Onko mahdollista päästä laitokseen?

Mun perhe, se ei ole ollut onnellinen pitkiin aikoihin. Ei oikeastaan ikinä. Isä on saanut hulluuskohtauksia niin kauan kuin jaksan muistaa, ja nyt se on pahin koskaan. Sitä huudon äänensävyä ja voimaa ei vaan voi sanoinkuvailla, ne lytistää ja tuntuu ku iskis puukon selästä läpi. Se sanoo mulle kauheita asioita, joita ei 15-vuotiaan pitäs kuulla. Äiti ja isä on ollu monta kertaa eroamispisteessä, ja ne vihaa toisiaan. Ja kun tarkotan vihaa, niin oikeasti, jos olisitte olleet kuulemassa isän haukkumiset äitille oisitte itekkin lähteny jo nostelee. Äitikään ei mikään puhdas pulmunen olo, vaan sekin osaa lytätä järjettömistä asioista. Kuten, puhelimeni ei toiminut enkä nähnyt siksi soittoja enkä tekstiviestejä. En voi mitään sille, että tekniikka petti, enkä edes osannut aavista mistään soitosta, kun olin kuitenkin tulossa kotiin. Mut haukuttiin maanrakoon ja sanottiin että luottamus on menny. Miten tässä voi enää tulla onnelliseksi? Miten mä muka pystyisin enää elämään normaalia elämää, kun mua on lytätty lapsuudesta asti, vittuiltu ja uhkailtu. Mä oon yrittäny tehä kaikkeni, olla kympin tyttö, mut se ei riitä. Mikään ei riitä vaan saan kuulla miten saatanan äpärä olen. Isä on viikon sisällä seonnut kolme kertaa minulle. Sanoin, etten jaksa kuunnella tuota joka päivä ja lähdin itkien kolmeksi tunniksi kävelemään. Normaali aikuinen tajuaisi pyytää anteeksi, mutta tämä jatkoi sitä kiusaamista kun tulin kotiin. Välillä tuo on 24h kiltti, sitten taas alkaa se kaaos. Mun pää on ollu hajoamispiseessä jo kauan, ja ainut asia mikä tuntuisi vapauttavalta tästä helvetistä olisi laitos. Tiedän ettei elämä ole siellä ruusuilla tanssimista, mutta ainakin saisin keskittyä koulunkäyntiin eikä tarvitsisi jatkuvasti kuunnella sitä sisältä raastavaa kiroilua ja vihaa.

Huomenna olen menossa terkkarille, jonka kautta haluaisin sitten päästä puhumaan psykologille. En haluaisi että minua erotettaisiin perheestä kokonaan, vaan olla laitoksessa, ainakin siihen asti kunnes (ensivuoden syksyllä) luultavasti muuttaisin opiskelemaan. Pelkään vain että tämä aiheuttaa kotona lisää riitoja ja tuskaa. Enkä edes tiedä onko järjestely mahdollista. Olen ollut sossun puheilla viime keväällä, ja hän sanoi että voin milloinvain tulla sinne jos on ongelmia. En kuitenkaan pitänyt tästä sossusta, ja mieluummin puhuisin eka psykologille, joka toimisi välikätenä.

Eli onko tämä mahdollista? Tiedän, että pitää kysyä sossulta tmv, mutta pelkään että asiat vääristeltäisiin ja vanhemmat kuulee tästä, mutten silti pääsisi laitokseen.(mistä saisin kuulla vielä kauheammin) Haluaisin kuulla onko teillä kokemusta tai tietoa, miten tälläisissä asioissa voidaan toimia? En ole mikään angstiteini, joka kapinoi. Mun mielenterveys ei vaan enää kestä täällä.