Miksi naiset rakastavat Titanic -leffaa niin paljon?

No koska Leo. <3

Tosin ikävän lopun takia ei tee mieli katsoa kun puoleen väliin saakka.

Mainittakoon vertailun vuoksi, että naisten puutteesta ei varsinaisesti kärsinyt kyllä se Costa Concordian pellekapteenikaan.

Mä tykkään siitä elokuvasta, mutta se rakkaustarina on minulle sivujuoni. T.Titanic-fani

Muistan sen kesän, kun Titanic tuli ensi-iltaan. Kaverit ravasivat katsomassa sitä. Useita näytöksiä.. Yrittävät saada mua mukaan, mutten halunnut, ei kiinnostanut. "se laiva uppoaa ja päälle on liimattu joku diipadaapa tarina". "mitä sä voit olla noin kylmä?!" . Ehkä olen, ehkä en, mutta mieluummin menen kattomaan vaikka Indepence Day sillä aikaa, kun te määrytte taas Jackin perään. ;)

Mä katselin ekaa kertaa Titanicin uppoamisen 100 v vuotena (2012), kun 10v tytär halusi katsoa sen. Ei se leffa huono ollut, muttei hyväkään, tylsä. Sain mielihyvän tiedosta, että olin ollut oikeessa. Se laiva uppos rakkaustarinan siivittämänä.

N44

Vierailija kirjoitti:

Mainittakoon vertailun vuoksi, että naisten puutteesta ei varsinaisesti kärsinyt kyllä se Costa Concordian pellekapteenikaan.

Vertaatko sitä sitten Titanic-laivan kapteenin, Edward Smithin  (vähän tunnettuun ) sukupuoli-,tai avioelämään , vai mistä ihmeestä  tuo heitto mieleesi tuli ja millä tavalla se nyt mielestäsi sitten liittyy Titanicin haaksirikkoon ?

En ole elokuvaa koskaan katsonut, joten en kommentoi sitä. Onhan se ajatuksena hassu, että toivoisin miehen kuolevan vuokseni. Tavallinen ihminen ei tuollaiseen tilanteeseen joudu.

Jos lapseni olisivat olleet hengenvaarassa, niin heitä olisin puolustanut hengelläni. Jos Suomessa syttyisi sisällissota, niin tietenkin yrittäisin saada poikani turvaan pois Suomesta, ettei heidän tarvitsisi sotia.

Minä olen 30 vuotias mies ja pidän siitä elokuvasta edelleen. Se on laadukkaasti tehty elokuva todellisesta katastrofista ja aidontuntuinen kuvaus menneestä ajasta. Se Jackin kuolema siinä lopussa on vain yksi pieni osa sitä elokuvaa, siinä on kolme tuntia tavaraa ennen sitäkin. Tuntuu että sitä elokuvaa on muotia inhota, ikäänkuin se olisi jokin kannanotto siihen millainen ihminen on tai ei ole, tykkääkö Titanicista vai ei. Suurille menestyselokuville käy usein helposti niin, että niistä tulee ikäänkuin kliseisiä, eräänlainen merkkipaalu, johon muita samantyylisiä elokuvia verrataan jolloin siitä tykkääminen ei ole enää coolia. Monet näkee sen vain rakkaustarinana, minä näen sen paljon muunakin. Siinä tulee tunne, kuin oikeasti pääsisi käymään sillä legendaarisella laivalla, joka ei koskaan ehtinyt purjehtia loppuun edes neitsytmatkaansa ja joka oli merenpohjassa yli 70 vuotta, ennen kuin se löydettiin. Se laivan hidas ja jotenkin arvokas tapa upota tarjoaa puitteet aika jännittävälle eloonjäämiskamppailulle keskellä öistä Atlanttia.

Vierailija kirjoitti:

En ole elokuvaa koskaan katsonut, joten en kommentoi sitä. Onhan se ajatuksena hassu, että toivoisin miehen kuolevan vuokseni. Tavallinen ihminen ei tuollaiseen tilanteeseen joudu.

Jos lapseni olisivat olleet hengenvaarassa, niin heitä olisin puolustanut hengelläni. Jos Suomessa syttyisi sisällissota, niin tietenkin yrittäisin saada poikani turvaan pois Suomesta, ettei heidän tarvitsisi sotia.

Eikö yhtään edes kiinnosta katsoa, onhan se nyt jo lähes yleissivistykseen kuuluva juttu katsoa tuollainen elokuva?

Olen aikuinen nainen, ja Titanic on yksi lempileffoistani. Suurin syy siihen on, että elokuvaan liittyy eräs tärkeä muisto minulle rakkaasta ihmisestä. Toinen syy on se, miten Rose kasvaa henkisesti elokuvan aikana ja miten toisten ihmisen sattumanvarainen tapaaminen voi vaikuttaa elämään (Rose kasvaa hienostopennusta rohkeaksi aikuiseksi naiseksi, joka  löytää vapauden  hallita omaa elämää). Ja kyllä, Rose löytää myös rakkauden (vaikka rakkaan kanssa yhdessä oleminen onkin ohimenevää). Erityistä leffassa on myös se, miten Rose on jo rohkea ja vahva ennen Jackin tapaamista. Rakkaus Jackiä kohtaan mielestäni tuo sen rohkeuden ja periksiantamattomuuden pintaan (Rose ei lopeta Jackin tapaamista Calista tai äitinsä käskyistä huolimatta, hyppää takaisin uppoavaan laivaan ja ottaa sen riskin että itsekin kuolee sekä pitää kiinni viimeisestä lupauksestaan Jackille eikä anna periksi). 

Myös oikeana historiallisena tapahtumana Titanicin uppoaminen on aika kiehtonut minua. Ja vielä se, että leffassa on monia muita itseäni paljon miellyttäviä asioita joita muodostuu erinomainen kokonaisuus (hyvät näyttelijät, hienot lavasteet, tunnusmusiikki yms...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole elokuvaa koskaan katsonut, joten en kommentoi sitä. Onhan se ajatuksena hassu, että toivoisin miehen kuolevan vuokseni. Tavallinen ihminen ei tuollaiseen tilanteeseen joudu.

Jos lapseni olisivat olleet hengenvaarassa, niin heitä olisin puolustanut hengelläni. Jos Suomessa syttyisi sisällissota, niin tietenkin yrittäisin saada poikani turvaan pois Suomesta, ettei heidän tarvitsisi sotia.

Eikö yhtään edes kiinnosta katsoa, onhan se nyt jo lähes yleissivistykseen kuuluva juttu katsoa tuollainen elokuva?

En tykkää onnettomista lopuista.

Vierailija kirjoitti:

Oma teoriani on että naiset salaa haluavat että mies kuolee heidän vuoksi, tekee ultimaattisen uhrauksen naisen eteen. Aika sairasta mielestäni että naiset ajattelevat näin. Kyllähän aina kun USA:ssa on jokin ampumisvälikohtaus niin naiset kilpaa ovat median edessä kertomassa, miten uhrauksellisesti heidän miehensä otti luodin naista suojellakseen.

Voisitko laittaa linkkejä näihin tapauksiin, missä naiset pvat median edessä kertomassa miehen uhrautuvuudesta? Kymmenenkin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen kesän, kun Titanic tuli ensi-iltaan. Kaverit ravasivat katsomassa sitä. Useita näytöksiä.. Yrittävät saada mua mukaan, mutten halunnut, ei kiinnostanut.

Suomen ensi-ilta oli kyllä 16.tammikuuta...