Lapsen kotoa pois muutto

Jos on itsenäiseksi kasvatettu eikä niinkuin suurin osa nykylapsista ja teineistä, paapottu, niin mikäs siinä.

Kieltämättä vaatisi jonkun hyvän selityksen, miksi 15-vuotias muuttaa omilleen; toki varmaan monella saattaa olla hetkellisiä haluja, mutta kaikkea ei voi muutoinkaan saada, mitä haluaa. Toisaalta mietin, että onko mahdollista mitenkään, että on olemassa sellaisia arkaluontoisia syitä, joita ei ulkopuolisille haluta kertoa ja kuvitellaan, etti heitä edes kiinnosta. Esimerkiksi tyttö pelkää toista vanhempaansa, kun tämä on niin arvaamaton ja kenties väkivaltainen.  

Syitä voi olla monenlaisia, joko vanhemmista tai lapsesta itsestään johtuvia.

Itsenäisyys on toki hyvä asia, mutta en silti voisi kuvitella, että oma 15v lähtisi. Kyseessä on uusperhe, joten mieleeni tuli tämäkin vaihtoehto, että kun perheessä eri ikäisiä lapsia niin ehkä arki ei rullaa tai jos hankala teini ja vanhemmat haluaa rauhaa, mutta nuori minusta... Kukin tosin tallaa tyylillään.

Kylläpäs ihmeeltä kuulostaa. Jotkut nuoret ovat niin varmoja itsestään ja pärjäämisestään, että muuttokin on jopa unelmien täyttymys. Jääkö kuitenkin lasta "kalvamaan" se, että äiti päästänyt niin nuorena, vaikka peruskoulu vielä kesken ja lapsi minun näkökulmasta. Jos johtuu uusperhekuvioista niin ihmettelen... Jos esim isäpuolen kanssa jatkuvaa vääntöä niin ehkä silloin aikuinenkin voisi miettiä tilannetta? Tai toivottavasti eivät ole pikkusisarukset, jotka menee edelle aina, koska 15v ansaitsisi yhtä lailla olla se "äidin lapsi" kuin nuoremmatkin.. Ja eikö koti ole paikka, jossa saakin vähän kapinoida, ettei heti näytetä ovea?

Mitäs mieltä porukka on?

Teiniaikoina mun kaksi kaveria muuttivat 15v kotoa pois, koska eivät kestäneet enää isäpuoliaan. Toinen muutti mummonsa luokse ja toinen isosiskonsa.

Muutin äitini avustuksella kotoa pois 16-vuotiaana. Kotona asuva siskoni oli väkivaltainen hullu joka ei voinut sietää minua, tavallista ja paremmin pärjäävää lasta. Siinä olisi mennyt mielenterveys jos olisin jäänyt kotiin. Kävin kotona melkein päivittäin, mutta pelastukseni oli se oma kämppä ja oma rauha.

Voi olla hyväkin juttu, jos asianomainen on kypsä yksin asumaan, ja huolehtimaan asioistaan. Tietenkin vanhempien on oltava tukena. Jos perheessä on riitaista, niin uskoisin että tekee hyvää. Ja jos voi kotiin kuitenkin tarpeen vaatiessa palata, on turvallinen olo. Nuori on tosin  muuttamaan, mä kyttäisin kuin haukka, mutta silleen taustalta. Riippuu tosiaan niin teinistä. Jotkut ei ole kolmekymppisinäkään valmiita.

Samassa kaupungissa kuitenkin...

Kyllä ihmisillä on erilaisia tilanteita eikä ulkopuoliset voi ikinä tietää mitä sisällä on. Ehkä pärjääkin omillaan, mutta luulisi silti vaikuttavan hiukan tunne-elämään? Ehkä äiti tukee ja vahtii, vaikkei kotona enää asukaan, mutta joku silti tökkii ajatuksessa vastaan. Omat lapset pysyvät kotona vielä tuon ikäisinä. Mutta ehkä tässäkin tapauksessa nuori kokeilee siipiään ja päätyy vielä takaisin kotiin ☺