Mikä tekee kodista tai asunnosta viihtyisän tai kotoisan teidän mielestänne?

Lemmikkieläimet, karvaiset.

Vierailija kirjoitti:

Kodin henki. Köyhä koti voi olla viihtyisämpi kuin ökykoti, jossa ihmiset eivät rakasta toisiaan

Taas näitä stereotypioita - köyhässä kodissa rakastetaan mutta rikkaissa ei...

kirjat, kasvit, taulut, lämmin valo, pehmeät/lämpimät värit ja lemmikit

Tekstiilit, hyvä valaistus ja se että koti on asujiensa näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuodenaikaan sopivat tekstiilit. Pienet harkitut yksityiskohdat. Valaistuksella on iso merkitys.

Vuodenaikaan sopivat tekstiilit?? Miksi ei vaan hankkisi kerralla mieluisia niin ei tarvitse muutaman kuukauden välein vaihdella...

Itse tykkään vaihdella sisustusta mm. tekstiileillä. Kevään lähestyessä kaipaan vihreää väriä, syksyllä oranssin vivahteita, joulukuun alussa kaivan valkoista ja punaista esiin jne. Pienillä jutuilla saan vaihtelua, mutta tämä sopii myös tähän taloon, jossa luonnonvalon vaikutus elää myös vuodenaikojen mukaan. Meillä on isot ikkunat luontoon, joka vaihtaa väriä "luonnostaan".

Itselläni sinkkuna oma yksiö, mutta en osaa tehdä asunnosta kodikasta. Kotini on liian valkoinen, liian kliinisen siisti, jotenkin kolkko. Kaipaisin takkaa,jotain löhötuoleja yms. Mutta kun ei mahdu ja en osaa. Valoisa kyllä, mutta lämpö puuttuu. Liian sisustuslehdestä kopioidun oloinen. (Niistähän se onkin kopioitu). Tuntuu jotenkin kylmältä tämä valkoisuus, vaikka kyllähän se siistiltä näyttää, mutta ei kodikkaalta. Vanhemmiten olen alkanut haaveilemaan pienestä mummonmökistä, jossa maalaiselämän rustiikkia,uuni sekä elämän jäljet näkyvissä. Sellainen lämmin koti, johon olisi mukava tulla. Rahaa ei ole laittaa sisustusta uusiksi . Työt loppuivat. Uudesta ei tietoa.

Erilaiset tekstuurit tuo tilaan kodikkuutta ja lämpöä, jonkun jo mainitsema tunnelmallinen valaistus auttaa myös. Huonekasvit, taulut, muu taide, kirjat, henkilökohtaiset tärkeät/kauniit esineet kertovat omistajastaan ja tuovat lisää viihtyisyyttä. Värejä ei kannata rajata liian tiukasti (esim. musta, harmaa, punainen tai beige, harmaa, valkoinen eivät ole kovinkaan kiinnostavia yhdistelmiä) tulee liian kontrolloitu vaikutelma, jos esim kodin kirjahyllyn sisältö mätsää täydellisesti kodin "hallittuun värimaailmaan".

Tässä joitain hyväksi havaittuja juttuja :)

Mulla kodin kodikkaaksi tekee se, että en ole liikaa suunnitellut sisustusta, vaan koti on kalustutunut ja sisustunut eläessä. Jossain vaiheessa elämää kulkee jotkut esineet mukana, jotkut jää ajan myötä pois, toiset säilyy niin että niistä tulee yhä tärkeämpiä, toisille tulee uusia käyttökohteita, jne.

Mun kotona on aina tavallaan ne elementit että missä olen ollut, missä olen nyt ja mihin toivon elämän mun vievän. Joka esineellä on joku rooli mun elämässä, joku tarina, joku muisto. Olen kerännyt ympärilleni esineitä, jotka liittyvän sukuni historiaan, ammattialaani, ystäviini ja niihin kulttuureihin joiden parissa olen elänyt ja toivon joskus eläväni.

Kuitenkin aika jännää on, että kaikki esineet tuntuvat sopivan yhteen, eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Huomaan että tavallaan mun kotivaatteetkin sopivat samaan tunnelmaan. Joku punainen lanka kulkee esteettisestikin mukana.

Pinnallisesti kuvaillen, pidän siitä on on lämpimiä värejä, tummaa puuta, itämaisia kuvioita, pidän useita valoja hieman himmeinä. On pehmeitä lämpimiä luonnonmateriaaleja, tyynyjä ja sen semmoista. Tauluja, kuvia, esineitä, joihin katse kiinnittyy. Kasveja on pakko olla, jotain elävää.

Mun kodin vastakohta eli epäkodikas olisi täysin valkea, musta tai harmaa designkoti, jossa olisi minimalistinen pelkistetty tyyli, ei yhtään pehmeää nurkkaa jonne käpertyä eikä mitään persoonallista koristetta vaan jostain sisustuslehden sivuilta plokattuja detaljeja, jotka ovat tänään trendikkäitä, huomenna lähinnä noloja. Asunnossa ei olisi yhtään mukavaa tuolia eikä yhtään sopivan lämmintä ja suojaisaa paikkaa, jonka kissa valitsisi päiväunipaikakseen. Yleisvaikutelma olisi se kuin asunto olisi stailattu myyntiä varten. Ei-koti, vaan kalustettu asunto.

Pehmeitä tekstiilejä, pehmeitä valoja, pehmeitä värejä, tuttuja esineitä, turvallisia, mukavia soppia, sellaisia, joihin erkkolapsikin voisi kääriytyä mukavasti ja hiljaa vaan ladata akkuja. Se on kodikasta. Just sellaista, millaista meillä ei ole. Avara, kolho, valkoinen, väljä, miehen sisustama koti.

Kasvit, valoisuus, lemmikit, sohva jolla voi löhötä, takka, kirjahylly, akvaario, siisteys ja hyvä tuoksu. Lämmin henki.

Pikku juttuja: Ovikoriste. Riittävästi henkareita ja tuoleja. Sesonki-koristeet. Lasten askartelut tai läheisten käsityöt. Valokuvat. Torkkupeitot. Kalenteri seinällä, muistitaulu.

Kotoisa tunnelman luovat takkatuli, uninen lapsi sohvannurkassa filttiin kääriytyneenä,pari kissaa rentona löhöilemässä sohvan selkänojalla, hyvä kirja tai leffa, ja bonuksena ikkunoihin lyövä sade. Sisustuksessa lämpimiä värejä ja pehmeitä materiaaleja. Siistiä muttei kliinistä, muksut kenkiä sekasin eteisessä ja kissojen leluja siellä täällä. (Eikä jälkeäkään juoposta tauotta v**tuilevasta exästä)

- Tietty kerroksellisuus sisustuksessa, ei siis kaikki huonekalut repäisty huonekaluliikkeiden viimeisimmän parin vuoden mallistosta ja/tai kaikki huonekalut saman firman mallistoa (esim. Aallon Artekille suunnittelemia huonekaluja)). Vaikutelma huonekaluliikkeen katalogista tai julkitilasta/hotellista ei ole kodikas

- Asukkaan näköistä ja oloista taidetta. Ei tarvitse olla kallista taidetta. Esimerkiksi itse otettuja valokuvia suurennoksina tms.

- Valaistus, ei siis vain yksi kattolamppu katossa vaan myös pöytälamppuja ja jalkalamppuja.

- Erilaisia stekstuureita eli ei kaikki saman tyyppistä sileää ja/tai kiiltävää vaan mukana myös pehmeää villaa, eläväistä pellavaa jne. vaihtelua.

- Värimaailma eläväinen. Vaikka olisikin vain valkoista niin hiukan erilaisia valkoisen sävyjä. Toisaalta ei  yksiväristä myöskään

- puuhuonekaluja yhdistettynä maalattuihin.

- tykkään että kodikkaassa kodissa on verhot ikkunoissa ja mattoja lattioilla.

- pintamateriaalit on valittu niin että kestävät elämää menemättä huonoon kuntoon tai että lika näkyy liian helposti. 

Matot. Ja tarpeeksi lamppuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodin henki. Köyhä koti voi olla viihtyisämpi kuin ökykoti, jossa ihmiset eivät rakasta toisiaan

Taas näitä stereotypioita - köyhässä kodissa rakastetaan mutta rikkaissa ei...

Lue tarkemmin.

Silmiään siristelevä kissa ulkorapuilla tai asunnossa saa minut tuntemaan paikan kodikkaaksi. Valitettavasti meillä ei ole enää kissaa, kun 14 vuotta meitä ilahduttanut lemmikkimme kuoli. Jos saisimme isomman asunnon, tuo tärkein "sisustuselementti" hankittaisiin heti.

Täysi kirjahylly on toinen ja kahvin tuoksu kolmas asunnon kodikkaaksi tekevä seikka. Minulla on halpa maku, tiedän.

Värit. Ikean peruskaapit maalataan ennen kokoamista. Tapetit ovat reilusti jonkin väriset eikä mitään valkoinen-mattavalkoinen raitoja. Keittiökaapin ovetkin menivät Ikeasta suoraan maalaamoon. Nyt on just mieluinen orvokinvioletti alakaapisto.

Unohdetaan ne lehtikuvat ja mennään seisomaan maaliesimwrkkien eteen ja valitaan se mikä silmää miellyttää. Eikä mitään tehosteseiniä kahvinruskealla vaan kunnolla koko huone.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni sinkkuna oma yksiö, mutta en osaa tehdä asunnosta kodikasta. Kotini on liian valkoinen, liian kliinisen siisti, jotenkin kolkko. Kaipaisin takkaa,jotain löhötuoleja yms. Mutta kun ei mahdu ja en osaa. Valoisa kyllä, mutta lämpö puuttuu. Liian sisustuslehdestä kopioidun oloinen. (Niistähän se onkin kopioitu). Tuntuu jotenkin kylmältä tämä valkoisuus, vaikka kyllähän se siistiltä näyttää, mutta ei kodikkaalta. Vanhemmiten olen alkanut haaveilemaan pienestä mummonmökistä, jossa maalaiselämän rustiikkia,uuni sekä elämän jäljet näkyvissä. Sellainen lämmin koti, johon olisi mukava tulla. Rahaa ei ole laittaa sisustusta uusiksi . Työt loppuivat. Uudesta ei tietoa.

Kokeile lisätä vähän väriä. Todennäköisesti sulla on kaapissa jo jotain, mitä voit käyttää, ehkä torkkupeitto tai kivat lakanat, jolloin voit jättää päiväpeiton pois ja lakanat näkyviin? Tai kiva tarjotin, johon laitat pienen asetelman tai pari omenaa. Tai voit etsiä luonnosta kivoja oksia, kiviä, käpyjä tms. Omasta mielestäni myös muutama vihreä männynoksa maljakossa on kaunista, ja keväämmällä kukkivat mustikanvarvut on tosi herkkiä ja söpöjä. Onko sulla seinillä mitään tällä hetkellä?

Oman yksiöni boheemiksi kutsuttu sisustus on syntynyt ajan kanssa, elementtejä olen haaliskellut vuosien mittaan joko suunnitellusti tai sitten ne ovat itsestään tulleet vastaan. Hamstraan tekstiilejä, huonekaluja ja pikkuesineitä kirpputoreilta ja alennusmyynneistä. Aarreaittoja ovat myös tori.fi, huutokaupat ja sukulaisten ja mummolan varastot.

Tärkeää on toimiva järjestys ja siisteys. Tavarapuolella tunnelmaa asuntoon tuovat viherkasvit ruukkuineen, pienet valaisimet (jouluvalot, suolakivilamput, jalka- ja pöytävalaisimet...), maalaukset, kauniit ja värikkäät kuosit verhoissa ja matoissa sekä kipot, purkit, tarjottimet ja muut heräteostokset kirpputoreilta. Reilusti lempivärejä monessa eri sävyssä. Kaiken tämän joukossa menee sulassa sovussa myös Ikean, Finlaysonin ja Marimekon tuotteet.

Vierailija kirjoitti:

Mulle merkkaa tosi paljon, ettei ikkunat ole esim. pohjoiseen.Tykkään kun on valoisa koti.

Näin erilaisia me olemme. Minulle pohjoispuolen ikkunat olisivat taivas. Pohjoisen valo on ihastuttavan tasaista valoa, en lainkaan ymmärrä, miksi se koetaan vähäisempänä.

Suora, vahva auringonpaiste on minulle kauhistus.

Mutta asiaan. Minulle kodikkuus välittyy kodin tunnelmasta, siellä asuvien rentoudesta. Kun ihmiset ovat aidosti tasapainossa itsensä ja toistensa kanssa, se on melkein käsinkosteltavaa vieraillekin.

Katselen toki kylässä käydessäni, miltä koti näyttää, mutta en osaa nimetä mitään sellaista ulkoista tekijää, joka vaikuttaisi kodikkuuteen. Kodikkaimmat kodit ovat sellaisia, jotka on sisustettu asukkaidensa näköisiksi, vaikka itse sisustus olisi minulle minun kotonani kauhistus. Persoona saa näkyä.

Olen viihtynyt siisteissä kodeissa, muta myös sekaisissa. Likaisissa en tunne oloani kotoisaksi.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni sinkkuna oma yksiö, mutta en osaa tehdä asunnosta kodikasta. Kotini on liian valkoinen, liian kliinisen siisti, jotenkin kolkko. Kaipaisin takkaa,jotain löhötuoleja yms. Mutta kun ei mahdu ja en osaa. Valoisa kyllä, mutta lämpö puuttuu. Liian sisustuslehdestä kopioidun oloinen. (Niistähän se onkin kopioitu). Tuntuu jotenkin kylmältä tämä valkoisuus, vaikka kyllähän se siistiltä näyttää, mutta ei kodikkaalta. Vanhemmiten olen alkanut haaveilemaan pienestä mummonmökistä, jossa maalaiselämän rustiikkia,uuni sekä elämän jäljet näkyvissä. Sellainen lämmin koti, johon olisi mukava tulla. Rahaa ei ole laittaa sisustusta uusiksi . Työt loppuivat. Uudesta ei tietoa.

Onko kodissasi joku uudehko valkoinen huonekalu, josta voisit luopua, myydä vaikka Torilla?  Kävisikö sen tilalle joku elämää nähnyt vanhempi, aitopuinen huonekalu. Valkoiseen kun yhdistää vanhaa puuta, se taittaa kliinisyyden.  Torilta saattaisit löytää sellaisen samaan hintaa, millä myyt omasi?