Miksi niin monet haluavat kiusata pienempiään? Tuleeko siitä hyvä mieli?

Samaa olen miettinyt. Ehkä se johtuu siitä, että jos on paljon ikäeroa, yhteisiä leikkejä on vaikea keksiä ja "liika yrittäminen" isomman taholta menee kiusaamiseksi. Tai sitten isommasta on vaan kiva todistella olevansa isompi ja vahvempi?

Lisäksi on mielenkiintoista, suorastaan kutkuttavaa, seurata, miten toiset reagoivat tiettyihin ärsykkeisiin. Joskus vieläkin tulee sellaisia ihme tuntemuksia, että toiset ihmiset ovat vain esineitä ilman tunteita. Tosin en luonnollisesti kiusaa ketään, vaikka tuollainen kuvailemani tunne tulisikin.



Itse asiassa en lapsenakaan ollut kiusaaja kuin satunnaisesti, vaan kiusattu. On vain tullut tuollaisia tuntemuksia, joita epäilen olevan myös monilla kiusaajilla. Jotenkin empatia vain on hetken kokonaan poissa käytöstä.