Lapsettomat, mitä ajattelette vanhemmuudesta?

Ajattelen sen tuovan elämänsisältöä, jos lapsia on halunnut.

Jotain, mitä en itselleni kaipaa, mutta joka suurimmalle osalle vanhemmista on uskoakseni ja toivoakseni yksi parhaista asioista, mitä heille koskaan on tapahtunut.

Ajattelen että se on hieno juttu suurimmalle osalle niistä jotka lapsia on halunneet mutta itse en kaipaa sitä ollenkaan.

En mitään.

Sen täytyy olla tavattoman rasittavaa! Toivotan voimia kaikille siinä roolissa eläville.

Emmitään.

Sopii varmaan niille jotka haluaa kopioida itseään, itse näe siinä mitään järkeä koska ilmisiä on maailmassa jo liikaa, käytämme 2 x maapallon varat joka vuosi...eli maailma ei voi pelastua vaan lisääntyvät ihmiset ajavat maailman varmaan ja lopulliseen tuhoon jossa lopulta tapellaan resusseista kuin rotat...

Ihmettelen lähinnä, että miksi ihmeessä niin moni haluaa pilata elämänsä ja menettää vapautensa vuosikausiksi. Mutta vapaa maailma ja vapaa tahto ja mitä kaikkea.

(En kyllä tajua, että mitä "elämänsisältöä" lapsista saa - itse saan sisältöä elämääni hyvistä kirjoista ja elokuvista ja silloin tällöin ystävien kanssa viettämästäni ajasta + juhlista. Mutta aika moni muukin asia joista kanssaihmiseni pitävät tuntuu minusta täysin käsittämättömältä, kuten esimerkiksi jääkiekko. :p )

Vanhemmuus / lapsen saaminen on jokaisen oma valinta (pl. tahattomasti lapsettomat). En lähde kyseenalaistamaan toisten ihmisten elämän valintoja ja ratkaisuja. Mutta lapset ja vanhemmuus eivät ole minua varten.

PS. Käytän mieluummin termiä "lapsivapaa" erottaakseni itseni tahattomasti lapsettomista.

Jos on pakko ajatella toisten valintoja, niin silloin kun esim. kaveri saa lapsen ja ihan vilpittömästi onnittelen.. jos joku valittaa, kuinka raskasta lasten kanssa on niin mietin, että miksi tuo teki noin monta/tuliko jotenkin yllätyksenä..? En sano noita ääneen, mutta mietin jos on pakko.

Yleisesti kunnioitan muitakin toisten valintoja, mutta en sitä että niistä sitten purnataan toisille ja "hyvähän se sulla on kun ei ole lapsia" ym.

Mä olen vaan ja ainoastaan helpottunut ettei koskaan tarvitse elää tuollaista perhehelvettiä, sitä se minulle nimenomaan olisi.

Uuden elämän pakottaminen maailmaan on tavattoman julma teko, aivan samalla tasolla raiskauksen ja murhan kanssa. Oikea rangaistus siitä olisi elinkautinen tai kuolemantuomio.

Vastenmielistä, merkityksetöntä ja globaalissa mittakaavassa myös hyvin haitallista puuhaa.

Ajattelen että osa oikeasti haluaa vanhemmiksi ja jotkut myös jopa siihen hommaa sopivat oikein ihanasti ja hyvin. Monet eivät todellekaan sovi vanhemmiksi/oikeasti halua sitä, he mahdollisesti ovat vain niin aivopestyjä että luulevat ja ajattelevat että näin heidän ns. kuuluu tehdä.

Tolkuttoman raskasta. En jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että osa oikeasti haluaa vanhemmiksi ja jotkut myös jopa siihen hommaa sopivat oikein ihanasti ja hyvin. Monet eivät todellekaan sovi vanhemmiksi/oikeasti halua sitä, he mahdollisesti ovat vain niin aivopestyjä että luulevat ja ajattelevat että näin heidän ns. kuuluu tehdä.

Haluan sano vielä että ei joka elämässä tarvitse hankkia lapsia todellakaan. Maapallolla syntyy JOKA PÄIVÄ 212 000 tuhatta uutta ihmistä, tila ja ruoka loppuu..

Vanhemmuus sopii paljon harvemmille ihmisille kuin yleensä ymmärretään.

Vanhemmat haluaisivat ajassa taaksepäin mutta eivät voi.

Kohtaan työssäni paljon vanhempia erilaisissa elämäntilanteissa. Voisin ainakin sanoa, että vanhemmuus on nippu saavuttamatonta ideamaailmaa, koska jokaisella on mielikuva vanhemmuudesta jo ennen kuin asiasta on mitään kokemusta. Vanhemmuus voi olla myös perinnön jättämistä. Joillekin vanhemmuus on suoritus - tapa osoittaa omaa arvoa ulkomaailmalle. Toisille se on taakka, jonka he mielellään antaisivat pois jos eivät rakastaisi lastaan niin paljon.  Ja miksipä se vanhemmuus ei olisi välillä kaikkea tätä. Vaiettu asia on se, että vanhemmuus on myös kiittämätöntä arkea ja päälle vyöryviä velvollisuuksia. Jotkut voivat saada sen kaiken hyvän ilman lapsia, toiset eivät edes lasten kanssa.