Jos ette ole olleet onnellisia parisuhteessa, kuinka nopeasti olette ottaneet asian puheeksi?
Kauanko kannattaa pitkässä parisuhteessa odottaa ja antaa aikaa ennen varsinaista eropäätöstä?
Yli 10v suhde minulla, nyt viimeisen kuukauden on tuntunut, etten enää rakasta.. aina välillä on näitä oloja tullut, että tää on enemmän kiintymystä kuin rakkautta mutta nyt ekaa kertaa näin vahvasti tuntuu, että yksin olisi parempi. Periaatteessa suhteessa ei muuten vikaa mutta tuntuu ettei enää ymmärretä toisiamme ja en enää tunne niin kuin pitäisi..
Tässä tilanteessa on vielä se, että rakastuin toiseen mieheen. Tosin tämä tilanne on selvitetty tämän toisen miehen kanssa ja siis pettänyt en ole mutta tiedä ettei hän ole minusta kiinnostunut sillä tavalla. Tajusin kuitenkin tuon myötä, että ehkä mullekin voisi olla joku jonka kanssa tunnen jotain ja joka rakastaa ja kehuu mua. Kun oma mies ei ole paikalla, mun on helpompi olla..
Voikohan tää tästä enää muuttua?
Kommentit (13)
En ole ikinä ollut onnellinen parisuhteessa. Tosin vielä onnettomampi olen sinkkuna, joten tämä on as good as it gets. Muutos ei ole aina muutosta parempaan suuntaan ja eroamalla en voittaisi mitään
Onko peli jo menetetty oman miehesi suhteen ap? Jos on satavarma, ettei halua jatkaa, niin se on jo vastaus sinällään.
Mä otan ongelmat puheeksi ihan muutaman päivän kuluessa oman mieheni kanssa, mutta rakastan pohjimmiltani ja haluan, että suhde toimii ja on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Onko peli jo menetetty oman miehesi suhteen ap? Jos on satavarma, ettei halua jatkaa, niin se on jo vastaus sinällään.
Mä otan ongelmat puheeksi ihan muutaman päivän kuluessa oman mieheni kanssa, mutta rakastan pohjimmiltani ja haluan, että suhde toimii ja on hyvä.
Kun mä en ole varma. Toisaalta on olo, että en edes halua parantaa suhdetta mutta toisaalta tuntuu että olisihan se helpompaa jäädä tähän suhteeseen.. materian ja lasten puolesta. Omakotitalo ja lainaa löytyy..
Ja mitä jos kadun eroa myöhemmin?
Kuukausi pitkässä suhteessa on liian lyhyt aika. Sulla ei ole kiire mihinkään, anna asialle aikaa, itsellesi, miehellesi ja lapsillesi. Nämä tunteet ovat normaaleja ja ne menevät ohi, joko itsestään tai käsittelemällä puolison/ terapeutin kanssa tai jos eivät, mietit sitten uudestaan.
Mä koin ottavani sitä koko ajan puheeksi useiden vuosien ajan, mutta ilmeisesti en ollut tarpeeksi selkeäsanainen, koska miehelle tuli silti yllätyksenä kun halusin erota. Hän oli vain jotenkin kuitannut kaikki ne puheeni valituksena joka on minun oma ongelmani, ei mitenkään itseensä liittyvänä.
Nykyään suomalaisella naisella on vaan haluja ja vaatimuksia, vitut miehen tunteista, koska musta nyt vaan naisena tuntuu tälle. Vittu mitä paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään suomalaisella naisella on vaan haluja ja vaatimuksia, vitut miehen tunteista, koska musta nyt vaan naisena tuntuu tälle. Vittu mitä paskaa.
No eiköhän sitä miehet yhtälailla ota eroja
Pitkässä suhteessa on ihan normaalia ihastua toiseen, tuntea puoliso vaan kumppaniksi jne.
Mieti kuitenkin että tekisikö se ero nyt sitten elämästäsi parempaa? Ihan varmasti? Aina tulee uusia ihastumisia, uuden suhteen kiima, ja taas sitten erotaan. Jollei sitten käy niin, ettei ikinä löydäkään kelvollista uutta.
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä suhteessa on ihan normaalia ihastua toiseen, tuntea puoliso vaan kumppaniksi jne.
Mieti kuitenkin että tekisikö se ero nyt sitten elämästäsi parempaa? Ihan varmasti? Aina tulee uusia ihastumisia, uuden suhteen kiima, ja taas sitten erotaan. Jollei sitten käy niin, ettei ikinä löydäkään kelvollista uutta.
Tämä on kyllä totta
En ole ollut koskaan parisuhteessa, mutta ajattelisin, että asia kannattaa ottaa puheeksi heti. Eikä niin, että ensin mietitään asiaa omassa päässä ja sitten kun eropäätös on lopulta tehty, se tulee toiselle järkytyksenä.
Hop