Lue keskustelun säännöt.
Kaikille ei sovi kotiäitys,
13.03.2006 |
näin se vaan on.
Onneksi äitiyslomani päättyy tässä kuussa ja palaan työelmään ja tämä perhehelvetti loppuu. Kaikista ei ole kotiäideiksi, se on minun nyt myönnettävä. Viimeiset yhdeksän kuukautta vauvan syntymästä ovat olleet todella vaikeaa aikaa.
Olen ollut kotona kaiken kaikkiaan siis kohta kolme vuotta, esikoisen syntymästä saakka. Alunperin olin suunnitellut palaavani työelämään vasta kun nuorimmainen on parivuotias. Mutta nyt on hermo niin lopussa tähän elämään, etten jaksaisi olla enää päivääkään kotona.
Totean että jätän lapseni mielelläni muiden (parempaan) hoitoon ja olen kiitollinen että tästä ajasta on selvitty kaikki hengissä.
Olin jo ennen esikoisen syntymää sitä mieltä etten ole mitään kotiäitityyppiä ja nythän tähän on saatu varmuus. Vauva-ajat on mielestäni sietämättömiä. En kestä vauvan huutoa, esikoisen uhmaa, sotkuista kotia, samaa touhua päivästä päivään...
Kaikesta huolimatta rakastan lapsiani ja olen heille varmasti parempi äiti kun en ole kotona heille kaikkia päiviä huutamassa ja kiukuttelemassa.
Kommentit (13)
Itsekään en ole mikään ihanne kotiÄITI, mutta nautin siitä kun saan olla kotona ja touhuta omiani, hoitaa lasta tietenkin myös.
Ennen lastakaan en viihtynyt työelämässä, vaan mielummin kotona!
Ihmiset ovat erilaisia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mulle tää kotona oleminen ei tosiaankaan ole sitä että saan touhuta omiani. Kun hoidan taaperon, vauvan ja talon ei mulle jääsekuntiakaan omaa aikaa puuhastella mitään.
Se tässä hermoja rassaakin ja lapset saa kärsiä.
kun 1,5 vuoden jälkeen sain palata töihin ja opiskelemaan !
Kun joku tulee aina söhlimään, kun edes hetken yrittää jotain " omaa" tehdä
Vierailija:
Minullekaan. Mutta olen s
ilt
i
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ainakin se kotiäitinä jaksaminen olis vaatinut vastapainoksi mahdollisuuden harrastaa ja saada joskus sitä rauhallista omaa aikaa. Anteeksi maailma ja etenkin AV.
sen verran vaan kommentoin, että sitten kun meet työelämään, ne kotihommat ei oo hävinny mihinkään, nyt ne on vaan tehtävä puolet lyhyemmässä ajassa. JA niitä on enemmän, kun ette voi samoissa pukluisissa kotiverkkareissa heilua koko viikkoa sen enempää sinä kuin lapsesikaan.
Nimim. yksi joka kerkisi lasten välissä 1½ vuodeksi takaisin töihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas viihdyn parhaiten kotona enkä voisi vähempää kaivata tylsiä työkavereita.
mut mitäs sitten kun ei viihdy töissäkään?
Olin 2,5vuotta kotona, vauva-aika oli ihanaa, mutta viimeinen vuosi oli yhtä helvettiä uhmineen kaikkineen. Palasin töihin ja nyt vituttaa vielä enemmän. Taidan olla jossain 30v-kriisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketään saisi syyllistää tällaisista ratkaisuista. Toiset hokee että kotiäidit pääsee niiiin helpolla kun ei tarvi kuin pyöritellä peukaloitaan koko päivän ja lapset sen kun leikkii keskenään ja toiset taas yrittävät lietsoa pahaa omaatuntoa töissäkäyville äideille. Itse kuulun tähän ensimmäiseen kotiäiti-porukkaan ja ole ehdottomasti kotiäiti-tyyppiä eli nautin pääsääntöisesti näistä päivistä kun yhdessä lasten kanssa toihutaan ja tehdään kodin töitä. Mutta ei aina minullakaan ole helppo päivä. On päiviä jolloin kaipaa hirmuisesti toisen aikuisen kanssa juttelua, etenkin jos mies tekee ylitöitä. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja tylsäähän se olisi jos kaikki olisimme samanlaisia. Tiedän ympärilläni eräänkin äidin joka sitkeästi koettaa aina joitekin pätkiä töiden välillä olla kotiäitiä, mutta on sanonutkin ettei hänestä ole siihen. Huonoa omaatuntoaan vaan koettaa hoitaa jättäytymnällä töistä pois. Lapset sitten ovat kaiket päivät sisällä vaikka nytkin mitä ihanimpia kevätpäiviä on ollut. Äiti ei poistu asunnosta ulkoilemaan eikä edes kauppaan kun ei vaan saa aikaiseksi. Ja itse sanoo että heidän lasten olisi parempi hoidossa kun saisivat olla edes ulkona ja joku leikkisi heidän kanssaan.
Hyvä ratkaisu sinulla ja juuri niin kuin sanoit jokainen tietää kyllä itse mihin on ainesta ja milloin on enemmän oma itsensä. Lapset ovat varmasti tyytyväisempiä hyväntuuliseen ja onnelliseen äitiin kuin väseneeseen ja pahantuuliseen " uhrautumaan joutuneeseen" äitiin.
Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi ap!
erityiskiitos no15. Ihan tuli itku silmään kun kerrankin joku ymmärtää eikä syyllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olis ihana palata töihin. Mutta nyt antaisin vaikka kuun taivaalta jos saisin olla taas kotona.
Kaikki se työ jonka tein päivisin jää nyt illaksi.
Duunin jälkeen lapset hoidosta, kaupan kautta kotiin kokkaamaan kahdelle kiljuvalle väsyneelle kakaralle ruokaa, pyykkivuori kasvaa ja kasvaa, petivaatteet pitäis vaihtaa, vessa pitäis pestä, eteisen kaappi siivota ja kenkäteline hajos ja oma tukka hapsottaa...
Apua! Tahtoo jäädä kotiin niin kerkeis joskus tehdäkin jotain, nyt sitä kotiäitiyttä vasta arvostankin.
Itseäni hirvittää kun jään nyt äitiyslomalle ja esikoisen hoidan silloin kotona, kun loppuajat esioisen kanssa kotona olivat aika ahdistavia. Mutta ehkä se imetyshormoneissa menee paremmin (esikoisenkin kanssa vauva-aika oli se " helpoin" ) eikä esikoinenkaan ole enää niin hoidettava...