Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että ahdistun kun joudun työskentelemään kuolevan kanssa.
17.12.2016 |
En avaa taustoja enempää mutta olen maallikkona joutunut tilanteeseen missä päivittäin joudun avustamaan kuolevaa henkilöä. Ensin kaikki meni hyvin mutta nyt tuntuu että pelkään itse kuolevani ja tarkkailen itseäni. Minulla on myös fyysisiä tuntemuksia. Ahdistun enkä tiedä johtuuko se oman kehon tuntemuksista vai siitä että näen toisen kuolevan?
Kommentit (9)
Olet siis huolissasi itsestäsi? Pyöriikö maailma muutenkin oman navan ympärillä? Kasva ihmisenä. Sinä selviät hengissä kamalasta koettelemuksestais, tuo henkilö ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus itsessään on tunne, joten lause "tuntuu että ahdistun" on tyhmä. "Ahdistun" on ihan riittävä termi kuvaamaan asiaa.
Minkä ikäinen olet? Nuorena kuoleman kohtaaminen voi olla hankalampaa, vanhempana taas se kertoo lähinnä siitä, että on omia traumoja jossain sisällä ja ne eivät ole purkautuneet pois. Ja toki ihan inhimillisesti ajateltuna, jos kuoleva on lapsi tai nuori, tai esim. pienten lasten vanhempi, niin tuntuuhan se kurjalta. Vanhan ja "valmiin" ihmisen kuolema on kaunis katsottava. (Oon ollu töissä mummo-osastolla ja nähnyt näitä ja laittanut ruumiita kuntoon.)
Mutta itsensä tarkkaileminen koska työssään auttaa kuolevaa, no se siis kertoo siitä että pelkäät jotain. Koska kuolemahan on vaan luonnollinen jatko elämälle. Sen jälkeen on minun uskoni mukaan taivas ja ikuinen elämä, mutta jos nyt sattuukin niin että olin väärässä ja kuoleman jälkeen ei olekaan mitään, niin eipä haittaa. Olen elämäni aikana saanut lohtua ja rauhan mieleen/sieluun tästä uskostani, enkä se takia ole mitään menettänyt, koska elän tätä elämää täysipainoisesti täällä maan päälläkin. Jos kaikki vaan loppuukin-no siinäpä loppuu. Ei kukaan ole enää siinä vaiheessa pilkkaamassa että lälläslää väärässä olit.
Avusta vain uskovaisia. He elävät ikuisesti.
Ihan ymmärrettävää. Minullakin oli nuorena omasta mielestäni vaikka mitä syövän oireita kun isälläni oli syöpä, johon hän kuoli, tietääkseni tuo on ihan yleinen reaktio. Sinä et ole voinut mitenkään valmistautua tähän, koska olet kuten sanoit "maallikko". Jospa juttelisit tunteistasi ja peloistasi jonkin terveydenhuollon ihmisen kanssa, onhan tuolla hoidettavallasi varmasti joku ammatissa toimiva oma nimetty sairaanhoitaja siellä hoitavassa yksikössä, eli siis esim. syöpäosastolla jos on syövästä kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis huolissasi itsestäsi? Pyöriikö maailma muutenkin oman navan ympärillä? Kasva ihmisenä. Sinä selviät hengissä kamalasta koettelemuksestais, tuo henkilö ei.
Vittu sä oot tyhmä, lol
Ahdistutko, kun joudut työskentelemään ikuisesti elävien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis huolissasi itsestäsi? Pyöriikö maailma muutenkin oman navan ympärillä? Kasva ihmisenä. Sinä selviät hengissä kamalasta koettelemuksestais, tuo henkilö ei.
Vittu sä oot tyhmä, lol
Ja sä olet noin 13 v ulosannista päätellen?
Alue: Aihe vapaa
Me ollaan kaikki kuolevia. Olet varmaan hyvin nuori? Mutta hae itsellesi tukea jos et kestä.