Mahdollisimman "karusti" naimisiin?

Me tehtiin noin, ei ihan ruokiksella käyty, oli sentään arkivapaapäivä. Mutta kukaan ei ollut moksiskaan, kun kuulivat sitten ajan kanssa, sitten kun oltiin tekemisissä ihmisten kanssa. Ei tehty mitään erillistä ilmoitusta asiasta. Jos joku närkästyi, niin ei antanut ymmärtää.

Kaikki ymmärsivät ja osa jopa ihaili "pokkaa". Avioliitto on minun ja mieheni välinen, eikä kuulu muille joten en ymmärrä miksi muiden pitäisi olla asiaa pällistelemässä. 

Miten pitäisi suhtautua? Onnittelin ja varmistin, että avioehto on tehty. Ja muistutin, että vuokra-avustus päättyy sitten tähän, nyt olette perhe ja minun on voihdoinkin aika irrottaa otteeni ja antaa pärjätä omillaan. Vähän se aiheutti myrtynyttä ilmettä hääparissa, koska 800 e/kk on kuitenkin opiskelijabudjetissa melkoinen summa.

Me ajattelimme mennä noin naimisiin. Emme tahdo juhlia ja hössötystä.

Me mentiin aikoinaan naimisissa maistraatissa, todistajina miehen sisko puolisoineen. Miehellä siisteimmät suorat housut ja joku bleiseri, minulla lainamekko. Vihkimisen jälkeen palattiin kotiin ja illemmalla käytiin oluella asian kunniaksi.

En tiedä, mitä lähipiiri sisimmässään ajatteli, mutta ei he meille mitenkään isommin asiaa ihmetelleet.

Ei sitä nyt aleta koko sukua kestittämään viiden vuoden välein.

Juuri noin tehtiin, tai juhlittiin sentään kahdestaan kotona sen verran että meillä oli kukkia maljakossa, viinipullo ja (miehen toivomuksesta) täytekakku. Sukulaiset olivat aika yllättyneitä ja kantoivat meille jälkikäteen kaikenlaisia "häälahjoja", ihan turhaan.

Ihan hyvin ottivat. Onnittelivat. 

Jos ei ole rahaa niin ei kannata ottaa velkaakaan siksi että pitää syöttää ja juottaa kaksi sukua sekä kaikki kylänmiehet. Hääpäivä on merkkitapaus mutta häiden merkitystä on ylikorostettu sillä kuitenkaan ne eivät ole kuin yksi päivä elämästä.

Me mentiin naimisiin maistraatissa ja puolisalaa. Äitini suuttui suunnattomasti, sillä luki naimisiinmenostani facebookista. Ei olla kovinkaan paljon tekemisissä, niin ei tuntunut luontevalta soittaa vain ilmoittaakseni että mentiin naimisiin.... 

Me mentiin maistraatissa naimisiin, mutta pukeuduttiin sentään juhlavasti. Läheisille oli kerrottu etukäteen ja erityisesti miehen äiti oli pahoillaan, ettei haluttu edes todistajia. Häämatkaa toimitti viikonloppureissu Tampereelle ja hääpäivän iltana käytiin illastamassa miehen vanhempien kanssa ravintolassa. Omilta vanhemmilta saatiin jotkut rahalahjat, muut onnittelivat nähdessään. Me otettiin itse hääkuvatkin hotellin sviitissä ajastimella ja kamerassa oli jalusta. Niistä tuli yllättävän kivoja.

Olin nuorempana pitänyt jo prinsessahäät (ja eronnut kaksi vuotta myöhemmin), joten en todellakaan olisi kehdannut pitää toisia isoja häitä eikä toisella kierroksella 29-vuotiaana. Ja miehellekin kävi maistraatti hyvin, mikä oli suuri helpotus.

Me ollaan muutenkin vähän huonoja juhlijoita. Ei pidetty myöskään ristiäisiä ja kahdet tuparitkin on pitämättä. Lapselle ei myöskään pidetty rippijuhlaa. Ylppärit kyllä pidetään sitten ihan kunnolla ja paikataan näitä kaikki pitämättä jääneitä juhlia.

Näin juuri me teimme, tosin todistajina vanhempani ja veli. Puvut päällä ja hame itsellä, pieni kimppu.  Uusia sormuksia ei tarvinnut hankkia. Käytiin kahvilla maistraatin jälkeen. Harkitsin, että järkkäisin kesämmällä pienimuotoiset juhlat, kuten jotkut tutut ovat tehneet, mutta ei ollut oikein rahaa ja sitten se jäi.

Pari kaverianikin ja sukulaista on tehnyt samoin, eräällä parilla ei ollut vanhempia tai tuttujakaan todistamassa eivätkä kertoneet kellekään etukäteen, järkkäsivät perheelle kahvit myöhemmin.

Mielestäni aikuiset ihmiset saavat järjestää juuri omanlaisensa häät tai ei häitä. Varmaan jotkut vanhemmat sukulaiseni tätä ratkaisua harmittelivat, mutta eivät ole mitään suoraan sanoneet. Mekin jo yli kolmekymppisiä, joten ei tullut ihmettelyä, vaikkei kumpikaan aiemmin naimisissa.

Onpa niitä massiivisiakin häitä suvussa näkynyt, jotkut eronneet jo vuoden sisään.

Ei se häiden koko tai pitäminen korreloi sen oikean elämän onnellisuuden kanssa.