Pöytäetiketti/Onko punaviinilasilla skoolaaminen vikatikki?ev

MUTTA muilla viineillä ja juomilla, kuten esim. punaviinillä, skoolataan ihan yleisesti fiineimmissäkin juhlissa, mutta laseja ei kilistetä vastakkain, vaan nostetaan vain.

Tarjosimme anopille synttäripäivällisen kaupungin fiineimmässä ravintolassa. Erehdyin tuon lasini nostamaan ja muiden lasiin kilistelemään. Anoppi katsoi pahalla silmällä ja kertoi kylmällä äänellä, että punaviinilaseilla ei sovi kilistellä. Sanojensa tueksi soi halveksivan katseen, jolla mittaili minua otsanahasta jalkojen kärkeen. Pahaa teki ja toivoin vajoavani ravintolan viinikellarin uumeniin. Pöytäämme oli laskeutunut vaivaantunut kuolemanvaka hiljaisuus hilpeyden kaikottua.

Jos oltisitte olleet vaikka jossain työ- ym. tilaisuudessa, jossa paljon kunnianarvoisia vieraita tai eri kulttuurien tai kansojen edustajia, niin siinä vaiheessa kilistäminen laseilla olisi ollut ehkä vähän hassua. Mutta te olitte perhetilaisuudessa, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla kuitenkin aika vapaa ja hauska vaikka fiinissä ravintolassa ollaankin, niin kilistely ei nyt ole mitenkään anteeksiantamaton seikka. Hyviin tapoihin ja etikettiin kuuluu AINA, että toisten " virheisiin" suhtaudutaan mahdollisimman sulavasti ja ystävällisesti, joten anoppisi teki pahan käytösmokan aiheuttaessaan kaikille kiusallisen tilanteen. Jos jotain skaaloja nyt käytettäisiin, niin sanosin että sun " mokasi" oli jostain puoliväliltä, anoppisi moka aika kärkipäästä.



t.2

ja samalla isäntä voi toivottaa vieraat vielä kerran tervetulleeksi jne

jos nyt halutaan olla tiukkapipoisia ja etikettitietoisia. Lasin kohottaminen sinänsä on aivan ok ja kaunis ele, silloin sanotaan vaikka siis että malja anopin synttärien kunniaksi, nostetaan lasia, katsotaan muita, siemaistaan lasista ja katsotaan ja " nyökätään" lasia kohottaen muille. Tulee mieleen, että anoppisi on erittäin epävarma käytöstavoista ja etiketistä, kun puuttui yleensäkin asiaan. Hyväkäytöksinen ihminen ei tee numeroa muiden virheistä, vaan saa päinvastoin kaikki tuntemaan olonsa hyväksi.



t. 2

Skoolataan sillä mitä lasissa on, jos viinit on loppu niin vaikka vedellä. Ja jos lasi on tyhjä niin nostetaan sitten edes sitä (mikä sitten taas on isäntäväen vika, etteivät ole huolehtineet että lasissa on juomaa).



Kivan idiootti anoppi sulla on.

Etikettisäännöt on luotu, jotta kaikilla olisi mukava olo. Koko homman juju on siinä, että käyttäydytään niin, ettei menetetä omia kasvoja TAI AIHEUTETA TOISELLE kasvojen menetystä.



Viinilasin kanssa ei kilistellä, viinilasia ainoastaan kohotetaan - totta, mutta anoppi käyttäytyi todella junttimaisesti kun teki asiasta niin suuren numeron. Todella sivistynyt ja kohtelias ihminen ei olisi sanonut mitään ja tyytynyt kilistelemään viinilasia jottei maljan ehdottajalle olisi tullut paha mieli. Viinilasin kilistely on pienempi rike kuin toisen nolaaminen ja tunnelman latistaminen!!!

Anoppi ei ole idiootti eikä pellen lahjoista ole tietoakaan. Jälkimmäistä piirrettä osin arvostan ja edustan minä.



Viinin kilistelyt olen anopin kanssa jättänyt. Tapahtuneelle on moneen otteeseen naurut oman äidin kanssa naurettu. Viinilaseja mamman kanssa kilistellään vielä tänäkin päivänä, ihan uhalla.



Tuosta isäntänä olemisesta. Kuka tilaisuudessamme oikein oli isäntä? kaiketi maksaja, eli anopin poika.



Miestäni ei tapakasvatus ole ruokapöydässä koskenut. Appi on aivan yhtä toivoton ruokapöydässä. Miehet ahmivat pöydässä kaiken toisille herkkupaloja tarjoamatta. Erityisesti leipä mätetään suuhun varsin omintakeisella tavalla. Se joku tungetaan sellaisenaan tai taitellaan päällisineen yhdellä kertaa suuhun. Vaikka suuaukko on iso, fyllejä leivänmuruineen löytyy partakasvoista vielä viikonkin päästä. Naama totisena sitten syödään mutustellaan. Seurustelusta ei tule mitään, kun täytyy keskittyä siihen, etteivät miehet tukehdu.



Miten toimia, jos isäntä on ruokapöydässä sosiaalinen tumpelo? Voiko emäntä ottaa tilanteen hallintaansa. Itse kai sitä epätoivon vimmalla yritin tuossa viililasin kilistelytilanteessa. Omassa suvussani kun tunnelma on ruokapöydässä yleensä hilpeä. Hiljaisuutta siis kavahdan ja koitan itse viedä tilanteita keveämpään suuntaan niin, että varautuneisuus vähenisi. Omasta mielestäni se on kaikkien pöydässä istujien " velvollisuus" .



-ap-

En tosin ole paljon maljoja nostellut, paitsi häissä ja silloin ainakin joku kilistää joku ei. Joku jopa kaataa koko tarjottimen lasit nurin.



Kippis ja kulaus, elämäni munaus!