Miksi aikuisista sisaruksistaan ei muka saisi eriytyä?

Niin. Lehdet on pullollaan juttuja, miten pitää lähteä litomaan ties mistä parisuhteista tai ystävyyssuhteista, jos toinen on narsisti, pahimman luokan "energiansyöjä" jne. Näissä jutuissa osassa on haastateltu ties mitä terapeuttejakin.

Mutta miksi heti muuttuu ääni kellossa, jos ihminen paljastaa, että se kaikki energiat vievä, persoonaltaan epävakaa ja/tai narsistinen ihminen on oma sisarus? Jopa väkivaltainenkin? Äkkiä onkin niin, että "sisko on sentään sisko" jne., vaikka kuinka kertoisit, miten olet koko ikäsi joutunut kärsimään ja vielä koko ajan pahentuen sellaisten ihmisten sanoista ja teoista, jotka eivät ole oikeasti koskaan suostuneet heille tyrkytettyyn hoitoonkaan.

Minä voin ihan rehellisesti sanoa, että elämäni on parempaa, mitä vähemmän olen tekemisissä sisarusteni kanssa. Ikäerostamme johtuen emme ole edes koskaan viettäneet yhteistä lapsuutta. Äitimme kuoli jo ja sitten, jos isämme menee seuraavaksi, aion lopettaa lopunkin kanssakäymisen. Syyt ovat erittäin painavat. Siltikin tätä ratkaisuani nyt vain on jokaisen tavallisen tai asiantuntijankin vaikea hyväksyä.