Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tekeekö teidän aivot näin? Häpeän ajattelu
27.12.2016 |
Jos on mukava/neutraali päivä niin aivoissa alkaa raksuttamaan jokin hakukone joka väkisin etsii menneisyydestä jonkin asian mitä hävetä. Mitä helvettiä miksi?
Ja jos ei juuri silloin keksi tarpeeksi hävettävää asiaa niin alkaa häpeämään jotain mitätöntä asiaa todella yliampuvasti. Ja niitä häpeäajatuksia on todella vaikea saada pois.
Tämä on ihan päivittäistä ja monen monta kertaa.
Kommentit (20)
Menkää hoitoon. Ja juu, ei ole tuollaista häpeän ajattelua ollut minulla, enkä tajua miksi kukaan tuollaista harrastaa. Teette elämän muillekin vaikeaksi, koska varmasti yritätte häpäistä muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Todella usein vieläpä. Aivot kaivaa muistista ne kaikkein cringeimmät mokat ja sit on paha mieli :(
Kyllä. Tää on jotain pakko-oireista ahdistuneisuushäiriötä tai sen sellaista?
Vierailija kirjoitti:
Menkää hoitoon. Ja juu, ei ole tuollaista häpeän ajattelua ollut minulla, enkä tajua miksi kukaan tuollaista harrastaa. Teette elämän muillekin vaikeaksi, koska varmasti yritätte häpäistä muitakin.
Juuri mitä itte teit... ironiaa. Mee itte hoitoon.
Minulla tekee usein. Olenkin jonkinlainen häpeäpersoona. Jotain tiedostettuja tai tiedostamattomia menneisyyden haamuja siinä on taustalla, jotka on vaikuttanut ja vaikuttaa identiteettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelonen jatkaa vielä, tää koskee siis mulla myös muutakin kuin häpeää. Vanhoja mokia, erilaisia huolia, oonko tehnyt tarpeeksi hyvin kaikkea jne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tekee, etenkin iltaisin.
Häpeätiedostoista saattaa putkahtaa joku folderi levälleen, ihan vain siksi kun jossain on esiintynyt joku triggeri; olet lukenut jonkun tietyn sanan tai nähnyt jonkun kuvan.
Itselläni käy aina myös siten, että jos kesken jonkun homman pompsahtaa "nolousikkuna työpöydälle", niin yritän saada sitä poistumaan lausumalla ääneen jotain ihan random sanoja; kellopeppi, ritvakoira, pumpumpum, trapetsi..
Ikäänkuin nolous painuisi niiden sanojen alle piiloon tai pakenisi niitä jotenkin.
"kellopeppi, ritvakoira, pumpumpum, trapetsi.."
Tää oli ihan loistava! :) Aion kyllä ottaa kokeiluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää hoitoon. Ja juu, ei ole tuollaista häpeän ajattelua ollut minulla, enkä tajua miksi kukaan tuollaista harrastaa. Teette elämän muillekin vaikeaksi, koska varmasti yritätte häpäistä muitakin.
Itse en ainakaan yritä häpäistä toisia, koska olen empaattinen.
Koen monesti myötähäpeää toisten puolesta, eikä se ole kivaa.
Hoidan mielenterveuyttäni terapiassa, mutta siellä ei nyt näitä häpeä juttuja käsitellä.
Häpeä on ihan normaali tunne, kunhan ei mene liiallisuuksiin.
Sellainen ihminen joka ei tunne häpeää, on aika perseestä.
Kuten myös sinäkin hoitoon meno-jankkaaja teini paskaperse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tekee, etenkin iltaisin.
Häpeätiedostoista saattaa putkahtaa joku folderi levälleen, ihan vain siksi kun jossain on esiintynyt joku triggeri; olet lukenut jonkun tietyn sanan tai nähnyt jonkun kuvan.
Itselläni käy aina myös siten, että jos kesken jonkun homman pompsahtaa "nolousikkuna työpöydälle", niin yritän saada sitä poistumaan lausumalla ääneen jotain ihan random sanoja; kellopeppi, ritvakoira, pumpumpum, trapetsi..
Ikäänkuin nolous painuisi niiden sanojen alle piiloon tai pakenisi niitä jotenkin.
"kellopeppi, ritvakoira, pumpumpum, trapetsi.."
Tää oli ihan loistava! :) Aion kyllä ottaa kokeiluun!
Älä, ne sanat hävettävät vaan lisää, koska ne tulee jostain alitajunnasta, eivätkä liity mitenkään mihinkään.
Se varmaan on niissä ideakin, että eivät liity siihen noloon juttuun.
Ylivirittynyt turvallisuusosasto. En ollut tuollainen aiemmin, ensimmäiset vuosikymmenet painelin uhman voimalla. Sitten häpeä sai kiinni, ja masennus. Nykyisin jo huvittaa tuo automatiikka, mutta toimii se silti yhä, stressissä etenkin. Voisiko olla niin, että häpeäosastolla huolestutaan, että hupiosastolla on seottu eikä muisteta että talohan palaa. Eli sisäinen järjestyksenpito toimii samalla tapaa kuin jotkut ihmiset aina, kun hyökkäävät iloisten kimppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin nimenomaan random sanojen höpötys poistaa ajatukset...puhekeskus käytössä vaikuttaa asiaan? Luulin jo olevani ainoa jolla tällaista:).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää hoitoon. Ja juu, ei ole tuollaista häpeän ajattelua ollut minulla, enkä tajua miksi kukaan tuollaista harrastaa. Teette elämän muillekin vaikeaksi, koska varmasti yritätte häpäistä muitakin.
Itse en ainakaan yritä häpäistä toisia, koska olen empaattinen.
Koen monesti myötähäpeää toisten puolesta, eikä se ole kivaa.
Hoidan mielenterveuyttäni terapiassa, mutta siellä ei nyt näitä häpeä juttuja käsitellä.
Häpeä on ihan normaali tunne, kunhan ei mene liiallisuuksiin.
Sellainen ihminen joka ei tunne häpeää, on aika perseestä.
Kuten myös sinäkin hoitoon meno-jankkaaja teini paskaperse.
"Hoitoon meno-jankkaaja teini paskaperse"?
Ilmeisesti et ole millään tavalla järjen jättiläinen, koska edes alkeellinen oikeinkirjoitus ei suju. Jos häpeältäsi pystyisit rationalisoimaan tunne-elämääsi edes kohtalaisen neutraalilla tasolla, ja tuntea myötätuntoa ja empatiaa itseäsi, ja ylipäätään ihmisiä ja heidän pieniä mokiaan ja epätäydellisyyksiään kohtaan, pystyisit näkemään tuollaisen sairaalloisen häpeämisen patologisena, mitä se on. Ei ihmistä hyödytä häpeillä mitään. Mennyt on mennyttä, ja tärkeintä on pystyä tekemään nykyhetkessä viisaita ja rohkeita päätöksiä, mihin ei häpeilijä häpeänpeloltaan pysty. Rakkaus on häpeän vastakohta, ja siksi häpeä pitää unohtaa, jotta pystyy rakastamaan - itseään, muita ihmisiä, ja elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla se häpeä tulee niin voimakkaasti että sanon tahattomasti ääneen yleensä "Tapa itses".. Ja tuo tulee todellakin niin itsestään että vaikea ellei mahdoton estää. Julkisella paikalla tosin hallinnassa. Suu ehkä vähän voi liikahtaa.
Ja tuo kyllä hävettää. Mutta jos saisi sen tilalle ne random sanat jotka myös syrjäyttäis sen häpeäajatuksen niin sehän olisi ihan loistava juttu. Tuo "tapa itses" ei tosiaan siirrä häpeää mihinkään. Tuo on ensimmäinen asia mitä sanon aamulla ja viimeinen illalla.
Kuulostaapa kauhealta lukea tätä omaa tekstiä huh huh
Ei vuodet kulu, ne kuluttaa Puree palan, sitä mutustaa Se minkä koetat jättää taa muistaa muistuttaa
Outoo että kavahdan nyt joitain tekemiäni tekoja Tehty mikä tehty, ne takuulla kasvaa jo sammalta
Kadun vai kaipaan, en minä tiedä Unohtaisin mieluiten Ei oo yö näin pimee ja hiljainen kun vierelläsi vietän sen
Kolmas Nainen: Elämän Tarkoitus
Oletteko sekaisin kaikki? Ei todellakaan tee, nautin silloin kun on ihanaa, itken silloin kun on oikeasti ankeaa ja vaikeaa. Tarkoitan lähinnä jotain omaisen menetystä tms. Ihme vinkujia nykykakarat.
Eikö teistä tunnu pahalta ajatella, että oma ainoa elämä pyörii häpeän ympärillä? Kamalaa tuhlausta. Häpeä on pelkkä pahojen ihmisten harrastama kontrollikeino, jolla pyritään tekemään toisista ihmisistä lannistuneita orjia. Ei kukaan vapaa ihminen tunne häpeää!
Helpottavaa kuulla, että muillakin sama. Myös silloin, kun elämässä menee kaikki ihan hyvin ja tuntee olevansa onnellinen, niin aivot alkavat miettimään niitä kehnoja asioita elämässä. En sitten tiedä onko se masennusta vai mitä...
Vierailija kirjoitti:
Eikö teistä tunnu pahalta ajatella, että oma ainoa elämä pyörii häpeän ympärillä?
Tuntuu. Todella pahalta. Mutta olen hakenut tähän apua ja tarkoitus olisi parantua tästä.. Mitä tämä nyt ikinä sitten onkaan.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä tekee, etenkin iltaisin.
Häpeätiedostoista saattaa putkahtaa joku folderi levälleen, ihan vain siksi kun jossain on esiintynyt joku triggeri; olet lukenut jonkun tietyn sanan tai nähnyt jonkun kuvan.
Itselläni käy aina myös siten, että jos kesken jonkun homman pompsahtaa "nolousikkuna työpöydälle", niin yritän saada sitä poistumaan lausumalla ääneen jotain ihan random sanoja; kellopeppi, ritvakoira, pumpumpum, trapetsi..
Ikäänkuin nolous painuisi niiden sanojen alle piiloon tai pakenisi niitä jotenkin.