elää tavallaan ja on vapaampi sosiaalisista normeista ja voi käyttäytyä myös rahvaanomaisesti, tietysti hillityn charmikkuuden rajoissa.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön. Esim. keskiluokka voi ostaa aivan järkyttävän kalliita ja omaan tulotasoon järjettömiä peltilehmiä, trendi-designia, luxustella ulkomailla jne, jotta olisi paremmin sosiaalisesti hyväksytty. Oma identiteetti rakentuu siis pitkälti sille, miltä näyttää "lajitovereidensa" silmin.
Kommentit (12)
Suomi ei ole mikään kulttuurivaltio. Aivan pieniä piirejä lukuun ottamatta täällä ei juurikaan odoteta ihmisten tuntevan vaikkapa klassista musiikkia tai kuvataidetta, jotka Bourdieulla ovat distinktion keinoja.
Mutta esimerkiksi muodin tai kulutustottumuksien suhteen distinktion kyllä havaitsee. Eli jos yläluokan paikalle sijoitetaan sana "muotibloggaaja" ja keskiluokan paikalle "vero modan myyjä", teorialla on yhtymäkohtia todellisuuteen.
Bourdieuhan kirjoitti myös muodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä esimerkki tuosta ilmiöstä on myös keskiluokkainen sisustus (korkeakiiltovalkoinen). Tarkoitan tällä koteja, joissa kaikki näyttää olevan samaa sarjaa ja jonka nähdessään tulee mieleen, että kaikki on kerralla kannettu sisälle. Vrt. yläluokkainen vanha raha -tyyli, jossa voi olla hyvin outoja asioita, perintöantiikkia jne. Korkeakiiltovalkoista korkeintaan joku siivouskomeron hyllylevy.
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei ole mikään kulttuurivaltio. Aivan pieniä piirejä lukuun ottamatta täällä ei juurikaan odoteta ihmisten tuntevan vaikkapa klassista musiikkia tai kuvataidetta, jotka Bourdieulla ovat distinktion keinoja.
Mutta esimerkiksi muodin tai kulutustottumuksien suhteen distinktion kyllä havaitsee. Eli jos yläluokan paikalle sijoitetaan sana "muotibloggaaja" ja keskiluokan paikalle "vero modan myyjä", teorialla on yhtymäkohtia todellisuuteen.
Bourdieuhan kirjoitti myös muodista.
Muotibloggaaja yläluokkaa? :0
Omien havaintojeni mukaan se ei pidä paikkaansa. Keskiluokka ei jäljittele yläluokkaa, vaan keskiluokalla on ihan oma maku, joka ihan erilaisiin tavoitteisiin. Esimerkkinä nyt vaikka tuo jo yllä mainittu "skandinaavinen" sisustus, jota keskiluokka toteuttaa täysvalkoisena ja yläluokka sitten satunnaisena artek-esineenä kaiken muun vuosikymmenten ja satojen aikana kertyneen sälän joukossa. Toisena esimerkkinä esim rakentaminen, jossa keskiluokka suosii huolellisesti valittua kastellitaloa ja kermansaven valmiskaaleliuunia, kun taas yläluokka raahaa tontille tutun arkkitehdin viidakkorummun tunteman kirvesmiehen ja paikallisen muurarin ja antaa näille vapaat kädet.
Ei näissä edes pyritä samaan lopputulokseen, eikä voi sanoa, että keskiluokka imitoisi yläluokkaa, koska suurin osa keskiluokasta yksinkertaisesti pitää omaa valintaansa parempana, kirvesmiestä epäluotettavana ja muurarin uniikkitakkaa rumana ja potentiaalisesti toimimattomana. Kyse ei ole pelkästään siitä,että yläluokalla on varaa sekö uniikkiratkaisuun että tarvittaessa sen korjaamiseenkin, kun taas keskiluokka joutuu tyytymään bulkkiin, vaan ihan oikeasti keskiluokkaiset eivät haluaisikaan ottaa riskiä.
"Kyse ei ole pelkästään siitä,että yläluokalla on varaa sekö uniikkiratkaisuun että tarvittaessa sen korjaamiseenkin, kun taas keskiluokka joutuu tyytymään bulkkiin, vaan ihan oikeasti keskiluokkaiset eivät haluaisikaan ottaa riskiä."
Juuri näin...Yläluokka voi ottaa riskejä, koska varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kyse ei ole pelkästään siitä,että yläluokalla on varaa sekö uniikkiratkaisuun että tarvittaessa sen korjaamiseenkin, kun taas keskiluokka joutuu tyytymään bulkkiin, vaan ihan oikeasti keskiluokkaiset eivät haluaisikaan ottaa riskiä."
Juuri näin...Yläluokka voi ottaa riskejä, koska varaa.
Mutta keskiluokka ei ottaisi riskiä, vikka olisi varaakin, koska niiden mielestä virheiden korjaaminen on noloa.
Näyttäisi aika vahvasti pitävän paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei ole mikään kulttuurivaltio. Aivan pieniä piirejä lukuun ottamatta täällä ei juurikaan odoteta ihmisten tuntevan vaikkapa klassista musiikkia tai kuvataidetta, jotka Bourdieulla ovat distinktion keinoja.
Mutta esimerkiksi muodin tai kulutustottumuksien suhteen distinktion kyllä havaitsee. Eli jos yläluokan paikalle sijoitetaan sana "muotibloggaaja" ja keskiluokan paikalle "vero modan myyjä", teorialla on yhtymäkohtia todellisuuteen.
Bourdieuhan kirjoitti myös muodista.
Muotibloggaaja yläluokkaa? :0
Tarkoittaa varmaan niitä ketkä pistää satatonnia vuodessa vaatteisiin ja sisustukseen, ei siis hottis-Juhaa yms.
No Bourdieu analysoi ranskalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa montakymmentä vuotta sitten.
Suomessa ongelmana on se, että täällä ei oikeastaan ole ollut samanlaista selkeää kulttuurista jakoa yhteiskuntaluokkiin, jotka kulttuurisilla valinnoillaan erottautuisivat selkeästi muista luokista.
Muutenkin Suomessa on itse asiassa erottautuminen ja erottuminen muista ollut ikään kuin kielletty kulttuurissa: meillähän on kaikessa aina yritetty olla samanlaisia kuin muut, valita niitä samoja marimekkoja, juoda niistä samoista iittaloista, asua niissä samoissa rintamamies- tai asuntomessutaloissa, pitää samoista taitelijoista ja muusikoista, yms. yms.
Suomessa maku on mielestäni aika pitkään ollut hyvinkin nationalismin muovaama siis.
Aika mielenkiintoista siis, että Bourdieun mukaan (tiivistettynä) yläluokka nauttii gourmetruoan mausta, keskiluokka ei nauti ruoan mausta, mutta haluaa "kurmeeta" matkiakseen ihailemaansa yläluokkaa, ja alaluokka taas pitää siitä ruoasta mihin sillä on varaa.
Suomessa hienoimmissakin ravintoloissa korkkareissa edustava taidegalleristi lösähtää kotisohvalle toisessa kädessä HK:n Blöö ja tölkki Karhu-olutta. Hallituksen mnisterinäkin toiminut naispoliitikko ramppaa metrossa Nokian kumisappaat jalassa kuten kaikki muut.
Mun mielestä Suomessa onkin varmaan vaikeampaa erottautua joukosta ilman että siitä tulisi negatiivista sanomista - "kukahan tuokin luulee olevansa?"
Jotain muutosta olen havainnut tapahatuneen viime aikoina, niin että varsinkin naisen ulkonäkö, meikki- sekä vaatevalinnat kuten myös kotien kalustus on areena, josta on alkanut (tälläkin palstalla) löytyä noita makueron kautta rakennettuja luokkakäsityksiä.
Esim. skandinaavinen valkean vaalea sisustustyyli on edelleen trendikästä Suomessa - jopa normi - kertoo alaluoksta nousseesta uudemmasta keskiluokasta. Tätä massamuotia kauhistelevat sitten omahyväisesti itsensä ylempään luokkaan ja paremman maun ihmisiksi rankkaavat. Kumpikin porukka sitten nyrpistelee nenäänsä alemalle luokalle, jotka Suomessakin kutsutaan USA:sta napatulla termillä "white trash".
Silti, koska tuloeroja ei näiden ryhmien välillä välttämättä ole, wt-luokkaiset voivat tienata paljonkin rahaa, joten kuka tahansa voi rahalla (tai osamaksulla) ostaa kaikkien luokkien tuotteita. Todellista ostamista ja kuluttamista tärkeämpää voi kuitenkin olla se mistä esittää pitävänsä eli mitä tuotteita ihailet blogissasi ja mitä kalustuksia tai laukkuja laitat instaan. Erottautuminen tapahtuu siis etenkin tuomitsemalla muiden valinnat: "Voi ei, se osti LV:n Monogramin! Mikä wt-ämmä!" Tai naureskelemalla valkeille kodeille.
Veikkaisin, että myös noiden yllä mainitsemieni kansallisten kaikkien-on-pakko-tykätä -tuotteiden arvostus on laskenut, ehkä niin että keskiluokkaiset 60+ ihmiset edelleen arvostavat "marimekko-iittalaa-teema-astiasto-arabian kipot" -maailmaa, mutta 35-55 vuotiaat tykkäävät suomalaisesta designistä valikoidusti, jos ovat retrofaneja, keräilijöitä, design-ihmisiä. Varmasti moni myös tekee numeron siitä, ettei voi sietää noita iänikuisia marimekkoja ja aaltomaljakoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bourdieu on minusta kyllä ihan vainussa. Kannattaa myös lukea
Suomalainen maku: Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen
Semi Purhonen & Jukka Gronow & Riie Heikkilä & Nina Kahma & Keijo Rahkonen & Arho Toikka
Keskiluokassakin on ylä- ja alaluokka. Kuvaus ei täysin sovi ainakaan ylempään keskiluokkaan, joka on vaurasta. Kenties se on sitten myös jo sitä yläluokkaa...
Mutta kyllä noissa jotain perää on yleisellä tasolla.