Miksi naiset liioittelevat?

Mistä sinä uskot tietäväsi, mikä on liioittelua ja mikä ei? Voiko mielestäsi aina tehdä kompromissin?

Otetaan ihan kärjistykseksi pieni mutta hankala esimerkki elävästä elämästä: miehestä tai naisesta, joka usein sotkee vessanpytyn eikä koskaan siivoa jälkiään. Kumppanin mielestä omat jäljet on siivottava, sotkijan mielestä ne siivoutuvat itsekseen jos ovat siivoutuakseen. Kumpi liioittelee? Onko jompikumpi prinsessa tai prinssi? Mikä neuvoksi? Millaisen kompromissin tuossa tekisit?

Tuota esimerkkiä mutkikkaammista tilanteista ei kannata ruveta kiistelemään, koska niissä on niin valtava määrä muuttujia, että pariskuntien on parasta selvitellä välinsä keskenään. Jos siis siihen pystyvät. Ja jolleivät pysty, lienee heillä muitakin sellaisten riitojen aiheita, että lusikat jakoon -ratkaisu on ainakin toiselle osapuolelle se oikea.

Koska mies ei ymmärrä viestiä ennen kuin se huudetaan korvaan ja pannaan vähän kermaa kakun päälle!!!!!!!!!!!!!!!!!!

ET vain osaa tulkita naisen, tuon viekkaan otuksen retoriikkaa :(

Naisille elämä on sosiaalista peliä. Kuten muissakin peleissä, tässäkin noteerataan aina vain se, joka voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä uskot tietäväsi, mikä on liioittelua ja mikä ei? Voiko mielestäsi aina tehdä kompromissin?

Otetaan ihan kärjistykseksi pieni mutta hankala esimerkki elävästä elämästä: miehestä tai naisesta, joka usein sotkee vessanpytyn eikä koskaan siivoa jälkiään. Kumppanin mielestä omat jäljet on siivottava, sotkijan mielestä ne siivoutuvat itsekseen jos ovat siivoutuakseen. Kumpi liioittelee? Onko jompikumpi prinsessa tai prinssi? Mikä neuvoksi? Millaisen kompromissin tuossa tekisit?

Tuota esimerkkiä mutkikkaammista tilanteista ei kannata ruveta kiistelemään, koska niissä on niin valtava määrä muuttujia, että pariskuntien on parasta selvitellä välinsä keskenään. Jos siis siihen pystyvät. Ja jolleivät pysty, lienee heillä muitakin sellaisten riitojen aiheita, että lusikat jakoon -ratkaisu on ainakin toiselle osapuolelle se oikea.

Esimerkkejä:

1) Me ei tehdä koskaan mitään yhdessä! -Todellisuudessa mies jätti viimeksi toissapäivänä lätkätreenit väliin, jotta voidaan mennä yhdessä ostoksille ja kahvittelemaan, mutta tälle illalle olisi ohjelmassa peli.

2) Sä aina vain olet saavana puolena sängyssä ja et tee mitään!!! -Viimeksi eilen nuolin pillua.

jne!

Mistä apinatarhoista te ihmiset etsitte puolisonne? Tätä palstaa lukiessa oppii todellakin arvostamaan vaimoaan. Parikymmentä vuotta kimpassa ja vieläkään hän ei ole muuttunut nalkuttavaksi noita-akaksi.

Jos joku asia on jomman kumman mielestä epäkohta se otetaan puheeksi ja sovitaan miten mennään eteenpäin. Asiat eivät ole sellaisia että toinen päättää ja toinen murjottaa vaan asioista keskustellaan ja yleensä löydetään molemmille kelpaava kompromissi. Ei kai tämä niin vaikeaa voi olla.

RichardL kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä uskot tietäväsi, mikä on liioittelua ja mikä ei? Voiko mielestäsi aina tehdä kompromissin?

Otetaan ihan kärjistykseksi pieni mutta hankala esimerkki elävästä elämästä: miehestä tai naisesta, joka usein sotkee vessanpytyn eikä koskaan siivoa jälkiään. Kumppanin mielestä omat jäljet on siivottava, sotkijan mielestä ne siivoutuvat itsekseen jos ovat siivoutuakseen. Kumpi liioittelee? Onko jompikumpi prinsessa tai prinssi? Mikä neuvoksi? Millaisen kompromissin tuossa tekisit?

Tuota esimerkkiä mutkikkaammista tilanteista ei kannata ruveta kiistelemään, koska niissä on niin valtava määrä muuttujia, että pariskuntien on parasta selvitellä välinsä keskenään. Jos siis siihen pystyvät. Ja jolleivät pysty, lienee heillä muitakin sellaisten riitojen aiheita, että lusikat jakoon -ratkaisu on ainakin toiselle osapuolelle se oikea.

Esimerkkejä:

1) Me ei tehdä koskaan mitään yhdessä! -Todellisuudessa mies jätti viimeksi toissapäivänä lätkätreenit väliin, jotta voidaan mennä yhdessä ostoksille ja kahvittelemaan, mutta tälle illalle olisi ohjelmassa peli.

2) Sä aina vain olet saavana puolena sängyssä ja et tee mitään!!! -Viimeksi eilen nuolin pillua.

jne!

Jos katsot vastanneesi ylempänä olevan kirjoituksen kysymyksiin, en ihmettele, että puolisosi ei ymmärrä sinua etkä sinä häntä: ette selvästi puhu edes samasta asiasta.

Mua nyt vähän häiritsee muutama juttu tässä.

1. Syytät kaikkia naisia liioittelusta. Oletko _ihan_ varma, että KAIKKI naiset liioittelevat, vai sorruitko nyt vähän liioittelemaan?

2. Miksi ajattelet, että sinun näkemyksesi omista huonoista puolistasi on objektiivinen, ja jos naisen näkemys eroaa tästä, hän automaattisesti liioittelee? Voisiko ehkä jopa olla, että inhimillisistä ominaisuuksista puhuessa absoluuttista totuutta ja objektiivista näkemystä ei ole olemassa, koska eri ihmiset arvostavat eri asioita, ja lisäksi tulkitsevat ja arvioivat toisen ihmisen käytöstä aina omista lähtökohdistaan?

3. Tunnetko kenties vetoa tiettyyn naistyyppiin, jolla on taipumusta tähän ongelmalliseksi kokemaasi käytökseen? Jos sinulla on takana jo useita suhteita, joissa törmäät aina samaan ongelmaan, kannattaa ehkä katsoa myös peiliin. Ehkä kannattaa seuraavalla kerralla valkata eri tyyppinen nainen, tai vaihtoehtoisesti kuunnella oikeasti, mistä se nainen oikein valittaa ja korjata ongelma. Jälkimmäinen etenkin, jos kaikki naiset valittavat aina samoista asioista (esim mainitsemasi seksuaalinen itsekkyys, ajankäyttö).