Unettomuus!

Unirytmi säännölliseksi myös viikonloppuisin ja kirjan tai naistenlehden lukemista ennen nukkumaanmenoa sängyssä. Kirkasvalolamppu auttaa pimeänä vuodenaikana ja silloin juon kahvia vain aamulla, muulloinkaan en enää puolenpäivän jälkeen. Sängyssä voit ennen nukahtamista kuvitella olevaa itsellesi mieluisassa paikassa, vaikka mökillä tai kuvitella käveleväsi todella hitaasti askel askeleelta reitin vaikkapa lapsuuden rakkaaseen paikkaan kuten mummolaan.

Älä turhaan stressaa jos uni ei tule. Näillä opein minä olen selvinnyt unettomuudestani.

Tarkemmin ottaen näin: Olen kärsinyt lapsuudesta alkaen unettomuudesta ja olen yöt enemmän valveilla kuin unessa ja herään varmasti jos joku tulee huoneeseeni tai liikkuu asunnossa. Stressasin asiasta ja vaihdoin nukkumapaikkaa olohuoneen sohvalle, ym. No sitten lähdin usean vuoden ulkomaan komennuksella eroon perheestäni. Yksin asuessani minulla ei ollut mitään muita velvollisuuksia kuin käydä töissä, niinpä yksinkertaisesti lopetin unettomuudestani huolehtimisen. Kävin nukkumaan normaalisti herätysaika -8 tuntia ja jos uni ei tullut niin mietin levollisena sängyssäni syntyjä syviä ja päätin että nukun sitten päikkärit kun tulen töistä jos väsyttää. Usein myös nukuin nuo päikkärit.

Olen onnistunut säilyttämään saman asenteen myös kotiin palattuani, eikä unettomuuteni / huonounisuuteni vaivaa minua enää pätkääkään. Tiedän että voi nukkua univelan pois sopivan hetken tullen, se tieto riittää.

Aluksi tietysti tuli apuja lääkkeistä, mutta sitten ne menettivät tehonsa. Valvon välillä yön tai kaksi putkeen. Yleensä siirryn olkkariin lukemaan ja yritän olla piittamatta asiasta. Kelloa on turha vilkuilla. Nukutaan sitten seuraavana yönä.

En käytä läppäriä klo 21 jälkeen, en juo kahvia klo 14 jälkeen, liikun kohtuullisen paljon, on kirkasvalolamppu, teen rentotutusharjoituksia jne. Päivällä en osaa nukkua enkä ota päikkäreitä.

Mielestäni kohdallani kyse on pari vuosikymmnetä ellei pidempäänkin jatkuneesta stressistä, joka helpottaa joskus pidemmän loman aikana, mikäli pääsen pois kotiympyröistä. En ilmeisesti saa mieltäni rauhoittumaan kunnolla. Lisäksi vaikuttaa siltä, että kerrostaloasuminen ei ole minun juttuni. Havahdun tuon tuostakin kaikenlaisiin kolinoihin ja hissin ujellukseen silloin, kun sitä unta saan.

Minäkin olen vain oppinut hyväksymään sen, ettei uni aina tule. Silloin pidän silmiä kiinni, yritän ajatella mukavia, rentotua ja lepuuttaa silmiä. Olen huomattavasti virkeämpi seuraavana päivänä eikä silmiin satu samalla tavalla, jos olen vähintään pitänyt niitä kiinni. Joskus kuuntelen kuulokkeilla audiokirjaa, jos alkaa muuten turhauttaa ja kyllästyttää hereillä makaaminen. Pääasia, että lepää, vaikka ei nukkuisikaan.

Säännöllinen liikunta, täysi kofeiinittomuus ja lukeminen sängyssä auttavat jonki verran. Samoin se, ettei anna itsensä nukkua edes viikonloppuisin liian pitkään, vaikka olisi nukkunut koko viikon huonosti vaan kylmästi herää 8h unien jälkeen vaikka miten väsyttäisi ja tekisi mieli nukkua univelat pois.

Valitettavasti tämän parempaa ei ole tarjota.

Hölkkään ja kävelen reippaasti pidemmän lenkin. Normaalisti en kummemmin lenkkeile, mutta olen huomannut että kunnon hikilenkki tuo yönunet. Ei vielä lenkin jälkeiseksi yöksi, mutta pari seuraavaa yötä nukuttaa ja sikeästi.