Siis tuhoaako laihduttaminen aineenvaihdunnan!?

Ei tuhoa. Laihtuneena peruskulutus on vain luonnollisesti pienempi kuin lihavana. 

Ainakin niistä Suurin pudottaja -ohjelmien osallistujista on uutisoitu, että heidän aineenvaihduntansa on lopullisesti sekaisin sen laihdutusrääkin vuoksi.

Jos laihduttaa hitaammin, niin tuskin aineenvaihdunta menee sekaisin.

Miksi sitten aina sanotaan, että peruskulutus on pysyvästi pienempi laihduttajalla silloinkin vaikka lihoaisi takaisin lähtöpainoon, eli ettei aineenvaihdunta ns. koskaan toivu ja siksi jojo-laihdutus on siksi niin haitallista.

Kyllä laihduttaminen saa aikaan aineenvaihdunnan häiriintymisen, myös aivosolujen tuotanto pysähtyy, eli voi tulla (entistä) tyhmemmäksi. Eihän se silloin haittaa, jos ei ole aivan pöljä, mutta jos oikeasti on, niin kyllä haittaa - ja paljon!

Aineenvaihduntaa ei voi "tuhota". Toki sekaisin sen voi saada jos syö liian niukasti, liian harvoin tai muuten väärällä tavalla. Kun palaa normaaliin ruokarytmiin niin aineenvaihdunta palautuu aiemmalle tasolleen (tässä voi toki mennä aikaa. Elimistö sopetuu hitaasti erilaisiin muutoksiin ja pyrkii pitäytymään aiemmassa "tasapainotilassa". ) Aineenvaihdunta myös hidastuu iän myötä, siksi laihdutus käy vaileammaksi kun ikää tulee.

Ehkä tärkeämpi kysymys on, että korjaantuuko aineenvaihdunta lopulta kuitenkin, jos ei nyt puhutaan mistään extreme suurin pudottaja -tyyppisestä laihduttamisesta. Tietääkö joku?

Pieru

Vierailija kirjoitti:

Aineenvaihduntaa ei voi "tuhota". Toki sekaisin sen voi saada jos syö liian niukasti, liian harvoin tai muuten väärällä tavalla. Kun palaa normaaliin ruokarytmiin niin aineenvaihdunta palautuu aiemmalle tasolleen (tässä voi toki mennä aikaa. Elimistö sopetuu hitaasti erilaisiin muutoksiin ja pyrkii pitäytymään aiemmassa "tasapainotilassa". ) Aineenvaihdunta myös hidastuu iän myötä, siksi laihdutus käy vaileammaksi kun ikää tulee.

Joo, sulla on vielä nuo vanhat käsitykset, päivitä ne ensi tilassa!

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten aina sanotaan, että peruskulutus on pysyvästi pienempi laihduttajalla silloinkin vaikka lihoaisi takaisin lähtöpainoon, eli ettei aineenvaihdunta ns. koskaan toivu ja siksi jojo-laihdutus on siksi niin haitallista.

Peruskulutus riippuu lihasten painosta. Lihas kuluttaa enemmän energiaa. Jos laihtuu oikein nopeasti, menettää paljon lihasmassaa. Jos sitten lihoo nopeasti ja vartalon läskin ja lihaksen suhde on eri kuin lähtötasolla, myös peruskulutus on pienempi. Eli kannattaisi laihtua hitaasti.

Voi helkkari, mitä uuvatteja tässä ketjussa kirjoittaa. Mutta ei se mitään, mutu-kerhon iltamat saa jatkua.

Eli syö itses lihaksikkaaksi, niin uuvatin aineenvaihduntakin pelittää ;)

Kai se on mahdollista. Mutta todennäköisempää on se, että laihduttaminen pistää korvien välisen ruokasuhteen pysyvästi sekaisin.

Kyllä laihduttaneilla on tutkitusti lopullisesti pienempi päiväkulutus kuin vastaavanpainoisilla ei-laihduttaneilla. Tässä on tietysti paljon yksilöllistä vaihtelua.

Suuren osan tästä kulutuksen muutoksesta kuitenkin selittää lihasmassan katoaminen laihdutuksen myötä. Laihduttaessa menettää rasvan mukana aina lihasta, ja mitä tiukemmalla dieetillä laihduttaa, sitä enemmän lähtee myös lihasmassaa. Hyvä puoli tässä on se, että lihasmassa on mahdollista hankkia takaisin, ja sitä myötä myös levossa tapahtuva kalorinkulutus hieman kasvaa. Jojolaihduttajilla nimenomaan tämä lihasmassan häviäminen aiheuttaa ongelmia, koska laihduttaja ei laihdutuskertojen välissä ole ehtinyt kerryttää niitä lihaksia takaisin, jolloin jokaisen laihdutuskerran jälkeen sitä lihasta on vähemmän ja vähemmän.

Mutta ei se pienempi päiväkulutus mikään tuomio ole. Kuten sanottua, niin hankkimalla lihasmassaa voi eroa pienentää, ja vaikka ei enää pystykään syömään yhtä paljon kuin muut ihmiset, niin perusterve ihminen päätyy kuitenkin sellaiseen päiväkulutukseen, että terveellistä ruokavaliota on mahdollista noudattaa. Ehkä vähän tavanomaista useammin joutuu käymään puntarilla tai mittaamaan aterioitaan, jotta paino ei enää lähde nousuun, mutta ei se mahdotonta ole!

Vierailija kirjoitti:

Voi helkkari, mitä uuvatteja tässä ketjussa kirjoittaa. Mutta ei se mitään, mutu-kerhon iltamat saa jatkua.

No kerro, miten asian laita on kun näytät tietävän.

Mitä helvettiä? Lihava voi laihtua syömällä vähemmän kuin kuluttaa ja pysyä tavoitepainossaan jos kuluttaa sen mitä uudessa painossaan kuluttaa. Mikä siinä rikkoo fysiikan lakeja? Ihmisen elimistö ei mene pilalle tai johonkin ihme moodiin jos kerran lihoo kilon ylipainoiseksi. Tai sata kiloa. Ihmisen fysiikka ei pilaannu yhdestä tai kahdesta (tai kolmesta jne.) laihdutuksesta. Kilot tulevat takaisin syömällä, ei siksi että fysiikka on pilalla. Jessus!

Miten sitten esim, anorektikoilla, ovatko he muka tuomittuja lihavuuteen jos joskus parantuvat? Heillä varmaan kuitenkin aikalailla kuihtunut kaikki kropasta lihaksia myöden.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tärkeämpi kysymys on, että korjaantuuko aineenvaihdunta lopulta kuitenkin, jos ei nyt puhutaan mistään extreme suurin pudottaja -tyyppisestä laihduttamisesta. Tietääkö joku?

Korjaantuu. Voi toki mennä suuren painonpudotuksen jälkeen vuosia, että hormonitasapaino ja aineenvaihdunta korjaantuu vastaavanlaisiksi kuin sellaisella, joka on aina pysynyt samassa vastaavassa painossa. Mutta ei se niinkään mene, että jos 25-vuotiaana lihoat 60-kiloisesta 80-kiloiseksi, ja kolmekymppisenä laihdutat parikymmentä kiloa pois ja pysyt tavoitepainossa, olisi peruskulutus vielä 50-vuotiaanakin muka useita satoja kilokaloreita pienempi kuin sellaisella, joka on koko ikänsä pysynyt samassa painossa. Vaikka ensimmäiset vuodet kävisikin aineenvaihdunta hitaalla.

Tavallaan karua, että painonhallinta on laihdutuksen jälkeen vaikeaa, eikä saa syödä niin paljon kuin vastaavan kokoinen samassa painossa pysytellyt henkilö. Toisaalta taas on lohdullista, että jos vaikkapa vuosikymmenen saa pysyttyä tavoitepainossaan, alkaa painonhallinta olla yhtä helppoa kuin vastaavankokoiselle ja -ikäiselle koko ikänsä hoikkana pysyneelle "läpipaskolle". Kannattaa olla pitkäjänteinen.

Vierailija kirjoitti:

Eli on pysyvästi sitten hitaampi aineenvaihdunta, vaikka lihoaisi takaisin.

Ei pysyvästi jos alkaa myöhemmin syödä.

Näiltä puoskareilta ei kannata kysyä mitään, tuskin tietävät edes mitä niillä on housuissaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tärkeämpi kysymys on, että korjaantuuko aineenvaihdunta lopulta kuitenkin, jos ei nyt puhutaan mistään extreme suurin pudottaja -tyyppisestä laihduttamisesta. Tietääkö joku?

Korjaantuu. Voi toki mennä suuren painonpudotuksen jälkeen vuosia, että hormonitasapaino ja aineenvaihdunta korjaantuu vastaavanlaisiksi kuin sellaisella, joka on aina pysynyt samassa vastaavassa painossa. Mutta ei se niinkään mene, että jos 25-vuotiaana lihoat 60-kiloisesta 80-kiloiseksi, ja kolmekymppisenä laihdutat parikymmentä kiloa pois ja pysyt tavoitepainossa, olisi peruskulutus vielä 50-vuotiaanakin muka useita satoja kilokaloreita pienempi kuin sellaisella, joka on koko ikänsä pysynyt samassa painossa. Vaikka ensimmäiset vuodet kävisikin aineenvaihdunta hitaalla.

Tavallaan karua, että painonhallinta on laihdutuksen jälkeen vaikeaa, eikä saa syödä niin paljon kuin vastaavan kokoinen samassa painossa pysytellyt henkilö. Toisaalta taas on lohdullista, että jos vaikkapa vuosikymmenen saa pysyttyä tavoitepainossaan, alkaa painonhallinta olla yhtä helppoa kuin vastaavankokoiselle ja -ikäiselle koko ikänsä hoikkana pysyneelle "läpipaskolle". Kannattaa olla pitkäjänteinen.

Jos näin on todella, niin ihan lohdullista.