Pelkään hirveästi aivoverenvuotoa ja sydänkohtausta :-(
Minun käsitykseni mukaan melkein jokainen tarpeeksi vanhaksi elänyt sukulaiseni on saanut ainakin toisen noista vähintään kerran elämässään ja nyt viime vuosina monet sukulaiset ovat saaneet montakin aivoverenvuotoa ja sydänkohtausta. Minä olen alkanut pelkäämään niitä kohtauksia hirveästi, että jos vaikka ihan yllättäen tulee ihan hirvittävä pääkipu kun päässäni repeää vaikka joku todella iso suoni ja koska minä asun yksin niin olen yksin täällä viikkokausia ennen kuin kukaan ehtii kaipaamaan minua koska minulla alkoi nyt loma niin vähintään pari viikkoa menee ennen kuin minua töissäkään kaivataan niin missä kunnossa minä olen siihen mennessä jos minä makaan täällä sen ajan lattialla ilman ruokaa ja juomaa aivot verta vuotaen :-(
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Anna mä arvaan: olet parikymppinen? Vain nuoret hukkaa aikaansa murhetimalla näitä juttuja etukäteen...
Olen 35v.
Mikset mene tutkimuksiin jossa kartoitetaan mahdollisuus saada em. kohtaukset? Sukurasitus on suuri. Pääsisit hyvässä lykkyy tutkimuksiin.
Uhmari Tyttö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mä arvaan: olet parikymppinen? Vain nuoret hukkaa aikaansa murhetimalla näitä juttuja etukäteen...
Olen 35v.
Ok. No silti sulle melko epätodennäköistä vaihdevuosiin asti. Mitäpä näitä etukäteen murehtimaan. Mulla on verisuonitauti joka tekee oikeasti noista pelkäämistäsi keskimääräistä todennäköisempää, enkä jaksa spennata. Sukulaiseni, perusterve 45 v nainen sai kuulla sairastavansa terminaalivaiheen syöpää kuukausi sitten. Elä elämää, kunnes kuolet. Ei meillä ole muuta tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Mikset mene tutkimuksiin jossa kartoitetaan mahdollisuus saada em. kohtaukset? Sukurasitus on suuri. Pääsisit hyvässä lykkyy tutkimuksiin.
Höpsis. Jos vanhuksilla on noita niin ei se mitään sukurasitusta ole. Eri asia jos suvussa noita on nuorilla.
Ihan sama juttu, eikä meidän suvussa ole kuin pari ihmistä kuollut sydänkohtaukseen.
Itselläni tunne ja pelot tulevat aina yleisen ahdistuksen ja stressin myötä. Pelottaa mennä yöllä nukkumaan, jos vaikka yöllä kuolen. Pelkään joka ikistä muljahdusta rinnassa ja mietin usein, näenkö huomista päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset mene tutkimuksiin jossa kartoitetaan mahdollisuus saada em. kohtaukset? Sukurasitus on suuri. Pääsisit hyvässä lykkyy tutkimuksiin.
Höpsis. Jos vanhuksilla on noita niin ei se mitään sukurasitusta ole. Eri asia jos suvussa noita on nuorilla.
Höpsis vaan itelles, ihmisiä ne on vanhuksetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset mene tutkimuksiin jossa kartoitetaan mahdollisuus saada em. kohtaukset? Sukurasitus on suuri. Pääsisit hyvässä lykkyy tutkimuksiin.
Höpsis. Jos vanhuksilla on noita niin ei se mitään sukurasitusta ole. Eri asia jos suvussa noita on nuorilla.
Höpsis vaan itelles, ihmisiä ne on vanhuksetkin.
No on tietysti, muttei siinä ole mitään poikkeuksellista genetiikan näkökulmasta jos vanha ihminen sairastuu sydän- ja verisuonitautiin. Kuten ap oikein sanoo, kaikki me sairastutaan niihin kunhan eletään kyllin vanhoiksi.
Oma kuolema, mitä turhin aihe panikoida. Kerran se verisuoni vaan napsahtaa ja se on siinä. Hanki turvaranneke, mummoudu, jätä ovi auki. Oikeesti relaa, rentoudu, juo pullo viiniä. Kutsu kaveri kylään. Äläkä enää koskaan pelkää, että meteori iskee just sun päähän.
Anna mä arvaan: olet parikymppinen? Vain nuoret hukkaa aikaansa murhetimalla näitä juttuja etukäteen...