Millainen mies jättää äidin ja vauvan :(

Voimia sinne. Lapsen ja puolison jättää keskenkasvuinen ja vastuuta välttelevä mulkku joka on joko alkanut katumaan perheen perustamista tai sitten joutunut tilanteeseen tahtomattaan

Helposti jos nainen on huijannut miehen isäksi

Naisena on pakko hyväksyä, että tuo on aina riskinä jos päättää lapsia hankkia, vaikka olisi kuinka ihana mies joka "ei ikinä tekisi sellaista". Lastentekoa pitää oikeasti miettiä siltä kannalta, pärjäisikö myös yksinhuoltajana (lapsiluvun, talouden, turvaverkon yms. kannalta). Raadollista, mutta totta.

Tarkoitan tilanteita, joissa ketään ei ole huijattu isäksi eikä kuvioissa ole esim. pettämistä. Ap.

Keskenkasvuinen ja munaton äijä sellaista tekee. Voimia sinulle ja muillekin jotka siinä tilanteessa ovat <3

Vierailija kirjoitti:

Voimia sinne. Lapsen ja puolison jättää keskenkasvuinen ja vastuuta välttelevä mulkku joka on joko alkanut katumaan perheen perustamista tai sitten joutunut tilanteeseen tahtomattaan

No ei se kenestäkään mulkkua tee jos ei halua lasta. Nuo asiat pitäisi yhdessä päättää. Vastuu on näissä asioissa naisella ja seuraukset kantaa nainen lapsenteko oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Mies ei paljoa pysty näihin vaikuttamaan, joten turha syyttää miehiä.

Tiedän tapauksen, jossa mies jätti juuri lapsen saaneen naisen toisen naisen takia. Pitää olla aika yksinkertainen nainen, joka lähtee tuollaisen ällötyksen mukaan. No, petti se kävelevä mulkku (eli tämä mies) sitten tätäkin naista, taitavat silti vielä olla yhdessä + 2 muksua. Hyi helvetti!

Entä jos äiti haluaa ettei isä ole missään tekemisissä lapsen kanssa, tai isä ei edes tiedä lapsesta. Onko silloinkin mies vastuuton mulkku?

Se on mies, joka ei ole sitoutunut parisuhteeseen tai perheeseen. Minä aina ihmettelen, millainen nainen väen väkisin tekee lapsen tuollaisen miehen kanssa.

Äitiys tai raskaus ei vielä tee naisesta parempaa puolisoa tai paranna suhteen mahdollisia ongelmia. Todella raukkamaista on se, jos lasta on suunniteltu ja yritetty yhdessä, ja sitten mies lähtee - silloin rikkoo törkeällä tavalla yhteisen sopimuksen, että perustetaan perhe, eikä kumpikaan osapuoli olisi välttämättä hommaan lähtenyt, jos olisi etukäteen tiennyt, että toinen livistää. Jos taas lapsi on vahinko, voi raskaus tai vauva herättää miettimään vakavasti, mitä haluaa tulevaisuudeltansa. Jos suhteessa on ollut miehen mieltä kaihertavia ongelmia, voi yllätysraskaus saada miehen tajuamaan, ettei tosiaan halua jakaa tuon naisen kanssa loppuelämäänsä. Silloin lienee parasta valita etäisyys.

Mutta tosiaan, jos lasta on yhdessä haluttu ja yritetty, pitäisi olla todella painavat syyt, että toisen jättää. Tarkoitan lähinnä henkistä tai fyysistä väkivaltaa, pettämistä, alkoholismia jne. Siinä vaiheessa ei pikkusyistä enää sovi lähteä. Toisaalta se, että on itse raskaana tai puoliso on raskaana, ei oikeuta käyttäytymään loukkaavasti tai ilkeästi toista kohtaan sillä verukkeella, että "tuo tässä on joka tapauksessa se sika, jos minut jättää, ei hän niin voisi tehdä".

Sellainen mies, jonka toivetta abortin suhteen ei kuunneltu.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos äiti haluaa ettei isä ole missään tekemisissä lapsen kanssa, tai isä ei edes tiedä lapsesta. Onko silloinkin mies vastuuton mulkku?

No silloinhan tilanne on ihan eri, koska mies ei ole silloin tietoisesti jättänyt lasta ja naista? 😂 Luetun ymmärtämistä kehiin

Ahdistaa miten miehiä kohdellaan lapsenteko asioissa(En puhu ap:sta).

Pliis älkää tehkö lapsia jos ette ole tarpeeksi varmoja suhteen toimivuudesta.

Pliis ajatelkaa sitä lastakin minkälaiseen tilanteeseen sen tuotte.

Pliis ottakaa miehenkin mielipide huomioon, älkääkä toimiko ajatuksella "Minulla on oikeus".

Tämä on oikeasti surullista luettavaa miten tähän suhtaudutaan.

Kusipäät on asia erikseen. Niitä on yhtä paljon niin miehissä kuin naisissakin.

Tiedän että miinusta satelee, mutta toivon sydämeni pohjasta että ajattelisitte asiaa lapsen ja miehenkin kannalta.

Mutta siis tilanteessa missä mies on nimenomaan halunnut sitä lasta? Ja raskautta on ihan yhteisestä päätöksestä ja halusta yritetty?

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis tilanteessa missä mies on nimenomaan halunnut sitä lasta? Ja raskautta on ihan yhteisestä päätöksestä ja halusta yritetty?

No muut taustatekijät sen kertovat, onko teko mieheltä kohtuuton ja törkeä. Uudenlaiset olosuhteet, pikkulapsiarki ja väsymys, osaltaan muuttavat parisuhdetta, ja sen luulisi jokaisen aikuisen ihmisen käsittävän. Jos mies jättää naisen ja lapsen ns. tavanomaisten vauvaperheen arjen muutosten ja vaikeuksien takia, ei hän saa ainakaan minulta sympatiapisteitä. Eikä siinäkään tapauksessa, jos mies on hankkinut tieten tahtoen lapsen suhteeseen, jossa oli jo ennestään vaikeuksia. Mutta ei raskaus ja pikkulapsiarki tietenkään poissulje sitä, että toinen muuttuu puolisona huomattavan negatiiviseen suuntaan. Esim. ilkeys, kylmyys, vähättely, henkinen tai fyysinen väkivalta jne. saattavat tulla kuvaan milloin tahansa, ei lapsi tee kaikista naisista parempia ja jalompia ihmisiä. Jos kyse on siitä, että toinen ei enää välitä toisen olosta ja tunteista, ja tilanne oli ennen raskauden yrittämistä vielä normaali, ymmärrän erohalun, vaikka olisikin yhteinen lapsi. Jos taas kyse on tavallisista pikkulapsiperheen kiireistä ja kinasteluista, mutta puoliso silti yrittää parhaansa, on eroaminen mielestäni itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Se on mies, joka ei ole sitoutunut parisuhteeseen tai perheeseen. Minä aina ihmettelen, millainen nainen väen väkisin tekee lapsen tuollaisen miehen kanssa.

Mistä tämänkin tietää etukäteen? Esimerkiksi minut mies jätti kun olin viimeisilläni raskaana. Oltiin juuri ostettu uusi asunto, lastakin tehtiin pari vuotta (eli miehellä olisi ollut aikaa sanoa ettei haluakaan jälkikasvua). Suhdetta/avioliittoa takana liki yhdeksän vuotta.

Ja yhtäkkiä mies ei halunnutkaan perhe-elämää, ei ollut kuulemma häntä varten. Eikä ole sen jälkeen ukkoa näkynyt, lapsi ei ole siis kertaakaan tavannut isäänsä. 

99% Näistä on provoja .

Ja nainen saa katsoa peiliin, jos mies jättää. Tämäkin oli muuten provo.

Onko mitään yksiselitteistä tekijää? Ystäväni mies lähti kun lapsi oli 8 kkn ikäinen. Olivat olleet yhdessä lukiosta lähtien, naimisissa yli 10 v, lapsen saivat yli kolmekymppisinä.

Voi vain arvailla syitä. Yhden tiedän varmaksi: kun on ollut pitkään kaksin, tykännyt mennä silloin kun huvittaa, muutos vauva-arkeen on todella iso.

Rohkea mies joka uskaltaa tehdä itsenäisiä päätöksiä välittämättä yleisestä mielipiteestä.

Uskaltaa myöntää itselleen virheen tapahtuneen. Sen sijaan, että kärsisi vähintään seuraavat 18-vuotta, tavoittelee onneaan muualta ja toteuttaa näin ollen monen mielestä elämän tarkoitusta.