Minkälainen on skitsofenia sairastava ihminen?

Minä tiedän tai tunnen 2 skitsofreniaa sairastavaa ihmistä.

- Tapaus 1 tosiaan kuulee ääniä ja näkee erityisesti uskonnolliseen kuvastoon liittyviä harhoja, ja käyttäytyy omituisesti näiden seurauksena. Milloin on Jeesus käskenyt hänen lähteä Ouluun (asuu Porin lähellä), milloin enkelit antaneet tehtäväksi tehdä jotain ihan omituista kuten etsiä maasta nauloja joita sinne on voinut pudota.

- Tapaus 2, paranoidi skitsofreenikko. Pelkää että häntä yritetään vahingoittaa ja tappaa. Kaupassa olevat ruokatarvikkeet saattavat olla myrkytettyjä, joten pitää tarkkaan valita oikea pakkaus. Erilaisten valtioiden tiedustelupalvelut jahtaavat häntä hänen mielestään. Pahoina kausina ei vainoa vain fyysiset olennot, vaan myös "pimeyden henkivallat" ja itse saatana.

Tajuaako tuommone henkilö et puhuu iha höpöjä? Tai et sairastaa semmoist ?

Luin netistä et puhe on katkonaista? Miten katkonaista?

Mä kuulen ääniä. Saatan myös nähdä "kummituksia" ja mulla on todella paljon outoja kokemuksia, joita joku voisi pitää yliluonnollisina. Joskus mulla on ikäänkuin valemuistoja. Saatan uskoa esim.tappaneeni jonkun. Etsin aina pakoreittejä joka paikasta katastrofien varalta. Se tuntuu aina niin varmalta, että tulipalo iskee tai aseistettu sekopää tulee ammuskelemaan. Moni pelkää näitä asioita, mulla se on enemmän sellainen vahva usko siihen, että niin tulee vielä tapahtumaan. Olen onneksi aika sairaudentuntoinen. Mulla ei ole diagnoosia skitsofreniasta ja musta tuntuu, ettei mua oikein uskota, kun puhun oireistani. Olen liian "normaali" ja pahimpina aikoina sulkeudun kotiin pois muiden silmistä.

Lapsena uskoin mm., että vanhempani kasvattaa mua syödäkseen mut. Elin jatkuvassa pelossa.

Mä voisin täyttää kokonaisen kirjan jutuillani. Huh. Viimeisen hulluusepisodin aikana mua vainosi jotkin avaruusolennot. Omasta mielestäni, joskin samaan aikaan olin sen verran skeptinen, etten tällä kertaa ottanut kirvestä viereeni sänkyyn tai ryhtynyt muihinkaan varotoimiin. Ikä on tuonut vähän järkevyyttä tähän elämään.

Vierailija kirjoitti:

Tajuaako tuommone henkilö et puhuu iha höpöjä? Tai et sairastaa semmoist ?

Useimmiten ei tajua ainakaan itsestään, mutta kyllähän useimmilla lääkitys on, kun on läheiset patistaneet hoitoon, tai on tullut niin paha jakso että on päätynyt ihan sairaalahoitoon asti.

Joillain lääkitys toimii niinkin hyvin, ettei heistä päällepäin kauheasti arvaa että mitään ongelmaa onkaan. Toisilla sitten taas heikommin. Ja osa paranoideista varsinkin pitää myös lääkäreitä salaliittolaisina jotka yrittävät myrkyttää tai kemiallisesti lobotomoida heitä, joten jättävät lääkkeet syömättä.

Eräällä sukulaisella oli skitsofrenia. Väitti kaikkien haluvan tappaa hänet sekä mafia oli kuulemma perässä. Tukki ilmanvaihto aukot asunnossaan, kun luuli naapureiden kuuntelevan.

Vierailija kirjoitti:

Mä kuulen ääniä. Saatan myös nähdä "kummituksia" ja mulla on todella paljon outoja kokemuksia, joita joku voisi pitää yliluonnollisina. Joskus mulla on ikäänkuin valemuistoja. Saatan uskoa esim.tappaneeni jonkun. Etsin aina pakoreittejä joka paikasta katastrofien varalta. Se tuntuu aina niin varmalta, että tulipalo iskee tai aseistettu sekopää tulee ammuskelemaan. Moni pelkää näitä asioita, mulla se on enemmän sellainen vahva usko siihen, että niin tulee vielä tapahtumaan. Olen onneksi aika sairaudentuntoinen. Mulla ei ole diagnoosia skitsofreniasta ja musta tuntuu, ettei mua oikein uskota, kun puhun oireistani. Olen liian "normaali" ja pahimpina aikoina sulkeudun kotiin pois muiden silmistä.

Lapsena uskoin mm., että vanhempani kasvattaa mua syödäkseen mut. Elin jatkuvassa pelossa.

Mä voisin täyttää kokonaisen kirjan jutuillani. Huh. Viimeisen hulluusepisodin aikana mua vainosi jotkin avaruusolennot. Omasta mielestäni, joskin samaan aikaan olin sen verran skeptinen, etten tällä kertaa ottanut kirvestä viereeni sänkyyn tai ryhtynyt muihinkaan varotoimiin. Ikä on tuonut vähän järkevyyttä tähän elämään.

Ei millään pahalla, mut et sinä kyllä terveeltä vaikuta....

Vierailija kirjoitti:

Tajuaako tuommone henkilö et puhuu iha höpöjä? Tai et sairastaa semmoist ?

Tottakai tajuaa. Haluaa vain niin kovasti elämänsä piloille keinolla millä hyvänsä että heittäytyy tällä tavoin hankalaksi. Itsekin välillä siunaan parsakaaleja Prismassa Jeesuksen Kristuksen nimeen vain hämmennystä ja sekaannusta aiheuttaakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kuulen ääniä. Saatan myös nähdä "kummituksia" ja mulla on todella paljon outoja kokemuksia, joita joku voisi pitää yliluonnollisina. Joskus mulla on ikäänkuin valemuistoja. Saatan uskoa esim.tappaneeni jonkun. Etsin aina pakoreittejä joka paikasta katastrofien varalta. Se tuntuu aina niin varmalta, että tulipalo iskee tai aseistettu sekopää tulee ammuskelemaan. Moni pelkää näitä asioita, mulla se on enemmän sellainen vahva usko siihen, että niin tulee vielä tapahtumaan. Olen onneksi aika sairaudentuntoinen. Mulla ei ole diagnoosia skitsofreniasta ja musta tuntuu, ettei mua oikein uskota, kun puhun oireistani. Olen liian "normaali" ja pahimpina aikoina sulkeudun kotiin pois muiden silmistä.

Lapsena uskoin mm., että vanhempani kasvattaa mua syödäkseen mut. Elin jatkuvassa pelossa.

Mä voisin täyttää kokonaisen kirjan jutuillani. Huh. Viimeisen hulluusepisodin aikana mua vainosi jotkin avaruusolennot. Omasta mielestäni, joskin samaan aikaan olin sen verran skeptinen, etten tällä kertaa ottanut kirvestä viereeni sänkyyn tai ryhtynyt muihinkaan varotoimiin. Ikä on tuonut vähän järkevyyttä tähän elämään.

Ei millään pahalla, mut et sinä kyllä terveeltä vaikuta....

Siis hänhän juurikin tajuaa olevansa sairas ja ymmärtää paljon sairauttaaan, mikä on oikein asia.

Skitsofreenikoitakin on moneen junaan. Toisilla voi olla erilaisia harha-aistimuksia, toisilla vainoharhoja tai muita vääriä luuloja asioihin. Voivat puhua myös erikoisesti tarinoita, joissa ei ole päätä eikä häntää tai käyttäytyä muutoin oudosti.

Nelonen jatkaa. Skitsofreniaa on monenlaista ja oireet vaihtelevat todella paljon. Jotkut on ihan ns. normaaleita ja toiset sekoavat niin, ettei mikään kommunikointi enää onnistu. Nykyisin on aika hyviä lääkkeitäkin, mutta nekään ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Mä söin joskus antipsykootteja, mutta harhat jatkui ja ne vei kaikki tunteet.

Ne äänet on muuten joskus todella ärsyttäviä. Mulla ne oikein innostuu iltaisin. Joskus ne piti mua hereillä välillä koko yön. Ja ne vielä juttelee kaikkea ihan tyhjänpäiväistä. Kerran ne myös lohdutti mua toisaalta, kun meni huonosti. Ne hyökkää myös usein, kun kävelen jossain ulkona. Rentouttavasta kävelystä tulee äkkiä aika painajaismainen kokemus.

Mä pystyn myös keskustelemaan niiden äänten kanssa. Ilkeiden kanssa en puhu. Siitä ei tule mitään, mutta jotkut on ihan mukavia ja ne voi antaa hyviä neuvojakin.

Apn viesti ei ollut minusta kovin asiallinen...vastaan silti.Jos katsoit dokkarin,niin siinä todettiin skitsofrenian olevan monenlaista.Se kuuleeko ääniä yms.on tapauskohtaista.

Skitsofrenia on sairaus yhtälailla,kuin vaikka diabetes.Näinkin dokkarissa todettiin."Hulluus" on siis sairautta.Luultavasti tiedät jonkun jolla on skitsofrenia,mutta et ole tietoinen asiasta.Psykoottiset oireet voivat olla myös pois ja sairaus jaksoittaista.

Kuka vain meistä voi sairastua reaktiiviseen psykoosiin,aivan kuka vain.Harhat eivät vielä merkitse skitsofreniaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kuulen ääniä. Saatan myös nähdä "kummituksia" ja mulla on todella paljon outoja kokemuksia, joita joku voisi pitää yliluonnollisina. Joskus mulla on ikäänkuin valemuistoja. Saatan uskoa esim.tappaneeni jonkun. Etsin aina pakoreittejä joka paikasta katastrofien varalta. Se tuntuu aina niin varmalta, että tulipalo iskee tai aseistettu sekopää tulee ammuskelemaan. Moni pelkää näitä asioita, mulla se on enemmän sellainen vahva usko siihen, että niin tulee vielä tapahtumaan. Olen onneksi aika sairaudentuntoinen. Mulla ei ole diagnoosia skitsofreniasta ja musta tuntuu, ettei mua oikein uskota, kun puhun oireistani. Olen liian "normaali" ja pahimpina aikoina sulkeudun kotiin pois muiden silmistä.

Lapsena uskoin mm., että vanhempani kasvattaa mua syödäkseen mut. Elin jatkuvassa pelossa.

Mä voisin täyttää kokonaisen kirjan jutuillani. Huh. Viimeisen hulluusepisodin aikana mua vainosi jotkin avaruusolennot. Omasta mielestäni, joskin samaan aikaan olin sen verran skeptinen, etten tällä kertaa ottanut kirvestä viereeni sänkyyn tai ryhtynyt muihinkaan varotoimiin. Ikä on tuonut vähän järkevyyttä tähän elämään.

Ei millään pahalla, mut et sinä kyllä terveeltä vaikuta....

En mä terve olekaan. Olen kroonisesti sairas. Kärsin näistä oireista varmasti jossain muodossa elämäni loppuun saakka. Kuitenkin pyrin elämään niin hyvää elämää kuin suinkin pystyn. Välillä kuntoni on ihan hyvä monta kuukautta putkeen.

Vähän sama kuin kysyisi, millainen on syöpää sairastava ihminen. Varmaan riippuu ihan ihmisestä, sairaus on vain yksi osa tätä ihmistä. Monet elävät ilmeisesti sellaisessa väärinkäsityksessä, että skitsofreenikot olisivat jatkuvasti pihalla ja kärsisivät harhoista. Näinhän ei ole, vaan suurinosa kärsii ajoittaisista psykooseista joiden välissä voi olla pitkiä jaksoja niin että elävät ihan terveinä. Jotkut saattavat toki olla enemmän tai vähemmän psykoottisia kokoajan, mutta silloin sairaus on aika pahana.

Itse tunnen kaksi skitsofreenikkoa. Toinen on 60-vuotias nainen, on sairastanut aikalailla koko aikuiselämänsä. Kärsii päivittäisistä harhoista, kuulee ääniä ja on vainoharhainen. Välissä on kuitenkin myös selviä hetkiä, eli saattaa olla ihan ns.normaali ja realiteeteissa kiinni ja sitten naps,yhtäkkiä harhat puskee päälle. On työkyvyttömyyseläkkeellä. Elää pitkälti vain omassa kodissaan, ei juuri poistu ulkomaailmaan. Kotona käy kuitenkin ystäviä. On skitsofrenian lisäksi montaa muutakin mt-ongelmaa. Jos juttelee kanssaan tunnin, ei välttämättä huomaa mitään erikoista. Jos taas on hänen kanssaan useamman tunnin, alkavat harhat puskea päälle.

Toinen on parikymppinen. Käy töissä,asuu omillaan,paljon ystäviä. Harrastaa,bilettää ja elää ihan normaalia ikäistensä elämää. Kuulee joskus ääniharhoja,mutta on ihan todellisuudentuntoinen ja "terve" ja tajuaa harhansa harhoiksi. Ei siis ole psykoottinen, paitsi psykoosijaksoilla. Näitä jaksoja on ollut 3 ja silloin on tiiviisti hoidossa. Jaksojen välillä ei hänestä huomaa mitään erikoista.

Minun tumtemat on ihan tavallisia ihmisiä. Sairaus ei näy heidän arjessaan. Kun on hyvä lääkitys.

Kuten sanottua, näitä on erilaisia. Läheiselläni on paranoidinen skitsofrenia eikä hänestä ainakaan ulospäin arvaa, että mitään ongelmia olisi, ihan normaalilta vaikuttaa. Ilmeisesti lääkitys kunnossa.

Ystäväni paljasti monen vuoden ystävyyden jälkeen sairastavansa paranoidista skitsofreniaa. En ole ikinä huomannut erikoista enkä olisi ikinä osannut arvata moista. On aina liikkunut paljon, ollut sosiaalisesti aktiivinen, käy töissä jne. Ystävänä ja kuuntelijana ihan korvaamaton.