pojalla niin järkyttävän hyvä mielikuvitus, että pelkää joskus aivan liikaa :/ mitä tuolle vois tehdä?

aika vähän sille voi tehdä. Ikä auttaa yleensä. Mutta kyllä minä, myös erittäin mielikuvituksekas lapsena, pelkäsin ajoittain viikkokausia jotain ihan tyhmiä asioita vielä 10-vuotiaanakin. Itse asiassa muistan olleeni rippikoulussa kun pelkäsin pakkomielteen omaisesti sitä että minulta yhtäkkiä menisi näkö, luettuani tapauksesta jossa niin oli käynyt. Vähän pienempänä pelkäsin mm. söpöiksi tarkoitettuja muovailuvahahahmoja, ne olivat minusta kammottavia hirviöitä. 

Mielikuvitus ja luovuus on rikkauksia, mutta niistä joutuu kyllä lapsena maksamaan myös hintansa. Sen vastapainoksi saa toki sen, ettei koskaan tylsisty, kun aina voi siirtyä mielikuvitusmaailmoihin.

Nro 1 lisää vielä, että järki ei ainakaan minua koskaan auttanut. Esim. en edes uskonut ufoihin tai kummituksiin järjelläni, mutta silti kammosin ihan hirvittävästi molempia jossain iässä.

miten rauhoittaa lasta...

en oikein tiedä mitä kertoisin. Sanoin, että yks plus yks on totta ja se on tosiasia. kummituksia ei ole olemassa  ja se on myös tosiasia. Samalla tavoin on totta että kotona on turvallista ja sinulla on hyvä olla :( mutta en osaa keksiä mitään hyvää juttua millä todella rauhoittaa.

paras oli kun poika otti puheeksi kuoleman (pelkäsi äidin kuolemaa) jolloin sanoin että mun on puhuttava totta, että jokainen meistä joskus kuolee, mutta ei ole todennäköistä että kukaan sinun läheisistä tässä nyt ihan lähitulevaisuudessa kuolisi. Ja  koin että nyt mun on pakko puhua jotain taivaasta ja enkeleistä, iha vaan, että totuus ei ois liian karua, niin poika sano siihen, että mutta eihän se ole totta että meistä tulee enkeleitä :D eihän sellaisia ole olemassa :D