Voiko veljen kanssa laittaa välit poikki vaikka hän on lapseni kummi?

Voi.

Voi.

Miksi ihmeessä hän on lapsesi kummi?

Jos teillä on aina ollut huonot välit, niin miksi valitsit veljesi lapsesi kummiksi?

En tajua mikä muhun meni silloin kun valitsin veljeni kummiksi.

Ap

Minua tullaan syyttämään siitä, että lapseni ei saa olla kumminsa kanssa. Todellisuudessa lapsi ei koskaan edes puhu koko tyypistä. Ainoa mikä harmittaa on se, että tämä voi vaikuttaa serkusyen väleihin ja sitä suren eniten 😥

Vierailija kirjoitti:

En tajua mikä muhun meni silloin kun valitsin veljeni kummiksi.

Ap

Et taida kertoa kaikkea. En laittaisi välejä poikki sen vuoksi, että teillä on nykyään huonot välit. Kummilapsen vuoksi. Pidä teidän aikuisten välit aisoissa lapsen silmiltä, eihän lapsi siinä tappele. Aivan liikaa nykyään aikuisten kahinat vaikuttavat lapsenkin sukulaisiin, lapsen juuriin.

Vierailija kirjoitti:

Minua tullaan syyttämään siitä, että lapseni ei saa olla kumminsa kanssa. Todellisuudessa lapsi ei koskaan edes puhu koko tyypistä. Ainoa mikä harmittaa on se, että tämä voi vaikuttaa serkusyen väleihin ja sitä suren eniten 😥

Kyllä se elää lapsen sisällä, aikuisuuteen asti, jos lapsi ei saa olla tekemisissä läheistensä kanssa, kumminkin. Eikä lapsi sitä ilmaise, koska lapsi aistii ja oppii, että kummista ei saa puhua. Kopioi vanhempiaan. Toivoisin, että vaikuttaisit positiivisesti serkusten väleihin, se on se minkä jälkeesi voit jättää lapsellesi hyvällä. Jos itse koet, että sinua tullaan syyttämään, tiedostat itsekin, että olet todella vaikuttanut heidän erottaen.

Ei minua ainakaan lapsena harmittanut että äiti ja isä ei ollut väleissä tätini kanssa. Täti oli hankala tapaus ja on edelleen. Serkutkin oli sen verran nuorempia etten osaa kaivata. Jos oikeasti oma elämä menee pilalle jonkun tyypin takia, niin en suosittele olemaan tekemisissä. Meillä on vain yksi elämä. Varmasti lapsille löytyy muitakin läheisiä

Minua harmitti, kun äiti puhui kummista ja hänen puolisostaan ilkeästi. Lapsena sitä en ymmärtänyt, luotin vain sinisilmäisesti äitiin ja isiinkin, isi myötäili aina äitiä. Vasta aikuisena, omassa elämässäni pääsin tutustumaan kummiin ja hänen perheeseensä. Kyse olikin äidin kateellisuudesta, liittyivät perintöasioihin. Olisin halunnut, että kummi ja serkut olisivat kuuluneet lapsuuteeni. Kyllä, olen katkera ja otan takaisin menetetyt vuodet. Äitini olen jo nähnyt, mikä hän todella on, vältän kommunikointia hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Hän on niin monesti loukannut minua. Lapsesta asti meillä on ollut huono suhde. Hän on kiusannut minua jatkuvasti. Onko väärin laittaa välit poikki vaikka hän on lapseni kummi? Yksinkertaisesti en kestä häntä! Aiheuttaa minussa pelkkää ahdistusta ja aistin ettei hän ole koskaan arvostanut minua

Hän sitä, hän tätä. Minä en kestä, minua on loukattu. Minua ahdistaa. Kaikki on hänen syytä. Minä laitan välit pokki.