Nyt apua! :( Kaikki yliarvioivat kykyni ja osaamiseni jatkuvasti

Missä kuvittelet itsesi 5 vuoden kuluttua? Jos et viihdy johtopallilla, niin tiedosta se.

T.akateeminen yötyö-postilainen, aidosti viihtyvä

No sitten vaihdat työtä. Mikä tässä nyt oli ongelma?

Kannattaa sitten siirtyä vähemmän vaativaan hommaan, jos nykyinen työ stressaa. Itsekin olen juuri tehnyt näin, ja olen tyytyväinen. Tunnen itseni, on ollut sen verran vastoinkäymisiä elämässä, etten enää kestä kovaa stressiä.

Pääasia ei ole mitä muut ajattelevat vaan se, että itse voit hyvin.

1: En todellakaan osaa sanoa, missä olen viiden vuoden päästä. Urakehitykseni on ollut huiman nopeaa ja tittelet vaihtuneet tiuhaan. Juuri kun olen oppinut jonkin asian ja saanut fiiliksen, että nyt jopa osaan tämän, on titteli vaihtunut ja hommat vaihtunut vaativammaksi.

2: Tämä on todellakin usein mielessä. En tiedä, olisiko oikea ratkaisu hakea oman alan "helpompiin hommiin" vai vai kokeilla jotain ihan muuta.

-AP

Mistään huijari-syndroomasta ei siis ole kyse?

http://www.ksml.fi/teemat/sunnuntaisuomalainen/Kolumni-Kohta-kaikille-p…

Impostor syndrome.

Vaihda vaan siivoojaksi, jos se tekee sut onnelliseksi, mutta tiedosta tämä: olet tarpeeksi hyvä ansaitaksesi kiitokset. Kukaan muu ei ole sen kummoisempi. Ongelma on pääsi sisällä, sulla on itsellesi naurettavat standardit, etkä huomaa muiden virheitä vaan kuvittelet, että olet ainoa joka ei osaa kaikkea. Kuvittelet et muut menestyneet ovat lahjakkaita ja olet ainoa, joka joutuu tekemään paljon töitä. 

Suosittelen terapiaa. Se auttaa todennäköisemmin kuin työpaikan vaihtaminen.

On olemassa jokin syndrooma tms. jossa ihminen aliarvioi jatkuvasti omaa suoritustaan, eikä osaa ottaa aitojakaan kehuja vastaan, vaan kokee että ei ole niitä ansainnut ja ahdistuu.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sitten siirtyä vähemmän vaativaan hommaan, jos nykyinen työ stressaa. Itsekin olen juuri tehnyt näin, ja olen tyytyväinen. Tunnen itseni, on ollut sen verran vastoinkäymisiä elämässä, etten enää kestä kovaa stressiä.

Pääasia ei ole mitä muut ajattelevat vaan se, että itse voit hyvin.

Sama juttu. Valmistumisesta kymmenen vuotta painoin töitä tukka putkella. Ensin meni kiinnostus yhteiskunnallista statusta, sitten rahaa ja lopulta koko työtä ja alaa kohtaan. Halusin ennen kaikkea aikaa nauttia perheestä ja harrastuksista. En lopulta kovin kauas aiemmasta vaihtanut, mutta sen verran kuitenkin, että nyt on työaika 9-5, kukaan ei soittele iltaisin, viikonloppuisin ei tarvitse tehdä työasioita eikä työmatkoille tarvitse vaivautua.

Ap valoita vähän perheesi ja vanhempiesi taustaa se selittää näitä enemmän kuin usein. Myös toiseen suuntaan. Sotakarkureitten monenkin polven perillisiä kohdellaan edelleen huonosti väitän.

Nyt siis ajattelet, että olet itse oikeassa ja kaikki muut ympärilläsi ovat väärässä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että olisi todennäköisempää, että muilla ympärilläsi olisi oikeanlainen käsitys saavutuksistasi ja sinun omassa minäkuvassasi on korjattavaa? Että itse vaadit itseltäsi kohtuuttomia, ja muiden mielestäsi sinun osaamisesi ja tekemisesi riittää ihan hyvin? Työelämässäkään kun kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, sellainen ihan ok kasimiikka enimmäkseen riittää.

En usko, että siirto helpompiin tehtäviin välttämättä auttaa - jos ja kun ongelma on huijarisyndrooma ja omat riittämättömyyden tunteet, helpommissa tehtävissä helposti vain ajattelet, että näin tässä tietysti kävi, tietenkään en ollut riittävän hyvä vaativiin tehtäviin. Mieluummin suosittelisin terapiaa tai työnohjausta tai ihan yksinkertaisesti juttelua ystävien kanssa. Kuvitteletko, että hekin valehtelevat sinulla, kun sanovat, että sinä riität juuri tuollaisena?

Vierailija kirjoitti:

On olemassa jokin syndrooma tms. jossa ihminen aliarvioi jatkuvasti omaa suoritustaan, eikä osaa ottaa aitojakaan kehuja vastaan, vaan kokee että ei ole niitä ansainnut ja ahdistuu.

Eiköhän tässä ole kyse ihan vanhasta kunnon humblebragista. Huiman nopeat urakehitykset ja urheilusuoritukset sun muut mainittu.

Onkohan sulla kuitenkin jokin syvempi ongelma,kun koet kaikesta huolimatta,että tavallaan "huijaat"muita (olemalla kyvykäs ja lahjakas)

Mistä mahtaa johtua tälläinen toimitatapamalli?

Olet varmasti sitä,tietysti kovan työn takia myös.Voi olla,että alan vaihto johonkin siivoustyöhön tuskin muuttaa tilannetta,koet vaan siinä toisentyyppistä ahdistusta.

Toisaalta jos nykyinen työ kuormittaa likaa niin ehkä kannattaa yrittää rikkoa tämä kyvykäs ja lahjakas "kupla"...ei ihminen mikään kone ole,joillakin on vain vaikea tiedostaa ja myöntää ja sitten ollaan jo burnoutissa.

Olin just tulossa linkkaamaan tuota huijari-syndroomajuttua mikä on pari viestiä ylempänä!

Arvaan, että olet nätti nuori nainen? Ei tuollaista nuoleskelua mies tai vähemmän viehättävä nainen saa. Vähän sillä lopulta on tekemistä kykyjen kanssa.

Jos olisit menestyvä mies, nauraisit partaasi, ottaisit tyytyväisenä vastaan "liian vaativat" työt ja pistelisit naama pokerilla menemään omia aivoituksiasi, olivat miten keskinkertaisia hyvänsä. Sille on syy, miksi miehet keskimääein etenevät uralla paremmin ja se on se, että he eivät ajattele koko ajan sitä, ovatko tarpeeksi hyviä, vaan antavat palaa tilaisuuden tullen. Mitä siitä vaikka joku muu olisikin pätevämpi, valta on nyt minulla!

Vakavasti ottaen terapia voisi auttaa: siinä saisit mietittyä, mitä oikeasti tahdot, mikä sulle sopii ja mikä ei ja mitä on ylipäätään realistista odottaa omalta suoritustasolta. Milloin on lupa olla tyytyväinen?

Se että sinua kehutaan, tarkoittaa että ihmiset arvostavat sinua sellaisena kuin olet. Ei se tarkoita että sinun oletettaisiin olevan maailman paras, vaan riittävän hyvä niihin kehuihin. Pelkäätkö usein epäonnistumista tai toisten odotusten pettämistä? Kannattaa jutella näistä tuntemuksista ammattitaitoiselle terapeutille.

Yleensä naisilla toi menee toisinpäin, joten jo sen vuoksi pysy siellä johdossa, älä vaihda siivoojaksi. Jos on yliarvostettu, niin hyvä tuuri ja sattuma on osunut, ja sit väitän et imago.

Enpä ollut ennen kuullutkaan huijarisyndroomasta, mutta pikaisen googletuksen perusteella tunnistan kyllä oireet. Itseasiassa hyvinkin moni asia täsmää - mm. odotan kokoajan "paljastumista", eli sitä, että jonain päivänä jossain palaverissa kaikki tajuaa että hei tuo olekkaan niin hyvä.

Totta myös on, että vaadin itseltäni paljon. Tietämättömyys ja osaamattomuus ahdistaa ja pyrin kasaamaan itselleni edes perustaidot mahdollisimman monella osa-alueella. Jos kotirouvana oleva kaverini juoksee puolimaratonin nopeammin kuin, minä niin luontainen reaktioni on lisätä treenimäärää. Huippulahjakas työkaverini koodaa ja muokkaa ohjelmia toimimaan mieleisellään tavalla. Tuntuu, että minunkin pitäisi, vaikka hän mielellään auttaa ja muokkaa niitä toiveitteni mukaisesti.

Joskus sitten kahvipöydässä satun osallistumaan keskusteluun peräkanaan vaikkapa nippelitietoihin sote-uudistuksesta (jutun perusteella jonka juuri luin lehdestä), kommentoimaan autoni tyyppivikoja (jotka katsastaja minulle selitti) tai kertomaan kuinka magnesium helpotti lihassärkyäni (lääkäri-ystävä suositteli). Tuloksena ihmiset ihmetteletvät, kuinkas sä nyt tuonkin tiesit. Yleensä kadun, että avasin edes suuni. Enhän mä nimittäin oikeasti sitä tiennyt. Joku vaan kertoi sen, omaksuin ja muistin asian. 

-AP

Kärsit selvästi huijarisyndroomasta. Siitä löytyy hyvin paljon tietoa ja myös ohjeita eroon pääsemiseen. Ainakin jos googletat englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä naisilla toi menee toisinpäin, joten jo sen vuoksi pysy siellä johdossa, älä vaihda siivoojaksi. Jos on yliarvostettu, niin hyvä tuuri ja sattuma on osunut, ja sit väitän et imago.

Nuoria naisia yritetään kissojen ja koirien kanssa metsästää ja nostaa ylöspäin ainakin talouden alalla. Jatkuvasti on mediassa juttuja nuorista menestyjänaisista ja naisia tuodaan esille muutenkin aivan eri tavalla (mediahan esimerkiksi villiintyi täysin, kun erääseen pankkiin tuli nätti nainen pääekonomistiksi), kaikenlaisia vain naisille tarkoitettuija rekrytointitapahtumia ja uraohjelmia on loputtomasti, oman kokemukseni mukaan kahdessa aiemmassa miesvaltaisen alan firmassa valittiin aivan tietoisesti harjoittelijoiksi ja vastavalmistuneiksi aina nainen miehen sijasta jos kyvyt ovat edes lähellekään samaa tasoa ja niin edelleen. En mitenkään ihmettele ap:n kokemuksia, jos kyseessä on nainen.