Ahdistaa... kohta masentunut?

Minulla on paniikkihäiriö.. Nyt lääkitys, josta tulee ontto olo. Pitäisi positiivisten vaikutusten jo näkyä, yli kuukauden ollut lääkkeessä. Minulla ei ole ketään joka ymmärtäisi tai ketään joka antaisi minulle turvaa. Töissä minua ei kunnioiteta, olen osa-aikatöissä opintojen ohella. Opinnot stressaa. Menneisyyteni on täynnä surua ja traumoja. Olen ensimmäisen poikaystäväni kanssa, ja ahdistaa.. haluaisin erota, koska liika läheisyys ahdistaa. Hän ei ymmärrä että tarvitsen tilaa. Olemme kaukosuhteessa, mutta hän on aika takertuvainen, ja "joudun" viettämään hänen kanssaan aikaa jutellen, pelaillen netissä, katsellen videoita yhdessä.. jopa nukummekin yhdessä, hän haluaa kuulla hengitykseni joten nukutaan videopuhelut päällä. Jotta kestäisin, ryyppään aina kun mahdollista. Olen hirveän ahdistunut. Sain apua aiemmin, mutta henkilö kenen piti auttaa minua ei auttanut, tarkemmin en nyt jaksa kertoa, mutta skippasi velvollisuutensa. Poikaystävälle en voi kertoa, koska hän syyttää sitten itseään, ja siitä tulee taas kunnon draama-itkukohtaus ja asia kääntyy päälaelleen - joudun tarjoamaan hänelle tukea. En tiedä miksi kirjoitin tänne, no ehkäpä siksi että en voi kellekään muullekaan puhua.